LAPS/157/2025, 29.10.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto Terveyden ja hyvin­voinnin laitokselle digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön suosituksista 0–13-vuotiaille

Viite: THL/4665/4.00.00/2025

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi suosituksia yleissopimuksen näkökulmasta.

Suositusten keskeinen sisältö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Opetushallitus ovat valmistelleet lasten ja nuorten digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käyttöä koskevat suositukset 0–13-vuotiaille. Kansallisten suositusten tavoitteena on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja oppimista sekä ehkäistä digitaalisten laitteiden käytön haittoja ja altistumista haitallisille sisällöille. Suosituksilla tuetaan lasten ja nuorten tasapainoista elämää, jossa digitaalisuus on yksi osa. Suositus­luonnos sisältää kolme osa-aluetta: digitaalisten laitteiden käytön suositukset 0–5-vuotiaille, digitaalisten laitteiden käytön suositukset 6–13-vuotiaille sekä tietoa vanhemmille ja perheille lasten digitaalisten laitteiden käytön tueksi.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää lasten ja nuorten digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käyttöä koskevia suosituksia lähtö­kohtaisesti erittäin tarpeellisina ja perusteltuina.
• Lapsiasia­valtuutettu pyytää vielä pohtimaan, miten lapsen toimijuutta sekä oikeutta yksityisyyteen voisi suositusten yhteydessä vahvistaa.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasiavaltuutettu pitää nyt lausuttavana olevia lasten ja nuorten digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käyttöä koskevia suosituksia lähtö­kohtaisesti erittäin tarpeellisina ja perusteltuina. On myönteistä, että suosituksia on valmisteltu laajan verkoston tuella ja että suositukset perustuvat moni­alaiseen tutkimus­tietoon, kansallisiin ja kansainvälisiin suosituksiin ja lapsen oikeuksien sopimukseen. Myönteistä on myös lasten ja vanhempien kuuleminen suositusten valmistelu­vaiheessa.

Lapsiasiavaltuutettu suosittelee valmistelijoita perehtymään vielä YK:n lapsen oikeuksien komitean julkaisemaan yleiskommenttiin nro 25 lapsen oikeuksista digitaalisissa ympäristöissä. [1] Yleiskommenteilla YK:n lapsen oikeuksien komitea ohjaa lapsen oikeuksien sopimuksen tulkintaa ja täytäntöön­panoa. Yleiskommentit ovat sekä valtioille että kaikille lasten kanssa toimiville hyvä työkalu sen hahmottamiseksi, miten lapsen oikeuksien toteutumista voidaan edistää.

Yleiskommentissa nro 25 korostetaan lasten oikeutta nauttia kaikista digitalisaation tuomista hyödyistä ja mahdollisuuksista kuitenkin tunnistaen digitaalisen ympäristön mukanaan tuomat riskit sekä lapsen oikeus saada suojelua digitaalisen ympäristön riskeiltä . Nyt lausuttavana olevat suositukset toteutuessaan suojaavat lasta digitaalisen ympäristön riskeiltä. [2] Lisäksi suosituksissa on tunnistettu digitaalisen ympäristön hyötyjä. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin ehdottaa näiden kahden näkökulman tasapainon vahvistamista nyt lausuttuvana olevissa suosituksissa erityisesti lapsen toimijuuden sekä lapsen oikeuden yksityisyyteen osalta.

Lapsiasia­valtuutettu pyytää vielä pohtimaan, miten lapsen toimijuutta voisi suositusten yhteydessä vahvistaa. Suosituksista syntyy vaikutelma, että lapsi on vapaa-ajallaan digitaalisessa ympäristössä toimiessaan lähinnä sen tarjoaman sisällön kohteena eikä esimerkiksi sisällön tuottajana, kehittäjänä, aktiivisena käyttäjänä ja/tai kommentoijana.

Lapsen aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa korostetaan yleiskommentissa, joka koskee lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklaa. Tämän artiklan mukaan lapsella on oikeus lepoon, vapaa-aikaan, virkistäytymiseen, leikkiin, taiteeseen ja kulttuuriin. Artikla takaa lapselle oikeuden toteuttaa itseään ja kehittyä mahdollisimman täysimääräisesti. Artiklaa koskevassa yleiskommentissa painotetaan, että leikki on lapselle tärkeää ja sen tulee olla vapaaehtoista, hauskaa ja joustavaa. Vapaa-ajan, virkistäytymisen ja leikin tulee sisältää myös lapsesta lähtevää ja omaehtoista aikaa ja toimintaa, ei vain ohjattua tai tavoitteellista harrastamista tai toimintaa. [3] Nämä vapaudet tulee nähdäksemme huomioida myös digitaalisessa ympäristössä. Lapsiasia­valtuutettu painottaakin, että vaikka lopullinen vastuu lapsen digitaalisten laitteiden turvallisesta käytöstä vapaa-ajalla on aikuisella, aikuisten on tarpeen kuulla ja huomioida lasten omia näkemyksiä digitaalisessa ympäristössä toimimisesta ja tunnistaa lapsille tärkeitä asioita ja merkityksiä vapaa-ajan viettoon liittyen.

Lasten toimijuuteen liittyen yleiskommentissa nro 25 lapsen oikeuksista digitaalisessa ympäristössä tunnistetaan myös digitaalisen ympäristön ja teknologian mahdollisuudet tarjota lapsille osallistumisen mahdollisuuksia sekä paikallisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla liittyen lasten näkemysten ilmaisemiseen tai esimerkiksi harrastamiseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi on tarpeen huomioida, että on olemassa lapsiryhmiä, kuten vamman kanssa elävät, yksinäiset tai syrjäseutujen lapset, joiden kohdalla digitaalinen ympäristö ja ”ruutuaika” voivat merkittävästi parantaa osallistumisen, kommunikoinnin ja sosiaalisten suhteiden mahdollisuuksia. [4] Tällöin ruutuajan määrä­muotoista mittaamista tärkeämmäksi muodostuu ruutuajan sisältö eli se, mitä ruutuaikana tehdään. Näiden näkökulmien huomioiminen varsinkin 6–13-vuotiaiden osalta saattaisi olla paikallaan.

Lapsiasia­valtuutettu pitää suositusten ensimmäisen ja toisen osan lisäksi tärkeänä myös kolmatta osaa, jossa annetaan tietoa vanhemmille ja perheille lasten digitaalisten laitteiden käytön tueksi. Vanhemman olisi hyvä saada osiosta sekä konkreettista tietoa ja ohjeita että ymmärrystä ja myötätuntoa nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä aiheessa. Osiota olisikin hyvä täydentää konkreettisilla ohjeilla esiin nostettuihin asioihin, kuten rajoitus­sovelluksiin liittyen, joita päivitetään alan asiantuntijoiden tuella.

Kolmannessa osiossa mainitaan esimerkkinä lapsen oikeudesta yksityisyyteen se, että vanhempien tulee käyttää tarkkaa harkintaa jakaessaan lastensa kuvia digitaalisissa ympäristöissä. Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa, että lapsen oikeutta yksityisyyteen voisi kyseisessä osiossa vielä vahvistaa nostamalla esiin myös muita esimerkkejä lapsen yksityisyyden vaarantumisesta, kuten muiden lasta koskevien mahdollisesti arkaluontoisten tietojen jakaminen tai antaminen digitaalisessa ympäristössä. Tavatonta ei ole, että huoltajat päivittävät sosiaaliseen mediaan esimerkiksi lastensa sairaus­historiaan, käyttäytymiseen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin ja/tai mielitekoihin liittyviä asioita.

Lisäksi olisi hyvä nostaa esille se, millaisia konkreettisia keinoja vanhemmat voivat käyttää valvoessaan lastensa turvallisuutta digitaalisessa ympäristössä, jotta vanhemmat voivat paitsi suojella myös kunnioittaa lastensa yksityisyyttä. Lapsen oikeuksien komitea kehottaa digitaalisia ympäristöjä koskevassa yleiskommentissaan sopimus­valtioita ohjeistamaan ”lapsia, vanhempia ja huoltajia sekä suurta yleisöä siitä, kuinka tärkeä lapsen oikeus yksityisyyteen on ja miten heidän omat käytäntönsä voivat vaarantaa tuon oikeuden. Heitä tulisi ohjeistaa myös käytännöistä, joiden avulla he voivat kunnioittaa ja suojella lasten yksityisyyttä digitaalisessa ympäristössä pitäen lapset samalla turvassa. Valvoessaan lasten digitaalista toimintaa vanhempien ja huoltajien tulisi käyttää oikea­suhtaisia keinoja ja ottaa huomioon lasten kehittyvät valmiudet.” [5] Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapsen iän ja valmiuksien karttuessa huoltajien tulee harkita yhä tarkemmin, missä määrin he voivat puuttua lastensa toimintaan ja viestittelyyn digitaalisessa ympäristössä.

 

Jyväskylässä 29.10.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Katja Mettinen, ylitarkastaja