Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle valtioneuvoston selonteosta koskien kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita

 

Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunta torstai 11.11.2021 klo 10.00 / VNS 6/2021 vp / Lausuntopyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi selontekoa yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle valtioneuvoston selonteosta koskien kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita (pdf)

 

Selonteon keskeinen sisältö

Valtioneuvoston kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita käsittelevässä selonteossa (jälj. selonteko) tehdään katsaus maahanmuuton nykytilanteeseen hyödyntäen tutkimustietoa ja luodaan suuntaviivoja sekä tehdään esityksiä kotoutumisen edistämiseksi.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

 

  • Lapsia tulisi kuulla kotouttamistoimenpiteistä ja niiden kehitystarpeista.
  • Selonteon termistövalinnat olisi syytä perustella, jottei toimeenpanovaiheessa ole epä­selvyyttä siitä, keihin toimenpiteitä kohdistetaan.
  • Selonteossa on tun­nistettu kiitettävästi ilman huoltajaa saapuneiden erityisen tuen tarve.
  • Maahanmuuttajataustaisten lasten [1] mielenterveyspalveluiden saavutettavuuden haasteisiin tulisi puuttua tehokkaasti.
  • Konkreettisemmat toimenpide-ehdotukset ja vastuutahojen nimeäminen tekisivät toimenpiteiden toteutumisen seuraamisesta helpompaa.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Lap­siasiavaltuutettu kiinnitti jo keväällä 2021 selonteon luonnosversiosta antamassaan lau­sun­nossa[2] huomiota siihen, ettei selonteosta (s. 8) käy ilmi, että sen valmistelussa olisi kuultu lapsia ja nuoria, vaikka moni toimenpide-ehdotus koskettaa suoraan heitä.

YK:n lapsen oi­keuksien yleissopimuksen (jälj. LOS) 12 artiklan mukaan lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa, ja YK:n lapsen oikeuksien komitean (jälj. LOS-komitea) mukaan kuuleminen liittyy myös erilaisten ongelma-alueita koskevan lainsäädän­nön ja politiikan suunnitteluun: lasten on oltava hahmottelemassa, laatimassa ja täytäntöön panemassa suunnitelmia ja ohjelmia.[3]

On myönteistä, että hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyvissä toimenpiteissä on mai­nittu uusien kuulemis- ja osallistamismenetelmien käyttöönotto, joilla pyritään esimerkiksi nuorten ja vammaisten henkilöiden kuulemisen ja osallistumisen edis­tämiseen (s. 124).

Myös lasten ja nuorten kuuleminen kotouttamistoimenpiteistä ja niiden kehitystarpeista toisi ar­vokasta kokemusperäistä tietoa kotoutumisen edistämisen uudistamisen pohjaksi. Lasten näkemyksiä tulisi kuunnella tarkkaan aina, kun heidän näkökulmansa voi parantaa ratkaisu­jen laatua.[4]

Esimerkiksi selonteossa esille tuotu maahanmuuttajien lasten heikompi koulu­menestys verrattuna kantasuomalaisiin lapsiin (s. 27) sekä opettajien esille tuoma huoli siitä, etteivät maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden valmiudet kohtaa opetuksen sisällölle asetettuja vaatimuksia (s. 82, 104), ovat asioita, johon puuttumisessa lasten ja nuorten koke­mukset ovat avainasemassa.

 

Selonteossa käytetty termistö

Lapsiasiavaltuutettu kaipasi selvennystä siihen, miksi selonteossa puhuttiin termistövalin­toja avaamatta toisinaan maahanmuuttaja­taustaisista lapsista (tässä versiossa esim. s. 110, 111, 112, 114) ja välillä maahanmuuttaja­lapsista (tässä versiossa esim. s. 26, 103, 114).[5]

Hyvä esimerkki epäloogisesta termistövalin­nasta liittyy koulutuksen kehittämiseen: selonteossa tuodaan esille erityisesti maahanmuut­tajataustaisten oppilaiden haasteita koulunkäynnissä (s. 27, 82, 104), mutta toimenpide-eh­dotuksissa todetaan koulutukseen liittyen kehittämis­kohteeksi maahanmuuttajalasten ja -nuorten koulutus (s. 114).

Termistövalinnoin tehtävän jaottelun perusta jää siis edelleen epäselväksi, ja lapsiasiavaltuu­tetun aiemmin esittämät kysymykset ovat edelleen oleellisia. Valitun termis­tön tausta ja pe­rusteet sekä se, mitä kullakin käsitteellä tarkoitetaan, tulisi vähintäänkin avata, jottei toi­meenpanovaiheessa ole epäselvyyttä siitä, keihin toimenpiteitä kohdistetaan.

On epäselvää, miksei toimenpiteissä (s. 114) painoteta myös maahanmuuttajataustaisten lasten oikeuksien täysimääräistä toteutumista tai erityistarpeita, kun maahanmuuttajat ja maahanmuuttaja­taustaiset on selkeästi termistövalinnoin selonteossa eroteltu. LOS 2 artikla takaa sopimuk­sessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempansa tai muuhun laillisen huoltajansa ominaisuuden ja muuhun seik­kaan perustuvaa erottelua.

 

Haavoittuvassa asemassa oleva lapsi

LOS 20 artiklan mukaan lapsella, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen. Ilman huoltajaa saapunut alaikäinen on erityisen haavoittuvassa asemassa, ja tämän vuoksi heidät on asetettava etusijalle käytet­tävissä olevien voimavarojen kohdentamisessa.[6]

Onkin myönteistä, että selonteossa on tun­nistettu ilman huoltajaa saapuneiden erityisen tuen tarve (s. 113–114) ja pyritään esimer­kiksi vahvistamaan ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten edus­tajajärjestelmää kehittämällä edustajarekisteri sekä edustajajärjestelmän laatua ja valvontaa. LOS-komitea on edellyttänyt, että ilman huoltajaa olevien lasten edun tur­vaamiseksi perustetaan arviointijärjestelmä edustajuuden laadun varmistamiseksi.[7]

On myönteistä, että selonteossa on kiinnitetty huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin (s. 46). Ehdotetuissa toi­menpiteissä ei kuitenkaan erityisesti huomioida haavoit­tuvassa asemassa olevien, esimer­kiksi vamman kanssa elävien lasten erityistarpeita. LOS-komitea on painotta­nut voimak­kaasti sitä, että vamman kanssa eläville pakolaislapsille an­nettava erityisapu tu­lisi priorisoida.[8]

 

Mielenterveyden tukeminen

Selonteosta käy ilmi maahanmuuttajataustaisen väestön psyykkinen kuormitus ja mielenter­veysongel­mat (s. 26) sekä se, että ulkomaista syntyperää olevilla nuorilla on suomalaista syn­typerää olevia nuoria enemmän erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin haasteita (s. 28). Myös Kouluterveyskysely osoittaa, että ulkomaista syntyperää olevat nuoret kokivat terveydenti­lansa merkittävästi muita nuoria huonommaksi.[9]

Selon­teossa to­detaan, että LAPE-muutosohjelman yksi painopiste on mm. lasten ja nuorten mata­lan kyn­nyksen mielenter­veys- ja päihdepalvelut ja että LAPE-kehittämistyö edesauttaa myös maa­hanmuuttajataus­taisten lasten, nuorten ja perheiden tuen kokonaisuuden vahvistumista, mutta maahanmuut­tajilla on kuitenkin erityisiä haasteita varhaisen tuen palveluiden saavu­tettavuudessa (s. 110). Puutteena voidaan todeta, että ehdotetuista toimenpiteistä ei käy sel­keästi ilmi, miten mielenter­veyspalvelujen saavutettavuuden haasteisiin pyritään konkreet­tisesti vastaamaan.

LOS 24 artikla takaa lap­selle oikeuden parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan, ja sopimus­valtioiden tulee ryhtyä asianmukaisiin toimiin kehittääkseen esimerkiksi ehkäisevää tervey­denhuoltoa.[10] Lisäksi LOS-komitea on kehottanut Suomea vahvistamaan lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalve­luja ja takaamaan pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin.[11]  Komitea vielä erikseen suo­sitteli, että ilman huoltajaa saapuneille alaikäisille järjestetään riittävät mielenterveyspalve­lut.[12]

Mielenterveyden häiriöihin puuttuminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun monet tut­kimukset ennustavat tai osoittavat lasten mielenterveyden häiriöiden li­sääntymistä ja vai­keutumista koronapandemian myötä.[13]

 

Toimenpiteistä yleisesti

Moni selonteossa listattavista toimenpiteistä on toteutettu siten, että niissä viitataan johon­kin toiseen strategiaan tai toimenpideohjelmaan. Tämä on sinänsä ymmärrettävää päällek­käisyyksien välttämiseksi, mutta esimerkiksi maahanmuuttajataustaisiin lapsiin liittyvien toimenpiteiden sitominen lapsistrategian toimenpiteisiin on sikäli ongelmallista, ettei lapsi­strategiassa mainita maahan­muutta­jataustaisialapsia erikseen. Myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten var­haiskasvatukseen ja koulutuk­seen liittyvien asioiden käsitteleminen erillään ja osana koulu­tuspoliittista selontekoa (s. 5) on haasteellista siitä näkökulmasta, että esimerkiksi varhais­kasvatuksen järjestämisellä on merkitystä perheiden kotoutumiseen laajemminkin.[14]

Teho­kas ja kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä ja vuoropuhelua eri strategioiden ja toimen­pideohjelmien kesken.

Selonteossa on onnistuttu melko kattavasti listaamaan kotouttamisen kehityskohteita, ilmi­öitä niiden taustalla ja tapoja, joilla niihin voisi puuttua. Tällä hetkellä monet ehdotetuista toimenpiteistä ovat kuitenkin muodossa ”edistetään”, ”kehitetään”, ”parannetaan”, ja konk­retian lisääminen toimenpiteisiin tekisi selonteosta täsmällisemmän. Myös selkeällä vastuu­tahojen nimeämisellä toimenpiteiden toteutusta olisi yksiselitteisempää seurata.

 

 

Jyväskylässä 10.11.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] Tässä lausunnossa maahanmuuttajataustaisista lapsista puhuttaessa tarkoitetaan sekä lap­sia, jotka ovat syntyneet ulkomailla, että nk. toisen tai seuraavan polven maahanmuuttajia eli sitä, että lapsen molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulko­mailla. Ks. https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/kasitteet.

[3] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12), kohta 122.

[4] CRC/C/GC/12, kohta 27.

[5] Lapsiasiavaltuutettu totesi termistövalintojen, joita ei ollut kaikilta osin täysin avattu, ai­heuttavan paikoin hämmennystä. ”Herää esimerkiksi kysymys, miksi perheiden kotoutumisen tukemisen keskeisissä toimenpiteissä (s. 47) ensin puhutaan maahanmuuttajataustaisten lasten oikeuksista ja seuraavassa lauseessa maahanmuuttajalasten erityistarpeista. Puhuttaessa maahanmuuttajataustaisista lapsista, tulkitsee lapsiasiavaltuutettu tällä tarkoitettavan ns. toi­sen tai seuraavan polven maahanmuuttajia eli sitä, että lapsen molemmat vanhemmat tai toi­nen vanhempi on syntynyt ulkomailla. Jää epäselväksi, miksei toimenpiteissä painoteta myös maahanmuuttajalasten oikeuksien täysimääräistä toteutumista tai toisaalta maahanmuutta­jataustaisten lasten erityistarpeita, kun maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset on selkeästi termistövalinnoin toimenpide-ehdotuksessa eroteltu.” Ks. lapsiasiavaltuutetun lau­sunto työ- ja elinkeinoministeriölle hallituksen selonteosta (luonnos) koskien kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita (11.3.2021).

[6] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 6 (2005) ilman huoltajaa olevien ja perheestään eroon joutuneiden lasten kohtelusta kotimaansa ulkopuolella (CRC/GC/2005/6), kohta 16.

[7] CRC/GC/2005/6, kohta 35.

[8] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 9 (2006) vammaisten lasten oikeuk­sista (CRC/C/GC/9), kohta 79.

[9] Ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Ulkomaista syntyperää olevien nuorten hyvinvointi Kou­luterveyskyselyssä vuonna 2017. Tutkimuksesta tiiviisti 26. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-910-1.

[10] Ehkäisevään terveydenhuoltoon kuuluu mm. mielenterveyden ongelmiin puuttuminen. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 15 (2013) lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta (24 artikla) (CRC/C/GC/15), kohta 62.

[11] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat loppupäätelmät vuonna 2011 (CRC/C/FIN/CO/4), kohta 44.

[12] CRC/C/FIN/CO/4, kohta 60.

[13] Ks. esim. Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa: lapsistrategian ko­ronatyöryhmän raportti lapsen oikeuksien toteutumisesta, s. 36 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-883-0) ja https://www.unicef.org/press-releases/least-1-7-children-and-young-people-haslived-under-stay-home-policies-most-last.

[14] Ulkomaalaistaustaisten lasten oppimiseen vaikuttaa esim. vanhempien kotoutuksen suju­minen. Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.) (2019). Kotoutu­misen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut jul­kaisut 2019:10. Työ- ja elinkeinoministeriö. ISBN 978-952-327-487-7, s. 105. Saa­tavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162005/TEM_oppaat_10_2019_Tutkimusartikkeleita_kotoutumisesta_20012020.pdf.