LAPS/61/2024, 19.6.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sosiaali- ja terveyden­huollon järjestämisestä annetun lain 56 a §:n muuttamisesta

Viite: VN/22264/2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksen mukaan sosiaali- ja terveyden­huollon järjestämisestä annettua lakia muutettaisiin siten, että hyvinvointi­alueilla, Helsingin kaupungilla ja HUS-yhtymällä ei jatkossa pää­sääntöisesti olisi enää laki­sääteistä velvoitetta järjestää kiireellisen hoidon lisäksi välttämättömiksi arvioituja terveyden­huollon palveluja laittomasti maassa oleskeleville henkilöille.

Hyvinvointi­alueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän tulisi kuitenkin edelleen järjestää laittomasti maassa oleskeleville lapsille tarvittavat terveyden­huollon palvelut saman laajuisina kuin hyvinvointi­alueen asukkaille. Henkilölle ala­ikäisenä aloitettu hoito olisi järjestettävä hoidon loppuun saakka, vaikka henkilö tulisi täysi-ikäiseksi.

Lisäksi vakavan pitkä­aikaisen vamman tai sairauden vuoksi välttämättömiksi arvioidut terveyden­huollon palvelut sekä välttämättömiksi arvioidut raskauteen liittyvät tai ihmisten välillä tarttuvien tartunta­tautien ehkäisyä ja hoitoa koskevat terveyden­huollon palvelut tulisi edelleen järjestää myös laittomasti maassa oleskeleville henkilöille. Lisäksi laittomasti maassa oleskelevalle henkilölle, joka on muun terveydellisen syyn vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa, olisi järjestettävä tämän syyn vuoksi välttämättömiksi arvioidut terveyden­huollon palvelut.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että terveys­palvelujen turvaaminen paperittomille lapsille saman laajuisina kuin hyvinvointi­alueiden asukkaille on ehdoton välttämättömyys.

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että raskauteen liittyviksi palveluiksi tulisi lukea myös raskaus­ajan hammas­hoito ja synnytyksen jälkeiset palvelut, joilla varmistetaan synnyttäneen vanhemman terveys ja palautuminen synnytyksestä sekä esimerkiksi imetyksen tuki.

• Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota paperittomien vanhempien tai muiden lapsesta vastuussa olevien aikuisten oikeuteen saada välttämättömät terveys­palvelut. Lapsesta huolta pitävän aikuisen terveydellä on merkittävä vaikutus lapsen terveyteen ja hyvin­vointiin.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Tässä lausunnossa esitys­luonnoksessa tarkoitetuista laittomasti maassa oleskelevista henkilöistä käytetään termiä paperittomat henkilöt.

Lapsiasia­valtuutettu ja yhdenvertaisuus­valtuutettu jättivät joulukuussa 2023 pääministeri Orpon hallituksen ministereille kirjelmän ulkomaalaisten asemaa koskevien lainsäädäntö­hankkeiden vaikutuksista lapsen oikeuksiin[1]. Kirjelmässä kiinnitettiin huomiota paperittomien henkilöiden terveys­palvelujen rajaamiseen eli nyt käsillä olevan hallituksen esitys­luonnoksen mukaisiin ehdotuksiin. Valtuutetut katsoivat, että paperittomille ihmisille tarjottavien terveys­palveluiden rajaaminen vain kiireelliseen hoitoon olisi erittäin ongelmallista varsinkin lapsille, raskaana oleville ja synnyttäneille henkilöille.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 24 artiklan mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveyden­tilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan oikeus terveyteen on tärkeä itsessään mutta se on välttämätön myös muiden oikeuksien toteutumisen kannalta. Terveyttä koskevan oikeuden toteutuminen on niin ikään riippuvainen muiden oikeuksien toteutumisesta.[2] Artiklan 24 kohdan 2d mukaan valtioiden tulee ryhtyä asian­mukaisiin toimiin myös taatakseen asian­mukaisen terveyden­hoidon odottaville ja synnyttäneille äideille. Yleis­sopimus turvaa siten lapsen oikeuden terveys­palveluihin mutta myös synnytystä edeltävän ja sen jälkeisen terveyden­huollon lapsen synnyttävälle vanhemmalle. YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli viimeisimmissä loppu­päätelmissään, että Suomen tulisi tarjota sosiaali- ja terveys­palveluja kaikille lapsille ja raskaana oleville naisille, myös paperittomille.[3]

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että terveys­palveluiden turvaaminen paperittomille lapsille saman laajuisina kuin hyvinvointi­alueiden asukkaille on ehdoton välttämättömyys. Esitys­luonnos (56 a §) täyttää tämän vaatimuksen.

Esitys­luonnoksen mukaan paperittomille raskaana oleville tarjottaisiin myös jatkossa välttämättömät terveys­palvelut, kuten neuvola­palvelut ja synnytystä koskevat palvelut. Myös tämä on myönteistä. Esitys­luonnoksen mukaan (s. 37) raskauteen liittyvinä välttämättöminä kiireettöminä palveluina olisi pidettävä ainakin välttämättömiksi arvioituja raskauden ehkäisyä, seurantaa ja keskeytystä sekä synnytystä koskevia palveluja. Terveyden­huollon ammatti­henkilö arvioisi hoidon välttämättömyyden.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että raskauteen liittyviksi palveluiksi tulisi lukea myös raskauden aikainen hammas­hoito ja synnytyksen jälkeiset palvelut. Raskaus­ajan hormoni­toiminnan muutokset heikentävät hampaiden kuntoa ja sitä kautta synnyttäjän ja syntyvän lapsen terveyttä, minkä vuoksi Suomessa tarjotaan ilmainen hammas­hoito raskaana oleville naisille.[4] Synnytyksen jälkeisillä palveluilla varmistetaan synnyttäneen vanhemman terveys ja palautuminen synnytyksestä sekä esimerkiksi imetyksen tuki. Synnyttäneen vanhemman terveydellä on keskeinen, merkittävä vaikutus vauvan terveydelle ja hyvin­voinnille sekä vanhemman ja lapsen kiintymys­suhteen kehittymiselle.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää lisäksi huomiota paperittomien vanhempien tai muiden lapsesta vastuussa olevien aikuisten oikeuteen saada välttämättömät terveys­palvelut. Esitys­luonnoksen kohdassa 4.2.1.3 Vaikutukset lasten asemaan on aivan oikein tunnistettu ehdotettavien laki­muutosten välilliset vaikutukset lapsiin vanhempien tai muiden heistä huolehtivien aikuisten kautta.

Esitys­luonnoksessa todetaan (s. 23–24) lapsesta huolehtivan aikuisen keskeinen rooli lapsen oikeuksien toteutumiselle. ”Jos lapsesta huolehtiva aikuinen saisi jatkossa vain kiireellistä hoitoa, tämä voisi heikentää aikuisen terveyttä ja toiminta­kykyä sekä vaikuttaa aikuisen kykyyn huolehtia lapsen tarpeista. Aikuiselle myöntämättä jätetyt terveyden­huollon palvelut voivat vaikuttaa esimerkiksi lapsen osallistumis­mahdollisuuksiin varhais­kasvatukseen, koulutukseen tai harrastuksiin tai jopa pääsyyn sosiaali- ja terveyden­huollon palveluihin. Lapsesta huolehtivan aikuisen terveyden ja toiminta­kyvyn heikentyminen voisi vaikuttaa myös perheen sosiaali­palvelujen tarpeeseen ja viime kädessä lastensuojelu­lain mukaisten toimen­piteiden tarpeeseen.”

Edellä mainitusta erin­omaisesta arvioinnista huolimatta esitys­luonnoksessa ei ole päädytty turvaamaan lapsesta vastuussa olevan vanhemman tai muun aikuisen terveys­palveluja. Tätä on pidettävä vakavasti lapsen oikeuksien – lapsen edun – vastaisena ratkaisuna. YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artikla velvoittaa harkitsemaan ensi­sijaisesti lapsen etua kaikessa päätöksen­teossa, mukaan lukien lainsäädäntö­toimet.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että terveydenhuolto­lain (1326/2010) 70 §:n mukaan lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö saa sosiaali- ja terveyden­huollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen. Tämä on otettava huomioon myös paperittomien perheiden kohdalla. Lasten hoidon ja tuen tarve on selvitettävä aina, myös siinä tapauksessa, kun paperiton lapsesta vastuussa oleva aikuinen saa vain kiireellistä hoitoa.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että nyt ehdotettava paperittomien henkilöiden hoidon rajaaminen kiireelliseen hoitoon vaikuttaa varsin lyhyt­näköiseltä ratkaisulta, vaikka toki on tunnistettava, että hoidon tarpeeseen ja kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä, kuten paperittomien henkilöiden määrää, heidän sairastavuuttaan tai maassa oleskelunsa pituutta on vaikea ennustaa. Kuitenkin tämän­hetkisessä tilanteessa voidaan todeta, kuten esitys­luonnoksessakin on tehty (s. 30), että ”pitkittynyt kiireettömän hoidon tarve voisi lisätä laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden kiireellisen hoidon tarvetta. --- Välttämättömän kiireettömän hoidon merkitys julkisen terveyden­huollon kanto­kyvylle on vähäisempi kuin hoidon, joka on annettava kiireellisesti. Esimerkiksi normaali­olojen häiriö­tilanteissa voidaan joutua arvioimaan toimen­piteitä, jotka kohdistuvat esimerkiksi resurssien kohdistamiseen kiireettömästä terveyden­huollosta kiireelliseen. Näin esitetty sääntely voisi olla myös haitaksi terveyden­huollon kanto­kyvylle.” Esitys­luonnoksessa myös todetaan, että laittomasti maassa olevat henkilöt eivät välttämättä kovin usein hakeudu kiireettömiin palveluihin, vaikka heillä olisi niihin oikeus, koska eivät halua, että heidän oleskelunsa tulee viran­omaisten tietoon.

Esitys­luonnoksen arviot laki­muutosten vaikutuksista julkiseen talouteen ovatkin hyvin vähäiset. Esimerkiksi Kelan valtion varoista maksamat korvaukset hyvinvointi­alueille, Helsingin kaupungille ja HUS-yhtymälle olisivat vuodesta 2025 alkaen vuosi­tasolla 300 000 euroa. Summa on mitätön siihen nähden, millaisia kustannuksia esimerkiksi väestöön leviävät tartunta­taudit tai lapsen sijoittaminen sijais­huoltoon vanhempien hoito­kyvyn heikennyttyä voivat aiheuttaa.

Tarkan talouden­pidon ajassa on kaikin keinoin vältettävä tekemästä muutoksia, joiden välilliset kustannukset voivat olla suoria säästöjä suurempia. Laki­muutokset koskevat tällä hetkellä pientä ihmis­ryhmää, eikä esitys­luonnoksessa ole esitetty selkeitä arvioita siitä, missä määrin paperittomien määrä tulevaisuudessa kasvaisi ja missä määrin se lisäisi julkisen talouden menoja. On myös otettava huomioon, että tällä hallitus­kaudella on jo tehty ja tullaan tekemään useita laki­muutoksia, joilla nimen­omaan pyritään eri tavoin vähentämään paperittomien henkilöiden oleskelua Suomessa ja estämään pääsyä Suomeen. Nämä toimet toden­näköisesti myös vähentävät paperittomien henkilöiden terveyden­huollon kokonais­tarvetta.

Jyväskylässä 19.6.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi