LAPS/14/2022, 6.9.2023

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä vammaispalvelu­lain ja eräiden siihen liittyvien lakien voimaan­tulon lykkäämistä koskevaksi lain­säädännöksi

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta perjantai 8.9.2023 klo 9.00 / HE 9/2023 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö[1]

Esityksessä ehdotetaan, että vammaispalvelu­laki ja eräät siihen liittyvät lait siirrettäisiin tulemaan voimaan 1.10.2023 asemasta 1.1.2025.

Muutos mahdollistaisi vammaispalvelu­lain soveltamis­alan tarkentamisen hallitus­ohjelmassa edellytetyllä tavalla ennen lakien voimaan­tuloa erikseen annettavalla esityksellä siten, että vammaispalvelu­laki säilyisi vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityis­lakina. Tämä turvaisi yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut vammaisille henkilöille ja varmistaisi hyvinvointi­alueiden rahoitus­periaatteen toteutumisen.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotettua uuden vammaispalvelu­lain voimaan­tulon siirtoa osittain ongelmallisena.

• Hallituksen esityksessä ei ole esitetty perusteluja sille, miksi uuden vammaispalvelu­lain säännökset, jotka edistävät vammaisen lapsen oikeuksia ja asemaa, eivät voisi tulla voimaan alku­peräisessä aika­taulussaan 1.10.2023 alkaen.

• Hallitus­ohjelmaan sisältyvä kirjaus määrä­aikaisesta ohjelmasta, jossa panostetaan lasten ja nuorten neuro­psykologisten häiriöiden kuntoutukseen ja kuntoutus­palveluihin, on myönteinen, mutta se ei kuitenkaan korvaa kuin pieneltä osin niitä uudistuksia, joiden tarkoitus on ollut parantaa vammaisten lasten asemaa.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että jatko­valmistelussa tehdään kattava lapsi­vaikutusten arviointi.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää yleisellä tasolla huolestuttavana, että tunnistetuista ja merkittävistäkin vaikutus­arviointien puutteista tai risti­riitaisuuksista huolimatta laki­ehdotukset etenevät jopa lain hyväksymiseen saakka.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotettua uuden vammaispalvelu­lain (675/2023) sekä siihen liittyvien muutos­lakien voimaan­tulon siirtoa osittain ongelmallisena seuraavin perusteluin.

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelman[2] mukaan hallitus käynnistää kiireellisesti lain­valmistelun, jonka tarkoituksena on turvata vammaisten oikeuksien toteutuminen ja palveluiden saatavuus, priorisoiden uuden vammaispalvelu­lain valmistelua lainvalmistelu­prosessissa. Voimaan­tulon siirron tarkoituksena on huomioida vammaispalvelu­lakiin eduskunta­käsittelyn aikana tehdyt lisäykset ja muutokset (s. 33-34). Hallituksen esityksen mukaan kyse on pää­asiassa siitä, että voimaan­tulon siirtäminen eteenpäin mahdollistaisi vammaispalvelu­lain soveltamis­alan tarkentamisen eli käytännössä ikääntymis­rajoituksen poistamisen vaikutusten arvioimisen ja soveltamis­alan rajaamisen.

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida hallituksen esitystä lasten oikeuksien näkö­kulmasta, joten emme ota kantaa hallituksen esitykseen ikääntymis­rajoituksen osalta. Sen sijaan huomautamme, että hallituksen esityksestä ja hallitus­ohjelmasta ei käy ilmi, että jatko­valmistelussa olisi tarkoitus muuttaa niitä uuden vammaispalvelu­lain säädöksiä, joiden tarkoituksena on turvata vammaisen lapsen oikeutta palveluihin (muun muassa 19 § Lapsen asumisen tuki, 20 § Lapsen mieli­piteen selvittäminen päätettäessä lapsen asumisen tuesta kodin ulko­puolella, 21 § Lapsen sivistykselliset oikeudet lapsen asuessa kodin ulko­puolella, 22 § 4 momentti esteettömän asumisen tuesta vuoroasumis­tilanteissa ja 24 § 2 momentti lyhyt­aikaisesta huolen­pidosta koulun­käynnin yhteydessä). Siitä huolimatta myös näiden tärkeiden uudistusten voimaan­tuloa siirrettäisiin eteenpäin perustelematta asiaa tarkemmin.

Lapsiasia­valtuutettu huomautti edellä mainitusta asiasta hallituksen esitys­luonnoksen lausunto­kierroksella, mutta hallituksen esitystä ei valitettavasti ole riittävästi täydennetty tältä osin. Hallituksen esityksessä ei edelleenkään esitetä perusteluja sille, miksi uusi vammaispalvelu­laki ei voisi näiltä osin tulla voimaan alku­peräisessä aika­taulussaan 1.10.2023 alkaen. Esityksessä todetaan ainoastaan (s. 9), että laista ei ole mahdollista erottaa osaa säännöksistä tulevaksi voimaan ennen uuden soveltamis­alan säätämistä ja toisaalla (s. 14), että ”[h]yväksytty vammaispalvelu­laki on kokonaisuus, josta ei lähtö­kohtaisesti ole tarkoituksen­mukaista erottaa toimeen­pantavaksi vain osaa säännöksistä ennen kokonaisuuden ja tarkennetun soveltamis­alan voimaan­tuloa”.

Hallituksen esityksessä jää varsin vähälle huomiolle se, että nykyinen lain­säädäntö ei turvaa kaikilta osin perustus­lain, YK:n vammais­sopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen asettamia vaatimuksia. Kyseiset uudet säännökset edistäisivät vammaisen lapsen oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin sekä oikeutta tarvitsemiinsa palveluihin.

Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on tuoreissa Suomen valtiolle antamissaan loppu­päätelmissä[3] suositellut (kohta 30), että sopimus­valtio

• a) vahvistaa toimen­piteitä, joilla varmistetaan kaikille vammaisille lapsille osallistava opetus yleis­opetuksessa
• b) estää kehitys­vammaisten lasten pitkä­aikaisen sijoittamisen laitoksiin ja vähentää sitä asettaen etu­sijalle perhe­hoidon ja yhteisö­perustaisten palvelujen järjestämisen näille lapsille
• c) varmistaa vammaisten lasten oikeuden saada kaikki mieli­piteidensä muodostamiseen tarvitsemansa tiedot, tulla kuulluksi ja saada asian­mukaista tukea kommunikointiin kaikessa heitä koskevassa päätöksen­teossa
• d) vahvistaa vammaisten lasten sosiaalisen osallistamisen ja yksilöllisen kehityksen tukemista.

Uuden vammaispalvelu­lain edellä mainitut säännökset vahvistaisivat osaltaan vammaisen lapsen oikeuksia ja asemaa suositusten mukaisesti.

Hallitus­ohjelmaan sisältyvä kirjaus syksyllä 2023 aloitettavasta määrä­aikaisesta ohjelmasta, jossa panostetaan lasten ja nuorten neuro­psykologisten häiriöiden kuntoutukseen ja kuntoutus­palveluihin Kelan harkinnan­varaisen kuntoutuksen kautta, on myönteinen. Hallituksen esityksen mukaan (s. 9) se osaltaan korvaa lapsia koskevien säännösten voimaan­tulon lykkääntymisestä aiheutuvia vaikutuksia. Jossain määrin tämä voi pitää paikkansa. Arviointia ei tosi­asiallisesti kuitenkaan ole hallituksen esityksen perusteella mahdollista tehdä. Joka tapauksessa on selvää, että kyseinen ohjelma ei korvaa kuin pieneltä osin niitä uudistuksia, joiden tarkoitus on parantaa vammaisten lasten asemaa ja jotka nyt jäisivät odottamaan uuden vammaispalvelu­lain voimaan­tuloa 1.1.2025.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että jatko­valmistelussa tulee arvioida lapsiin kohdistuvia vaikutuksia kattavasti. Hallituksen esityksen mukaan (kohta 3 Tavoitteet) uuden vammaispalvelu­lain voimaan­tulon siirtämisellä varataan aikaa vaikutusten arvioinnille, jota on tarkoitus tehdä yhteis­työssä tarvittavien asian­tuntijoiden ja sidos­ryhmien kanssa. Kohdassa korostetaan muutosten perus- ja ihmisoikeus­vaikutusten arviointia sekä hyvinvointi­alueiden talouteen kohdistuvien vaikutusten arviointia. On myönteistä, että tulevassa valmistelussa kiinnitetään huomiota perus- ja ihmisoikeus­vaikutuksiin.

Lapsiasia­valtuutettu huomautti jo eduskunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle uuden vammaispalvelu­lain hallituksen esityksestä (HE 191/2022 vp) antamassaan lausunnossa lapsi­vaikutusten arvioinnin puutteista.[4] Vaarana on, että lapsi­vaikutuksiin ei edelleenkään kiinnitetä riittävästi huomiota, kun jatko­valmistelussa mitä toden­näköisemmin pää­huomio on ikääntymis­rajausta koskevan sääntelyn vaikutuksissa.

Lopuksi toteamme, että yleisellä tasolla on huolestuttavaa, että tunnistetuista ja merkittävistäkin vaikutus­arviointien puutteista tai risti­riitaisuuksista huolimatta laki­ehdotukset etenevät jopa lain hyväksymiseen saakka. Tällöin voidaan joutua nyt käsillä olevaan tilanteeseen, jossa jo ennen lain voimaan­tuloa katsotaan tarpeelliseksi tehdä uuteen lakiin muutoksia ja siirtää sen voimaan­tuloa. Nyt lausuttavana olevan hallituksen esityksen osalta vahvistuu entisestään käsitys siitä, että siirto­päätöksen ja sen vaihto­ehtoisten toteutus­tapojen tai siirtämättä jättämisen vaikutuksia ei myöskään ole huolellisesti arvioitu ennen päätöksen tekoa. Nämä kaikki ovat omiaan heikentämään lainvalmistelu­prosessin luotettavuutta ja uskottavuutta.

Jyväskylässä 6.9.2023

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, lakimies