LAPS/62/2025, 17.6.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laiksi toimeentulo­tuesta annetun lain, sosiaali- ja terveyden­huollon asiakas­tietojen käsittelystä annetun lain 64 §:n ja kuntouttavasta työ­toiminnasta annetun lain 10 §:n muuttamisesta

Viite: VN/34692/2024

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä.

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esitys­luonnoksen tavoitteena on vahvistaa toimeentulotuen luonnetta viime­sijaisena ja väliaikaisena tukimuotona. Esityksellä tavoitellaan myös toimeentulotuki­menojen kasvun hillintää. Esityksessä tiivistettäisiin velvollisuutta hakea ensisijaisia etuuksia ja ilmoittautua työttömäksi kokoaikatyön hakijaksi työvoima­viranomaiseen. Tilanteita, joissa toimeentulotuen perusosan alentaminen olisi mahdollista, lisättäisiin. Perusosan alentamis­prosenteiksi ehdotetaan 20, 40 ja 50. Perus­toimeentulotuen tasoa leikattaisiin yli 18-vuotiaiden henkilöryhmien osalta 2–3 prosentilla. Lasten perusosia ei kuitenkaan leikattaisi.

Esitys­luonnos sisältää myös muita ehdotuksia, joiden tavoitteena on vahvistaa tuensaajan velvollisuutta käyttää tulonsa omaan elatukseensa tai asunnon vuokraan taikka nopeuttaa, sujuvoittaa, selkeyttää tai yksin­kertaistaa perus­toimeentulotuen käsittelyä. Lisäksi kuntien rahoitus­osuutta perus­toimeentulotuesta lisättäisiin 18–24-vuotiaiden toimeentulotuen saajien osalta, mikä korvattaisiin kunnille peruspalvelujen valtionosuus­järjestelmän kautta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin
• Esitysluonnoksen lapsivaikutukset on kuvattu hyvin lyhyesti ja ylätasolla. On hyvä, että esitys­luonnoksessa tunnistetaan ehdotusten välillisiä vaikutuksia lapsiin, mutta vaikutusten konkretisointi jää hyvin vähäiseksi.
• Esitysluonnoksessa ei tällä hallituskaudella sosiaaliturvaan kohdistuneiden muutosten kokonais­vaikutusten arviointia juurikaan esitetä, vaikka muutosten yhteis­vaikutuksia on jo nyt selkeästi nähtävissä. Aiemmin tehdyt sosiaali­turvan heikennykset näyttävät ohjaavan kotitalouksia entistä useammin toimeentulo­tuen piiriin.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että Kelan velvollisuudesta ohjata asiakkaita ensisijaisten tukitoimien piiriin ennen sanktioiden määräämistä tulee säätää lain tasolla.
• On kyseenalaista edelleen heikentää jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden oikeutta perus­toimeentulotukeen. Vaikka ehdotuksiin sisältyy kohtuullisuus­harkintaa, tulevat muutokset kohdistumaan toden­näköisesti moniin lapsi­perheisiin. Erityisen huolestuttavaa on, että nyt ehdotettavat muutokset heikentävät entisestään yksinhuoltaja­perheiden taloutta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Esitys on jyrkässä ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten ja kansallisten tavoitteiden kanssa

Lapsiasiavaltuutettu on lukuisissa aiemmissa lausunnoissa osoittanut, millaisia kielteisiä vaikutuksia lapsiköyhyyden lisääntymisellä on. Haluammekin jälleen kerran kuitenkin muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. [1] Suosituksissa kehotetaan useassa muussakin kohdassa, muun muassa koulutukseen, vapaa-aikaan ja väkivallan ehkäisyyn liittyen, parantamaan sosiaalis-taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaa. Lapsiperhe­köyhyydellä on tutkitusti kielteisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja terveyteen joskus jopa läpi koko elämän.

Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi tukimuodoksi. Etenkin pitkä­aikainen toimeentulotuen tarve koskee haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, joiden elämässä on köyhyyden lisäksi useita muitakin kuormittavia tekijöitä. Nämä perheet tarvitsisivat toimeentuloturvan lisäksi psykososiaalista tukea, jotta lasten hyvinvointi ei vaarantuisi.

Lapsiköyhyyden vähentäminen on vuodesta 2019 asti ollut kansallisen lapsistrategian keskeinen tavoite, sillä lapsiköyhyyden kielteiset seuraukset lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Suomalaisessa kohortti­tutkimuksessa voitiin aukottomasti osoittaa, että lapsiperheen käytettävissä olevien tulojen vähentyminen muodostaa merkittävän riskin lapsen mielenterveydelle lisäämällä aikuisten kokemaa stressiä ja aiheuttamalla negatiivisia muutoksia vanhempien mielenterveyteen, vanhempien väliseen suhteeseen ja vanhemmuuteen. Vaikutukset olivat pitkä­aikaisia ja ylisukupolvisia. [2]

Niin ikään vuonna 1987 ja 1997 Suomessa syntyneiden lasten kohortti­tutkimukset ovat osoittaneet köyhyyden ylisukupolvisuuden ja lukuisat yhteydet erilaisiin pahoinvointi­tekijöihin, kuten lastensuojelun tarpeeseen ja nuoriso­rikollisuuteen. [3] Vastaavia tuloksia on havaittu lukuisissa kansain­välisissä tutkimuksissa, myös Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa pyrittiin lisäämään työnteon kannustimia leikkaamalla rajusti maahanmuuttaja­taustaisten perheiden sosiaali­turvaa vuonna 2002. Arvostettujen talous­tieteilijöiden tutkimus osoittaa uudistuksen kielteiset vaikutukset erityisesti lapsiin: lasten osallistumisaste niin varhaiskasvatuksessa kuin esikoulussa laski, lasten suoriutuminen kielikokeissa heikkeni ja teini-ikäisten rikollisuus lisääntyi. [4]

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 2. kohdan mukaan sopimusvaltiot ”sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallinto­toimiin.” Yleissopimuksen 27 artiklassa todetaan, että ”(s)opimus­valtiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.” Artiklan mukaan lapsen huoltajilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elin­olosuhteet. Sopimus­valtioiden on kuitenkin ryhdyttävä kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen lapsen huoltajia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen.

Lapsi­vaikutusten arviointi on puutteellista

Esitys­luonnoksessa arvioidaan vaikutuksia eri ihmisryhmiin kohdassa 4.2.2.1. Erillistä lapsivaikutusten arviointi -kohtaa luonnoksessa ei ole. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että ylipäätään ko. kohdassa käsitellään vaikutuksia hyvin lyhyesti ja ylätasolla. Lapsiin kohdistuvina negatiivisina vaikutuksina mainitaan hyvinvoinnin vaje ja toiminta­mahdollisuuksien kapeutuminen, heikentyminen tai puute, jotka ovat seurausta vanhempien taloudellisen aseman heikentymisestä. Negatiiviset vaikutukset voivat kertaantua kahden vanhemman taloudessa. Lisäksi mainitaan, että esityksessä on pyritty ehkäisemään lapsiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia jättämällä lasten perusosat säästöjen ulkopuolelle ja ehdottamalla, että lasten ansiotuloja ja vähäisiä lahjoja ei edelleenkään huomioitaisi tulona perheen toimeentulo­laskelmassa. Myös vanhempien työllistyminen vähentää osaltaan tarvetta viime­sijaiselle turvalle.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että on hyvä, että mainitussa kohdassa tunnistetaan ehdotuksista seuraavan välillisiä vaikutuksia lapsiin, mutta vaikutusten konkretisointi jää hyvin vähäiseksi. Arviointi ei siten tuota lisätietoa, joka vakuuttaisi, että ehdotusten arviointia on tehty riittävästi lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Yhteis­vaikutusten arviointi puuttuu

Lapsiasiavaltuutettu katsoo lisäksi, että hallituksen esitys­luonnoksen ehdotuksia tulisi arvioida kokonaisuutena jo tehtyjen sosiaali­turvan heikennysten ja vielä mahdollisesti tulossa olevien muutosten kanssa. Valitettavasti hallituksen esitys­luonnoksessa ei tällaista kokonais­vaikutusten arviointia juurikaan esitetä, vaikka muutosten yhteis­vaikutuksia on jo nyt selkeästi nähtävissä. Aiemmin tehdyt sosiaaliturvan heikennykset näyttävät ohjaavan kotitalouksia entistä useammin toimeentulotuen piiriin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää huolestuttavana, että hallituksen esitysten vaikutus­arvioinneissa ei edelleenkään oteta huomioon tai ainakaan kirjoiteta auki meneillään olevalla hallitus­kaudella sosiaaliturvaan tehtyjen ja vielä tehtävien lukuisten muutosten yhteis­vaikutuksia. Lapsiasia­valtuutettu huomautti sekä yleisen asumistuen että työttömyys­turvan leikkausten yhteydessä syksyllä 2023, että on arveluttavaa ja varsin lyhyt­näköistä heikentää kyseisiä tukimuotoja tavalla, joka pakottaa osan lapsiperheistä viimesijaisen ja lyhyt­aikaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen piiriin ja edesauttaa tuen tarpeen muodostumisen pitkä­aikaiseksi. [5] Lapsiasia­valtuutettu on nostanut yhteis­vaikutusten arvioinnin tarvetta myös lukuisissa muissa sosiaaliturvaa koskevissa yhteyksissä.

Muun muassa edellä mainittujen, yleistä asumistukea ja työttömyys­turvaa koskevien hallitusten esitysten käsittelyn yhteydessä eduskunnan perustuslaki­valiokunta kiinnitti valtioneuvoston huomiota eduskunnassa tuohon aikaan käsiteltävinä olevien esitysten yhteisvaikutusten arviointien puutteisiin erityisesti niiden perus- ja ihmisoikeus­vaikutuksien osalta (PeVL 13/2023 vp, PeVL 16/2023 vp). Valiokunta katsoi, että valtioneuvoston on välttämätöntä seurata tarkasti esityksen vaikutuksia erityisesti perustuslain 19 §:ssä turvattujen oikeuksien kannalta ja ryhtyä tarvittaessa havaittujen ongelmien korjaamiseen. Sosiaali- ja terveys­valiokunta yhtyi perustuslaki­valiokunnan käsitykseen omissa mietinnöissään (StVM 14/2023 vp, TSV 16/2023 vp). On myös hyvä huomata, että eduskunta edellytti sosiaali- ja terveys­valiokunnan mietintöjen lausuma­ehdotusten perusteella, että valtioneuvosto seuraa kyseisten muutosten vaikutuksia ja ryhtyy tarvittaessa korjaamaan havaittuja ongelmia (EV 64/2023 vp, EV 83/2023 vp).

Tilasto­tietoa yhteis­vaikutuksista on saatavilla

Aiemmin tehtyjen muutosten yhteis­vaikutuksista on jo saatavilla tietoa eri tahojen julkaisemista tilasto­tiedoista. Esitys­luonnoksessa mainitaan tiedot asunnottomuuden kasvusta sekä diakoniatyön ja ruoka-apu­toimijoiden kertomasta kysynnän kasvusta (kohta 4.2.2.4). Kelan mukaan perus­toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrä on kasvanut huhtikuussa 2025 n. 17 000:lla verrattuna vuotta aikaisempaan ja saaja­kotitalouksien määrä ylitti 150 000 ensimmäisen kerran sitten vuoden 2021 [6]. Kela maksoi huhtikuussa perus­toimeentulotukea 150 180 kotitaloudelle. Kelan mukaan saajamäärien kasvun taustalla vaikuttavat muun muassa työttömyys­turvaan ja asumistukeen tehdyt leikkaukset. Osittain kasvun taustalla ovat ne ukrainalaiset, jotka ovat saaneet kotikunnan ja siirtyneet laajemman sosiaaliturvan piiriin, mutta vaikka ukrainalaiset jätetään huomioitta tilastoissa, kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli yli 12 000 kotitaloutta. Kuten hallituksen esitys­luonnoksessa todetaan, erityisesti nuorten toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut sen jälkeen, kun toimeentulotuen käsittely siirtyi Kelaan.

Myös Kelan työttömyys­tukien, perus­päivärahan ja työmarkkina­tuen saajien määrä on kasvanut [7]: huhtikuussa 2025 saajia oli noin 20 000 enemmän kuin samaan aikaan vuonna 2024 ja etuuksia maksettiin noin 13 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Myös ansio­päivärahan saajien määrä kasvoi vuonna 2024 (8 % ed. vuoteen verrattuna), mutta tämän vuoden puolella on määrä laskusuunnassa (huhtikuussa –7 % ed. vuoden huhtikuuhun verrattuna) [8]. Toimeentulo­tuen saajien määrään on toden­näköisesti vaikuttanut osaltaan myös se, että vuoden 2024 huhtikuussa työttömyys­turvan suojaosa (300 e) ja lapsikorotukset poistettiin ja syyskuussa palkansaajan työssäolo­ehto ansio­päivärahaan tai perus­päivärahaan piteni 6 kuukaudesta 12 kuukauteen. Samana vuonna yleiseen asumistukeen tehtiin useita muutoksia, muun muassa korvaus­prosentti pieneni, perus­omavastuu nousi ja ansiotulo­vähennys poistui. Vuoden 2025 alusta alkaen asumistukea ei enää ole maksettu omistus­asuntoihin. Asumistukea saavien määrä on laskenut.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomioita siihen, että sosiaali­turvan heikennysten yhtenä tavoitteena on ollut vähentää toimeentulotuki­riippuvuutta työllisyyttä lisäämällä ja erityisesti kannustamalla tuensaajia hakemaan kokopäivä­töitä. Vaikka esitysluonnoksen kohdassa 4.2.2.3 on käsitelty työllisyys­vaikutuksia, jäävät tosi­asialliset vaikutukset työllistymis­mahdollisuuksien parantumiseen epäselviksi. Esitysluonnoksessa on esitetty arvio (s. 47), jonka mukaan muutokset vahvistaisivat keskipitkällä aikavälillä työllisyyttä n. 1 200 työllisellä. Määrä on varsin pieni suhteessa perus­toimeentuloa saaviin ja kuten luonnoksessakin todetaan, arvioon liittyy huomattavaa epävarmuutta. Kun sosiaaliturvaa heikennetään tavoitteena lisätä kokoaikaista työllistymistä, olisi välttämätöntä arvioida, miten todennäköistä tavoitteen saavuttaminen on työllisyys­tilanne huomioon ottaen ja miten erityisesti sosiaaliturvan heikennykset vaikuttavat tavoitteen saavuttamiseen.

Tilasto­keskuksen toukokuussa 2025 julkaiseman tiedotteen mukaan avoimia työpaikkoja oli vuoden 2025 ensimmäisellä neljänneksellä 57 500, joka on neljä prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin (60 000) [9]. Tilasto­keskuksen mukaan näistä avoimista työpaikoista määrä­aikaisia oli 56 prosenttia (kasvua 7 % ed. vuodesta), osa-aikaisia työpaikkoja oli 18 prosenttia (21 % ed. vuotta vähemmän) ja työnantajien arvion mukaan 30 prosenttia työpaikoista oli vaikeasti täytettäviä (8 % ed. vuotta vähemmän). KEHA-keskuksen työllisyys­katsauksen [10] mukaan työttömiä työnhakijoita oli huhtikuun lopussa 37 900 edellis­vuotta enemmän (osuus työvoimasta kasvoi 1,2 prosenttia). Vaikka tämän vuoden keväällä on ollut nähtävissä pientä työttömien määrän vähentymistä, on myös uusien avoimien työpaikkojen määrä laskenut (14 300 vähemmän ed. vuoteen verrattuna).

Tarjolla olevien työpaikkojen lisäksi olisi tärkeää selvittää ja arvioida sitä, onko perus­toimeentulo­tukea saavalla tosi­asiallisia mahdollisuuksia saada tai vastaan­ottaa kokoaikaista työtä, ja esimerkiksi sitä, miten työllistymis­mahdollisuudet vaihtelevat eri puolilla maata. Esimerkiksi yksinhuoltaja­perheessä tai perheissä, joissa on erityis­tarpeinen lapsi, osa-aikatyö voi olla ainoa mahdollisuus järjestää työn ja perheen yhteen­sovittaminen. Lapsi­perheen muutto toisen vanhemman työn perässä merkitsee lasten varhaiskasvatus­paikan tai koulun vaihtoa sekä kaveri­piirin muutosta. Joskus se voi myös tarkoittaa, että perhe jää toiselle paikka­kunnalle, mistä seuraa perheelle lisäkustannuksia muun muassa työpaikan ja kodin välisistä matka­kustannuksista ja työasunnosta. Lasten näkökulmasta järjestely voi vaikeuttaa esimerkiksi harrastamista, kun arjesta on huolehtimassa vain toinen vanhempi. 

Lopuksi

Nostamme lopuksi esitys­luonnoksesta esimerkin­omaisesti kaksi ongelmallista kohtaa, mutta huomautamme, että esitys­luonnoksen muitakin ehdotuksia tulisi arvioida uudelleen ja tarkemmin lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Esitys­luonnoksen tavoitteena on ohjata tuen tarvitsijoita entistä paremmin hakeutumaan ensisijaisten etuuksien piiriin, mikä sinänsä on järkevää ja perusteltua. Ongelmallista on kuitenkin säätää sanktioita tuen tarvitsijalle, jos hän jättää hakematta hänelle toden­näköisesti kuuluvaa etuutta, jos samaan aikaan ei huolehdita siitä, että hänellä on tarvittavat tiedot kyseisistä etuuksista ja miten niitä haetaan. Esitys­luonnoksessa ehdotetaan poistettavaksi Kelan velvollisuus ohjata asiakasta palvelu­tarpeen arviointiin perusosan alentamisen yhteydessä. Monilla ja erityisesti nuorilla perus­toimeentulo­tuen saajilla voi olla hyvinkin puutteelliset tiedot varsin monimutkaisesta etuus­järjestelmästä. He ovat voineet saada perus­toimeentulo­päätöksen verkko­palvelun kautta tapaamatta missään vaiheessa ketään työntekijää. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että Kelan velvollisuudesta ohjata asiakkaita ensisijaisten tukitoimien piiriin ennen sanktioiden määräämistä tulee säätää lain tasolla.

Esitys­luonnoksessa ehdotetaan, että perus­menoina huomioitavat terveydenhuolto­menot rajattaisiin vain välttämättömiin terveydenhuolto­menoihin. Lapsiperheissä, joissa joudutaan turvautumaan toimeentulo­tukeen, on jo nyky­tilanteessa usein ongelmia saada rahat riittämään terveyden­hoitoon ja lääkkeisiin. Ehdotettu sääntely antaa Kelalle harkinta­valtaa kyseen­alaistaa lääkärin määräämän lääkityksen tarpeellisuutta. Ehdotetun 7 b § sanamuoto ”Kansaneläke­laitos voi menon tarpeellista suuruutta ja välttämättömyyttä arvioidessaan ottaa huomioon yleisesti hyväksytyn hoito­käytännön ja tutkimus­näytön sekä uusien ja erityisen kalliiden lääke­valmisteiden kustannus­vaikuttavuuden” jättää Kelalle suuren harkinta­vallan eikä edes velvoita sitä huomioimaan hoito­käytäntöjä ja tutkimus­näyttöä. Tätä on pidettävä hyvin ongelmallisena. Jos jatkossa lääkkeiden korvattavuutta rajoitetaan selkeästi nykyistä enemmän, se vaikuttaa väistämättä myös lapsi­perheisiin. Vanhemman terveyden­tilalla on suuri vaikutus vanhemman kykyyn huolehtia lapsistaan ja perheestään.

Yhteen­vetona lapsiasia­valtuutettu toteaa, että on kyseen­alaista edelleen heikentää jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien lapsi­perheiden oikeutta perus­toimeentulo­tukeen. Vaikka ehdotuksiin sisältyy kohtuullisuus­harkintaa, muutokset tulevat kohdistumaan toden­näköisesti moniin lapsi­perheisiin. Erityisen huolestuttavaa on, että nyt ehdotettavat muutokset heikentävät entisestään yksinhuoltaja­perheiden taloutta. Vaikka ehdotuksissa on myönteistä se, että lasten perusosat jäävät säästöjen ulkopuolelle, vaikutukset lapsiin ja lapsi­perheisiin ovat negatiivisia. Kotitalouden kokonais­tulot pienenevät useilla euroilla kuukaudessa. Saman­aikaisesti useiden välttämättömien hyödykkeiden hinnat ovat nousseet pysyvästi korkeammalle tasolle. Lapsiasia­valtuutettu on keväällä 2025 tavannut lapsia yhden­vertaisuuden kysymyksissä ja päättäjille lähetetyt terveiset olivat selvät: ruoan tulisi olla edullisempaa, koska perheillä ei enää rahat riitä siihen.

Esityksen tavoite kasvattaa työllistymistä ja vähentää sitä kautta tarvetta turvautua toimeentulo­tukeen on kannatettava, mutta siihen pyritään nyt keinoilla, jotka kohdistuvat jo valmiiksi heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa oleviin henkilöihin. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että esitys­luonnoksen perusteella jää hyvin epäselväksi, voidaanko valituilla ratkaisuilla saavuttaa sille asetettuja tavoitteita, sillä on epävarmaa, työllistyvätkö nämä ihmiset heidän köyhyyttään lisäämällä. Tapahtui työllistymistä tai ei, lapset eivät kuitenkaan milloinkaan ole syyllisiä heidän vanhempiensa vaikeaan elämän­tilanteeseen, eikä heidän hyvinvointiaan tulisi tarkoituksellisesti heikentää vanhemmista johtuvista syistä.

Jyväskylässä 17.6.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi