LAPS/123/2024, 14.10.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi sosiaali­huollon ammatti­henkilöistä annetun lain 12 § ja 16 §:n muuttamisesta

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta keski­viikko 16.10.2024 klo 11.30 / HE 132/2024 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

 

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että lapsen kokonaisedun näkö­kulmasta hallituksen esitys on perusteltu.

• Sosiaali­työntekijät ovat saatavuudeltaan suhteellisesti yksi haastavimmista ammatti­ryhmistä kaikki sosiaali- ja terveyden­huollon henkilöstö­ryhmät huomioiden.

• Lapsen ja hänen perheensä näkö­kulmasta on tärkeää, että he saavat ammattilaisen apua mahdollisimman pian.

• Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että esitetty laki­muutos tulee nähdä vain väli­aikaisena ratkaisuna visaiseen ongelmaan, jota on pyrittävä aktiivisesti ja nopeasti ratkaisemaan.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Hallituksen esityksellä esitetään muutettavaksi sosiaali­huollon ammatti­henkilöistä annettua lakia. Esityksen mukaan oikeus toimia enintään vuoden ajan tila­päisesti laillistetun sosiaali­työntekijän tehtävissä olisi myös henkilöllä, joka olisi suorittanut sellaisen soveltuvan yliopistossa suoritetun yhteiskunta­tieteellisen alan korkeakoulu­tutkinnon tai sosiaali- ja terveys­alan ammatti­korkeakoulu­tutkinnon, johon on sisältynyt tai jonka lisäksi on suoritettu hyväksytysti sosiaali­työn perus- ja aine­opinnot sekä käytännön harjoittelu taikka jolla on soveltuvan yliopistossa suoritetun yhteiskunta­tieteellisen alan korkeakoulu­tutkinnon tai sosiaali- ja terveys­alan ammatti­korkeakoulu­tutkinnon ja sosiaali­työn perus- ja aine­opintojen lisäksi riittävä käytännön kokemus ja ammatti­taito.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Sosiaali­huollon ammatti­henkilöitä koskevan lain 12 §:ssä säädetään oikeudesta toimia tila­päisesti sosiaali­huollon laillistetun ammatti­henkilön ammatissa. Säännöksen tulkinta on vaihdellut ajallisesti, alueellisesti ja myös eri valvovien viran­omaisten tulkinta­käytännöissä. Tämä käy ilmi myös hallituksen esityksestä (s. 11). On siis täysin perusteltua, että lain­säädäntöä nyt selkeytetään.

Hallituksen esityksessä todetaan (s. 27), että sosiaali­työntekijät ovat saatavuudeltaan suhteellisesti yksi haastavimmista ammatti­ryhmistä kaikki sosiaali- ja terveyden­huollon henkilöstö­ryhmät huomioiden. Esityksessä viitatun kyselyn mukaan (s. 26) lasten­suojelun sosiaali­työntekijöiden viroista oli lokakuun alussa 2023 täyttämättä lähes joka viides.

Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen lasten­suojelun sosiaali­työn henkilöstö­mitoituksesta tehtävä seuranta osoittaa, että lasten­suojelun sosiaali­työn­tekijöiden vakansseista oli puolen vuoden seuranta­jaksolla avoinna 14 prosenttia ja lasten­suojelun sosiaali­työntekijöiden tehtäviä hoiti ns. sijais­pätevä henkilö 24 prosentissa vakansseja. Toisin sanoen 38 prosentissa lasten­suojelun sosiaali­työntekijöiden viroista ei työskentele laillistettu sosiaali­työn­tekijä.[1] Tilanne lasten oikeuksien toteutumisen kannalta on todella hälyttävä.

Edellä mainitun THL:n seurannan mukaan virkoja oli tyhjillään etenkin Varsinais-Suomessa (28 %) ja Pohjan­maalla (26 %). Kymen­laaksossa sijais­päteviä henkilöitä oli 57 %, Kainuussa 44 % ja useammalla hyvinvointi­alueella noin 34 % sosiaali­työntekijöistä. Huomion arvoista on, että nämä luku­määrät ovat osassa hyvinvointi­alueita käänteisessä suhteessa keskenään. Esimerkiksi Kymen­laaksossa, jossa sijais­päteviä oli paljon (57 %), tyhjiä vakansseja oli verrattain vähän (10 %). Pohjan­maalla, jossa tyhjiä vakansseja oli paljon (26 %), sijais­päteviä sosiaali­työn­tekijöitä ei ollut ollenkaan. Pohjan­maalla myös henkilöstö­mitoituksen ylitykset olivat maan suurimmat: sosiaali­työn­tekijällä oli keski­määrin 48 asiakas­lasta, kun koko maan keski­arvo oli 30 asiakas­lasta. Näyttää siis siltä, että hyvinvointi­alueet kompensoivat puuttuvia sosiaali­työntekijöitä sijaisilla ja tällä on myönteinen vaikutus myös asiakas­lasten määrään per sosiaali­työntekijä.

Sen osoittaminen, miten sijais­pätevien sosiaali­työn­tekijöiden osuus vaikuttaa lasten­suojelun avo- ja sijais­huollon asiakkaina olevien lasten osuuksiin (jos yli­päätään vaikuttaa) olisi tärkeää, jotta sijaisuuksien yhteyttä lasten­suojelun laatuun ja sisältöön voitaisiin tarkastella objektiivisesti.

Koko maassa sijais­päteviä sosiaali­työn­tekijöitä on 24 % ja sijoitettuja lapsia on 1,1 % kaikista lapsista. Kymen­laaksossa niin sijais­pätevien osuus (57 %) kuin sijoitettujen lasten osuus (1,7 %) ovat maan keski­arvoa korkeampia, kun taas Etelä-Karjalassa sijais­pätevien sosiaali­työn­tekijöiden (7 %) ja sijoitettujen lasten (0,4 %) osuudet ovat matalia. Lukujen väliset yhteydet eivät kuitenkaan monellakaan alueella osoita näiden asioiden välistä yhteyttä. Esimerkiksi Itä-Uudellamaalla ja Länsi-Uudellamaalla sijais­pätevien sosiaali­työn­tekijöiden osuus on korkea (28 % ja 34 %), mutta sijoitettujen lasten määrä matala (0,5 % ja 0,8 %). Sijais­pätevyyden vaikutukset lastensuojelu­työn laatuun ja sisältöihin edellyttäisivät siis tarkempaa analyysia ja tutkimusta.

Lapsiasia­valtuutettu otti kantaa lasten­suojelun sosiaali­työn­tekijöiden kelpoisuus­kysymyksiin toukokuussa 2024 lausunnossaan valtio­neuvoston selon­teosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028.[2] Lapsiasia­valtuutettu katsoi tällöin, että sosiaali­työn­tekijöiden sijaiskelpoisuus­vaatimuksen muutosta olisi arvioitava kokonaisuutena ja kohdistettava sen perusteella muutos ennemminkin muihin sosiaali­työn palveluihin kuin lasten­suojeluun. Lapsiasia­valtuutettu korosti lausunnossaan käytännön kokemuksen ja ammatti­taidon merkitystä vaativassa lastensuojelu­työssä.

Lapsiasia­valtuutettu pitääkin myönteisenä, että hallituksen esityksen mukainen muutos koskee koko sosiaali­huollon toiminta­kenttää. Parhaimmillaan sijais­työvoiman lisääntyminen muissa sosiaali­huollon palveluissa voisi vapauttaa päteviä työn­tekijöitä pahimmasta työvoima­pulasta kärsivään lasten­suojeluun, joskin tähän vaikutukseen liittyy paljon epävarmuus­tekijöitä. Samalla on muistettava, että muiden sosiaali­palvelujen saatavuus ja laatu vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti lapsen oikeuksien toteutumiseen ja lastensuojelu­tarpeen laajuuteen.

Lapsen ja hänen perheensä näkö­kulmasta on tärkeää, että he saavat ammattilaisen apua mahdollisimman pian. Se, millainen koulutus henkilöllä tähän tehtävään on, on lapsen ja perheen oikeus­turvan toteutumisen kannalta toki hyvin tärkeää. Lapsiasia­valtuutettu tarkastelee asiaa kuitenkin laajemmin lapsen kokonais­edun näkö­kulmasta ja toteaa, että haitallisinta lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta on, jos lapsen asian käsittely viivästyy tai apua ei tule lainkaan. Tilanne, jossa lapsi ei joko pääse palvelujen piiriin tarpeeksi ripeästi tai saa tilanteen edellyttämää apua ja tukea, on kohtuuton ja kestämätön.

Lasten oikeuksien näkö­kulmasta on myönteistä, että lakiin sisällytettäisiin vaatimus suoritetusta käytännön harjoittelusta tai riittävästä käytännön kokemuksesta ja ammatti­taidosta. Myönteistä on myös se, että tehtävässä toimimisen määrä­aika voidaan ylittää enintään vuodella kerrallaan. Esityksessä on otettu huomioon, että sijais­pätevät henkilöt toimisivat laillistetun sosiaali­työntekijän johdon ja valvonnan alaisina. Näillä ehdoin lapsiasia­valtuutettu katsoo, että hallituksen esitys on perusteltu.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa lisäksi, että esitetty sääntely antaa työn­antajalle laajan harkinta­vallan sen suhteen, millaista käytännön kokemusta työn­tekijältä vaadittaisiin. Säännös­kohtaiset perustelut eivät anna kovin selkeitä rajauksia tai suunta­viivoja siihen, millainen ja minkä pituinen käytännön kokemus olisi riittävä lain vaatimusten täyttämiseksi. Olisi tärkeää, että soveltamis­käytännöstä muodostuisi riittävän yhden­mukainen koko maan tasolla. Sen takaamiseksi tarvitaan toden­näköisesti tarkempaa täytäntöön­panon ohjausta.

Hallituksen esityksessä lapsiin kohdistuvat vaikutukset on arvioitu kohtuullisesti. Myönteistä on, että siinä on tunnistettu työn­tekijöiden vaihtuvuuden haitalliset vaikutukset lasten­suojelun piirissä oleviin lapsiin ja myös esitetty keinoja, joilla tähän ongelmaan voidaan hakea ratkaisua. On myös myönteistä, että oikeus toimia tila­päisesti sosiaali­työn­tekijän tehtävissä tunnistetaan väli­aikaiseksi ratkaisuksi. Jatkossa, jäljempänä mainitun sosiaali- ja terveyden­huollon ammattihenkilö­lainsäädännön kokonais­uudistuksen yhteydessä olisi tärkeää arvioida muutoksia enemmän lasten näkö­kulmasta ja lapsia kuullen.

Lapsiasia­valtuutettu tunnistaa edellä sanotusta huolimatta tila­päisten sijaisten käyttöön liittyvät riskit erityisesti lasten­suojelussa. Voidaan myös kysyä, missä määrin vakituinen henkilöstö pystyy tosi­asiallisesti hoitamaan sille kuuluvan ohjaus- ja valvonta­tehtävänsä nykyisessä tilanteessa. Nämä riskit tiedostaen lapsiasia­valtuutettu kuitenkin päätyy kannattamaan ehdotettua ratkaisua, joka tässä kohdin turvaa parhaiten lapsen pääsyn palvelujen piiriin.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu painottaa, että esitetty laki­muutos tulee nähdä vain väli­aikaisena ratkaisuna visaiseen ongelmaan, jota on pyrittävä aktiivisesti ja nopeasti ratkaisemaan. Lapsiasia­valtuutettu kannustaa hätä­ratkaisujen sijaan edistämään sosiaali- ja terveyden­huollon yhteistyö- ja työnjako­mallien kehittämistä ja siirtymään niiden osalta toimen­piteiden toteutus­vaiheeseen.

Lapsiasia­valtuutettu pitääkin myönteisenä, että nyt ehdotettavaa muutosta tullaan arvioimaan osana Petteri Orpon hallitus­ohjelman mukaista sosiaali- ja terveyden­huollon ammattihenkilö­lainsäädännön kokonais­uudistusta, jonka valmistelu on käynnistynyt sosiaali- ja terveys­ministeriössä keväällä 2024. Hallituksen esityksen mukaan (kohta 9) tässä yhteydessä tullaan arvioimaan sosiaali- ja terveyden­huollon ammatti­henkilöitä koskevan sääntelyn perus­periaatteet ja sääntelyn muutos­tarpeet kokonaisuudessaan. Lisäksi arvioidaan ja yhteen­sovitetaan säännökset, joiden nojalla henkilöllä on oikeus toimia tila­päisesti sosiaali­huollon ja terveyden­huollon ammatti­henkilön tehtävissä. Lisäksi enintään vuoden määrä­ajasta poikkeamisen mahdollisuuden toimivuutta ja vaikutuksia on tarkoitus arvioida tässä yhteydessä.

 

Jyväskylässä 14.10.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi