LAPS/35/2026, 9.4.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan tarkastus­valiokunnalle tutkimuksesta perus­opetuksen oppimis­tuloksista ja mahdollisuuksien tasa-arvosta

Viite: Tarkastus­valiokunta 7.4.2026 klo 12.30 / Asiantuntija­pyyntö/ O 20/2024 vp

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi tutkimusta yleissopimuksen näkökulmasta.

Tutkimuksen keskeinen sisältö

Tutkimuksessa tarkastellaan perusopetuksen oppimistulosten ja koulutuksellisten mahdollisuuksien tasa-arvon kehitystä Suomessa. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on luoda pitkän aikavälin kokonaiskuva oppimistulosten ja perhetaustan välisestä yhteydestä sekä mahdollisesta eriytymisestä ja koulutuksen resurssien kehityksestä rekisteri­aineistoihin tukeutuen. Tutkimuksen toinen tavoite on kuvata, millaisia ongelmia nykyiseen koulutussektorin data­infrastruktuuriin liittyy ja mitä muutoksia tarvitaan, jotta perusopetuksen toimintaa ja vaikuttavuutta voidaan arvioida ja kehittää tulevaisuudessa tietoon perustuen.

Tutkimusryhmä ehdottaa aloitettavaksi parlamentaarisen komitea­valmistelun, jonka tehtävänä olisi valmistella konkreettiset toimet koulutuksen data­infrastruktuurin parantamiseksi. Lisäksi tutkimusryhmä katsoo, että mahdollista komitea­valmistelua tukemaan Suomessa tulisi harkita kansallisten osaamisen arviointien laajaa pilotoimista eri luokka-asteilla.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Tutkimusraportti on erinomainen. Siinä ehdotetut suositukset ovat tietyin varauksin kannatettavia.
• Olemassa olevien arviointi­menetelmien hyödyntäminen ja pilotointi­hankkeet (kuten kaksivuotinen esiopetuksen kokeilu) tuottavat arvokasta tutkimustietoa ja tukevat parempaa päätöksentekoa sekä resurssien kohdentamista.
• Lapsiasiavaltuutettu ei kannata kansallisten, koko ikäluokalle suunnattujen standardoitujen kokeiden käyttöönottoa, vaan edellyttää, että tiedonkeruu perustuu otantaan.
• Kattavat rekisteri­aineistot ovat keskeisiä työkaluja kysely­aineistojen ohelle päätöksenteon tueksi ja ongelmakohtien tunnistamiseksi.
• Perusopetuksen kehittämisessä on tärkeää kerätä monipuolista tietoa (mm. hyvinvoinnista ja tausta­tekijöistä) siten, että se mahdollistaa tutkimuksen ja kehittämisen ilman leimautumisen riskiä.
• Tutkimuksessa esitetyt toimenpiteet ovat linjassa myös YK:n sopimusvalvonta­elimiltä saatujen suositusten kanssa ja tästäkin näkökulmasta kannatettavia.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Eduskunnan tarkastus­valiokunta on pyytänyt lapsiasia­valtuutetun näkemystä tutkimuksen tuloksista ja tutkimuksesta esitetyistä suosituksista. Tarkastus­valiokunta on myös pyytänyt lapsiasia­valtuutetun arviota suositusten toteuttamis­kelpoisuudesta sekä siitä, mitä myönteisiä ja ongelmallisia piirteitä suosituksiin liittyy lapsiasia­valtuutetun tehtäväkentän näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutettu kiittää tarkastus­valiokuntaa tutkimuksen teettämisestä. Lapsiasia­valtuutettu perään­kuuluttaa työssään jatkuvasti tutkimustiedon hyödyntämistä päätöksenteossa, ja nyt käsillä olevassa tutkimuksessa on useita ehdotuksia, joiden avulla voidaan vahvistaa perusopetukseen liittyvän tutkimustiedon keräämistä ja käyttöä osana koulutuksen kehittämistä ja koulutusta koskevaa päätöksentekoa.

Tutkimuksesta käyvät ilmi oppimistulosten heikkeneminen, sosio­ekonomisten erojen vaikutus oppimistuloksiin ja koulutuspolkuihin, alueellinen eriarvoisuus, oppimisen tuen puutteet, maahanmuuttaja­taustaisten lasten ja kantasuomalaisten lasten väliset osaamiserot sekä sukupuolen vaikutus koulutus­valintoihin ja osaamiseen. Näihin myös lapsiasiavaltuutettu on työssään kiinnittänyt huomiota. [1]

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa Suomea turvaamaan jokaiselle lapselle oikeuden opetukseen. On ongelmallista, ettei saatavilla ole kattavaa tietoa esimerkiksi lasten yhdenvertaisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä koulutus­järjestelmässä. Koulutuksen kehittämiseksi ja lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan perusopetukseen liittyvän tiedonkeruun kehittämistä. Onkin erityisen myönteistä, että lasten oikeuksien toteutumisen seuranta on otettu esille perusopetuksen data­infrastruktuurin minimi­tavoitteissa (s. 54). Perusopetuksen data­infrastruktuurin kehittäminen palvelisi koulutuksen arviointia ja kehittämistä ja samalla se tukisi lapsiasia­valtuutetun tekemää lapsen oikeuksien toteutumisen arviointi­työtä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erinomaisena ajatuksena hyödyntää jo olemassa olevia arviointi­menetelmiä ja toteaa, että erilaisia pilotointi­hankkeita voisi käyttää enemmänkin päätöksenteon pohjana. Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun kaltaiset hankkeet osana koulutuksen data­infrastruktuurin kehittämistä (s. 66–67, 69) ovat ehdottoman kannatettavia. Esiopetuksen kokeilu paitsi tuotti laajan ja arvokkaan tutkimus­aineiston, myös auttoi päätöksen­tekijöitä kohdentamaan resurssit oikein.

Lapsiasia­valtuutettu ei kuitenkaan kannata kansallisia, koko ikäluokalle suunnattuja standardoituja kokeita. Näyttö tällaisten laajojen kansallisten arviointien vaikutuksista ei kansainvälisten esimerkkien valossa ole yksiselitteisen positiivinen. Suomessa käytössä olleen otantaan perustuvan arvioinnin arvo on ollut siinä, että koulut voivat keskittyä opettamiseen ja oppilaat oppimiseen, testeihin valmistautumisen sijaan. Otantaan perustuvien arviointien tuloksia ei myöskään voi käyttää yksittäisten opettajien suoriutumisen arviointiin tai koulujen välisten ranking-listojen laatimiseen. [2] Lapsiasiavaltuutettu pitääkin tärkeänä, että raportissa esitetty pilotoitava arviointi­työkalu perustuu otantaan, ei kaikkia oppilaita koskevaan menetelmään.

Lapsiasiavaltuutettu on hiljattain tehnyt kannanoton kotiopetuksen ja kotiopetuksessa olevien lasten tilanteen selvittämisestä. [3] Yhtenä näkökulmana kannanotossa on haasteet liittyen kotiopetuksen käytäntöihin ja valvontaan, joista tietoa on saatavilla hyvin rajallisesti. Kysely­aineistojen, joita kotiopeuksesta on tehty (joskin rajallisesti), ohella rekisteritiedot olisivat myös kotiopetukseen liittyvistä seikoista äärimmäisen tärkeitä päätöksenteon tueksi ja ongelmakohtien paikantamiseksi. Lapsiasia­valtuutettu alleviivaakin tutkimuksessa (s. 61) esitettyä näkökohtaa, jossa tuodaan esiin se, että rekisteri­aineistot tarjoavat usein täsmällisempää informaatiota oppijoiden tausta­ominaisuuksista.

Lapsiasiavaltuutettu on pitänyt tärkeänä, että perusopetuksen tilaa voitaisiin tarkastella muun muassa lapsen sosio­ekonomisen taustan, koulujen resurssien, opettajiin liittyvien seikkojen ja koulu­viihtyvyyteen vaikuttavien muuttujien kautta. Lapsiasia­valtuutettu korostaakin oppilaiden hyvinvointia koskevaa tiedonkeruuta osana data­infrastruktuurin kehittämistä. On tärkeää, että koulutusta kehitetään paitsi lasten oppimisen edellytyksiin myös heidän hyvinvointiinsa keskittyen.

Tutkimuksessa esitetyt ehdot aineistosta (s. 60–62) vastaavat lapsiasia­valtuutetun näkemystä kerättävien tietojen tarpeesta sekä aineiston keräämisen vaikutuksista. Esimerkiksi koulukohtaisten tietojen keräämiseen liittyvät näkökohdat (s. 20) tulee arvioida huolellisesti ehdotetussa komitea­valmistelussa. Lapsiasia­valtuutettu ei ota asiaan kantaa yksityis­kohtaisella tasolla mutta toteaa, että asiaan tulisi löytää ratkaisu, joka sekä estäisi oppilaiden, opettajien ja koulujen leimautumisen että mahdollistaisi koulukohtaisen tiedon saamisen ja käyttämisen osana koulutuksen tutkimusta ja kehittämistä. Otanta­pohjaiseen arviointiin perustuva menetelmä vähentäisi riskiä sille, että arviointi johtaa yksittäisten opettajien suoriutumisen arvioimiseen tai koulujen välisten ranking-listojen laatimiseen.

YK:n sopimus­valvonta­elinten näkemyksiä tiedon­keruusta

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota eriarvoisuuteen koulutukseen pääsyssä sekä osaamisen eroihin Suomessa. [4] Saatavilla olevan tilasto­tiedon puuttuminen on toistuva seikka kansainvälisten sopimusvalvonta­elinten Suomelle antamissa suosituksissa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on muun muassa suositellut tiedonkeruun osalta, että Suomi

”a) vahvistaa edelleen tiedonkeruu­järjestelmäänsä kaikki yleissopimuksen osa-alueet käsittävien laadullisten ja määrällisten indikaattorien osalta

b) varmistaa lasten tilanteen tarkastelua helpottaakseen, että tiedot eritellään myös lasten vammaisuuden, maahanmuuttaja-aseman, sosiaalis­taloudellisen taustan, vähemmistöön (esim. romaneihin) tai alkuperäis­kansaan (saamelaisiin) kuulumisen ja haavoittuvan aseman, kuten vanhempien vankilassa­olon, väkivaltaisten olosuhteiden tai sijaishuollossa olon, mukaan

c) varmistaa tietojen tehokkaan koordinoinnin ja jakamisen asianomaisten ministeriöiden ja yhteisöjen kesken sekä tietojen käyttämisen lapsen oikeuksia koskevien politiikkojen ja hankkeiden muodostamiseen, valvontaan ja arviointiin”. [5]

Myös YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea (TSS-komitea) on pannut merkille, että vaikka yleisesti ottaen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien nauttiminen on Suomessa korkealla tasolla, tilastotietojen puute aiheuttaa kuitenkin haasteita eriarvoisuuden ja syrjinnän havaitsemiselle. Täten komitea on suositellut, että Suomi ”parantaa tiedonkeruu­järjestelmäänsä, jotta se tuottaisi luotettavia, kiellettyjen syrjintä­perusteiden mukaan eriteltyjä tietoja ja jotta pystyttäisiin tunnistamaan ne ryhmät, jotka ovat muita heikommassa asemassa käyttäessään taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksiaan”. [6]

Lisäksi TSS-komitea on suositellut, että Suomi ”puuttuu koulunkäynnin keskeyttämisen sosioekonomisiin juurisyihin ja varmistaa, että kaikkien koulutustasojen opetusjärjestelmät vastaavat erilaisista sosiaalisista ja kulttuuritaustoista tulevien oppilaiden tarpeita”. [7]

Onkin selvää, että tutkimuksessa esitetyt toimenpiteet tiedonkeruuseen liittyen tukisivat osaltaan em. komiteoiden Suomelle antamien suositusten toteutumista.

 

Jyväskylässä 9.4.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Terhi Tuukkanen, erikoistutkija

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] Ks. Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2025 (toim. Mettinen & Pekkarinen, 2026), Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2026:4, s. 12–13.

[2] Rautopuro, J. & Ouakrim-Soivio, N. (2026). Kuka tänään koulussa oppii? Eriytymiskehitys haastaa koulutuksen tasa-arvon. Teoksessa Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2026. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2026:1, s. 112. 

[3] Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksen kannanotto: Koti­opetuksen ja koti­opetuksessa olevien lasten tilanne on selvitettävä. 19.3.2026.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen 5. ja 6. määräaikaisraporttia koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/5–6), kohta 36.

[5] CRC/C/FIN/CO/5–6, kohta 10.

[6] YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean Suomen 7. määräaikaisraporttia koskevat loppupäätelmät (E/C.12/FIN/CO/7), kohdat 12 ja 13.

[7] E/C.12/FIN/CO/7, kohta 47.