LAPS/97/2020, 28.11.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle valtio­neuvoston tasa-arvo­poliittisesta selon­teosta

Viite: Työelämä- ja tasa-arvo­valiokunta keskiviikko 30.11.2022 klo 11.30 / VNS 5/2022 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi tasa-arvo­poliittista selon­tekoa yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Valtioneuvoston tasa-arvo­poliittisen selonteon keskeinen sisältö

Selonteossa linjataan valtio­neuvoston suku­puolten tasa-arvo­politiikkaa asettamalla Suomen pitkän ajan kansalliset ja kansain­väliset tasa-arvo­tavoitteet. Selonteko rakentuu seitsemän strategisen tavoitteen varaan. Toimintaympäristö­muutoksilla on sukupuoli- ja tasa-arvo­vaikutuksia. Asetetut tavoitteet perustuvat tasa-arvon tilanne­kuvaan ja tulevaisuuden tasa-arvo­kysymyksien ennakointiin.

Selonteossa korostetaan julkisen vallan vastuuta sukupuolten tasa-arvon toteutumisen turvaamisessa. Lähtökohtana on sukupuolen moninaisuus ja se, että ihmisen asemaan yhteis­kunnassa vaikuttaa sukupuolen rinnalla myös moni muu tekijä. Tasa-arvo­kysymykset koskevat ihmisen koko elämän­kaarta ja kaikkea yhteiskunnan toimintaa. Siten tasa-arvo­politiikka läpileikkaa useita politiikan- ja hallinnon­aloja.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää tasa-arvo­poliittista selontekoa yleisesti ottaen varsin kattavana ja selkeänä asia­kirjana. Myös lapset huomioidaan selonteossa monessa kohdin.

Eduskunnan sivistys­valiokunta on antanut lausuntonsa (SiVL 31/2022 vp) asiassa työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle. Lausunnossaan valio­kunta on käsitellyt ”tasa-arvo­poliittista selon­tekoa oman toimi­alansa kannalta eli erityisesti tavoitetta 2 (Suomessa jokainen voi elää ilman sukupuolistunutta väkivaltaa tai väkivallan uhkaa eikä kenenkään oikeutta vapauteen ja koskemattomuuteen loukata), 3 (Suomessa kaikilla on sukupuolesta riippumatta yhtäläiset osallistumis­mahdollisuudet sekä valta vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteis­kuntaan) ja 6 (Hoivavastuu, koulutus ja työmarkkinat jakautuvat Suomessa tasa-arvoisesti sukupuolten kesken)”.

Valiokunta on ottanut kantaa muun muassa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan häirintään ja väkivaltaan, lasten ja nuorten osallisuuteen, varhais­kasvatuksen ja opetuksen tasa-arvoon sekä sukupuolten välisiin eroihin koulu­menestyksessä.

Lapsiasia­valtuutettu yhtyy sivistys­valiokunnan lausunnossa esitettyihin näkemyksiin ja korostaa valiokunnan kanssa yhteneväisesti selonteon tavoitteiden seurannan tärkeyttä. 

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että seurannan perusteella tulee jatkossa myös puuttua havaittuihin epäkohtiin ripeästi ja tehokkaasti.

Lapsiasia­valtuutettu piti selonteon valmistelun tueksi annetussa lausunnossaan (2021)[1] tärkeänä, että tasa-arvo­poliittisia tavoitteita asetettaessa arvioidaan niiden vaikutukset sekä suoraan että välillisesti lapsiin ja lapsen oikeuksiin.

Lapsiasia­valtuutettu korosti erityisesti seuraavia osa-alueita:

• koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen 

• työ- ja perhe-elämän yhteen­sovittaminen 

• lasten ja nuorten sukupuolta koskevan itsemääräämis­oikeuden vahvistaminen

• lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan sekä seksuaalisen häirinnän ehkäisy

• lasten ja nuorten syrjinnän ja erityisesti moni­perustaisen syrjinnän ehkäisy.

Mainitut osa-alueet on nyt otettu huomioon käsillä olevassa selon­teossa, jota on pidettävä myönteisenä asiana. Näillä osa-alueilla on tapahtunut viime vuosina myös paljon edistymistä, mutta paljon on vielä tehtävääkin.

Selonteosta ei kuitenkaan ole suoraan luettavissa sitä, onko sen yhtey­dessä tehty lapsi­vaikutusten arviointia.

Seuraavassa lapsiasia­valtuutettu haluaa vielä kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin selon­teossa.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo puutteeksi, että selonteossa ei nimen­omaisesti mainita perustus­lain (731/1999) 6.3 §:ää, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja hei­dän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perusoikeus­säännös korostaa lapsen asemaa tasa-arvoisena yksilönä suhteessa muihin ihmisiin, joten sen toteaminen olisi selon­teossa ollut vahvasti perusteltua.

Selonteon kohdassa 3 Tasa-arvoisten osallistumis­mahdollisuuksien Suomi tavoitteeksi on määritelty, että ”Suomessa kaikilla on sukupuolesta riippumatta yhtäläiset osallistumis­mahdollisuudet sekä valta vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteis­kuntaan”. Kohta jättää avoimeksi sen, miten nimen­omaisesti lasten ja nuorten tasa-arvoista osallistumista olisi tarkoitus edistää. Lapsiasia­valtuutettu viittaa esimerkiksi Kansalliseen demokratia­ohjelmaan 2025[2], jonka avulla on tarkoitus muun muassa kehittää uusia osallistumis­tapoja, edistää valmistelun avoimuutta ja kuulemista, vahvistaa kansalais­yhteiskunnan toiminta­edellytyksiä sekä edistää demokratia- ja ihmisoikeus­kasvatusta ja nuorten osallisuutta. Lisäksi valtio­neuvoston periaate­päätöksessä suomalaisesta demokratia­politiikasta 2020-luvulla[3] korostetaan koulutus­järjestelmän roolia varhais­kasvatuksesta alkaen osallisuuden vahvistamiseksi. Periaate­päätöksessä tode­taan tässä kohdin muun muassa, että ”[d]emokratian toimivuuden kannalta merkittäviä teki­jöitä ovat ihmisten kokema yhteis­kunnallinen osallisuus, kiinnostus osallistumista ja vaikut­tamista kohtaan sekä kansalais­pätevyys”.[4]

Selonteossa on todettu sekä trans­ihmisten että inter­sukupuolisten lasten kohtaamat ongel­mat (s. 52–53) sekä se, että nykyiset käytännöt haastavat selon­teossa asetettuja tasa-arvo­tavoitteita. Selonteon kohdassa Katse eteenpäin (s. 72) todetaan valmisteilla oleva ehdotus uu­deksi laiksi sukupuolen vahvistamisesta, jolla vahvistetaan itsemääräämis­oikeuden toteutu­mista. Vaatimus lisääntymis­kyvyttömyydestä poistetaan ja lääke­tieteelliset hoidot eriytetään oikeudellisen sukupuolen vahvistamisesta. Lisäksi todetaan, että myös inter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeutta pyritään vahvistamaan.

Valitettavasti näyttää siltä, että kyseinen lakiesitys (HE 189/2022 vp,) ei ainakaan toistaiseksi tule vahvistamaan lapsen oikeuksia. Tämä hallituksen esitys laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä, mutta esitykseen ei valitettavasti sisälly lasten itsemääräämis­oikeutta edistäviä säännöksiä. Esityksen mukaan oikeudellisen sukupuolen vahvistaminen ei edelleenkään olisi mahdollista ala­ikäiselle.

Lapsiasia­valtuutettu on antanut eduskunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle seikka­peräisen lausunnon kyseisestä hallituk­sen esityksestä 24.11.2022.[5] Lausunnossaan lapsiasia­valtuutettu huomauttaa muun muassa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on marraskuussa 2022 lähettänyt Suomen valtiolle listan kysymyksiä, joihin se odottaa vastausta (helmikuu 2023) YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määräaikais­tarkastelussa.

Komitea kysyy muun muassa, mitä Suomen valtio on tehnyt varmistaakseen oikeudel­lisen sukupuolen vahvistamisen myös ala­ikäisille.

”Please indicate the measures taken: To ensure the right of children to legal recognition of their gender identity, and to reform the Trans­gender Person Act and ensure the right of self-determination for trans­gender children.”[6]

Lapsiasia­valtuutetun lausunnossa on myös käsitelty inter­sukupuolisiin lapsiin liittyviä kysy­myksiä, joita ei siis edellekään ole ratkaistu, vaikka asia (”Inter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeutta vahvistetaan ja luovutaan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääke­tieteellisestä sukuelin­kirurgiasta.”) sisältyy pääministeri Marinin hallitus­ohjelmaan[7] ja oli mainittu alun perin hallituksen esitystä valmistelleen työryhmän teh­tävänä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on niin ikään esittänyt Suomen valtiolle kysymyksiä inter­sukupuolisten lasten koskemattomuuden turvaamisesta.

Jyväskylässä 28.11.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies