LAPS/29/2021, 24.11.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle koskien hallituksen esitystä edus­kunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta perjantai 25.11.2022 klo 09.45 / HE 189/2022 vp / Lausunto­pyyntö

 

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sukupuolen vahvistamisesta ja ehdotetaan muutettavaksi steriloimis­lakia, äitiysavustus­lakia, kansaneläke­lakia, lääke­tieteellisestä tutkimuksesta annettua lakia, raskauden keskeyttämisestä annettua lakia, väestötieto­järjestelmästä ja Digi- ja väestötieto­viraston varmenne­palveluista annettua lakia, kotikunta­lakia, lapsen huollosta ja tapaamis­oikeudesta annettua lakia, vanhemmuus­lakia, rikos­lakia, vankeus­lakia sekä tutkintavankeus­lakia.

Tavoitteena on vahvistaa henkilön itsemääräämis­oikeutta erottamalla sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen lääke­tieteellisistä tutkimuksista ja hoidoista. Henkilön henkilö­kohtaista koskemattomuutta ja oikeutta yksityis­elämään vahvistettaisiin poistamalla voimassa oleva vaatimus lisääntymis­kyvyttömyydestä edellytyksenä sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle.

Henkilö voitaisiin vahvistaa kuuluvaksi toiseen suku­puoleen kuin mihin hänet on väestötieto­järjestelmään merkitty, jos hän esittää selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen, on täysi-ikäinen ja on Suomen kansalainen tai hänellä on asuin­paikka Suomessa.

Esityksen mukaan henkilön vanhemmuus­nimike voitaisiin muuttaa väestötieto­järjestelmään vastaamaan vahvistetun sukupuolen mukaista nimikettä. Lisäksi esitetään muuhun lain­säädäntöön muutoksia, joiden tarkoitus on turvata lapsen oikeudellinen asema vanhemman vanhemmuus­nimikkeen muutoksesta huolimatta.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

  • Yleisesti ottaen esitykset ovat erittäin kannatettavia ja tervetulleita ihmis­oikeuksien toteutumisen kannalta.

  • Lapsen oikeudet huomioidaan esityksessä, mutta ne sivuutetaan esitetyissä sääntely­ratkaisuissa.

  • Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen tulisi sallia myös alaikäiselle.

  • Inter­sukupuolisten lasten oikeus koskemattomuuteen on turvattava.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yleisesti esityksestä

Esitetyillä muutoksilla tavoiteltava itsemääräämis­oikeuden vahvistaminen on ehdottoman kannatettavaa. Lääke­tieteellisten tutkimusten ja hoitojen eriyttäminen sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta on linjassa Suomea sitovien ihmisoikeus­velvoitteiden kanssa.

Lapsen oikeuksien kannalta esitys on kuitenkin ongelmallinen, sillä alaikäisten oikeutta päättää oi­keudellisesta suku­puolestaan ei kunnioiteta. Tältä osin lapsiasia­valtuutettu katsookin, ettei esitys ole linjassa ihmisoikeus­kehityksen ja -velvoitteiden kanssa.

Lapsiasia­valtuutettu ei tässä yhteydessä toista aiemmin esittämiään näkökohtia, joista ilmenee tarkemmin valitun sääntely­ratkaisun ongelmallisuus tiettyjen lapsen oikeuksien kannalta.[1]

YK:n lapsen oikeuksien komitean kanta

Esityksessä todetaan, ettei lapsen oikeuksien komitea ole tulkinta­käytännössään käsitellyt lapsen oikeutta sukupuolensa vahvistamiseen (s. 41). On totta, ettei komitea ole valtioille annettavissa loppu­päätelmissään tai yksilövalitus­ratkaisuissaan ottanut tähän kantaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että komiteassa käsiteltävät asiat ovat pitkälti riippu­vaisia siitä, minkälaisia asioita valtiot ja yksilöt sen käsiteltäväksi tuovat. Komitealle ei ole tehty valituksia koskien sukupuoli­vähemmistöön kuuluvan lapsen oikeuksia, ja tästä luonnollisesti seuraa, ettei se ole yksilö­valitusten kautta ilmaissut kantaansa.[2]

Myöskään valtioille annetuista loppu­päätelmistä ei ole löydettävissä yksi­selitteistä kannan­ottoa kysymykseen, vaikka yleisellä tasolla komitea on kantanut huolta esimerkiksi sukupuoli­vähemmistöön kuuluvien lasten kohtaamasta syrjinnästä. Yksi selittävä tekijä nimen­omaisten kannan­ottojen puuttumiseen loppu­päätelmissä on se, ettei aihetta ole nostettu esiin komitealle toimitetuissa vaihto­ehtoisissa raporteissa.[3]

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa painokkaasti, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on kuitenkin vuonna 2017 ollut alle­kirjoittajana yhteislausunnossa, jossa todetaan:

”States should thus repeal legislation and related measures that criminalize gender expression and/or which affect trans and gender diverse people negatively, and provide accessible and non-discriminatory legal gender recognition procedures without abusive pre-conditions, including for young transgender people.”[4]

Lienee selvää, ettei komitea olisi alle­kirjoittanut edellä mainittua lausuntoa, mikäli se katsoisi, että oikeudellista sukupuolen vahvistamista ei voida sallia myös ala­ikäisille.

Lisäksi tulee huomioida, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on 26.11.2022 esittänyt Suomelle kysymyksen liittyen trans­lainsäädännön uudistamiseen ja pyytänyt muun muassa selvitystä siitä, mitä Suomen valtion on tehnyt varmistaakseen oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen myös ala­ikäisille.

”Please indicate the measures taken: To ensure the right of children to legal recognition of their gender identity, and to reform the Transgender Person Act and ensure the right of self-determination for transgender children.”[5]

Kysymyksen­asettelun muotoilusta on tulkittavissa, että komitea katsoo oikeuden oikeudellisen sukupuolen vahvistamiseen kuuluvan myös ala­ikäisille.

Lapsi­vaikutusten arviointi

Lapsen etu (YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artikla), joka muodostuu kaikkien lapselle kuuluvien oikeuksien mahdollisimman täysi­määräisestä toteutumisesta, edellyttää lapsi­vaikutusten arviointia. Sopimus­valtion velvolli­suutena on muun muassa lain­säädännössä osoittaa, että lapsen etu on otettu ensi­sijaisesti huomioon, ja tähän kuuluu kuvaus siitä, kuinka lapsen etua on tarkasteltu ja arvioitu ja mikä painoarvo sille on annettu.[6] Lapsen oi­keuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa olen­naisessa osassa on tehdyn analyysin pohjalta suosittaa mm. muutos­ehdotuksia.[7]

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että lainsäädäntö­prosessin aikana on kuultu lasten ja nuorten mieli­piteitä (s. 69–73) osana lapsi­vaikutusten arviointia. Lapsiasia­valtuutettu pitää tervetulleena, että lasten kuulemisissa on hyödynnetty vaihtoehtoisia kuulemis­menetelmiä, ja lisäksi on hyvä, että nuorille on kuulemisen yhteydessä selvennetty osan ky­symyksistä olevan yleis­luontoisia eikä tähän lainsäädäntö­prosessiin liittyviä (s. 73).

Yleisesti ottaen vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kaikkia selvityksiä ja kuulemisia ole toteutuk­sestaan huolimatta aidosti hyödynnetty lainsäädäntö­ratkaisuista päätettäessä. Etenkin lasten kuulemisen perusteella saadut tiedot, jotka ovat yhteneviä sateen­kaarevien nuorten lapsiasia­valtuutetulle jakamien näkemysten kanssa, sekä valmistelun yhteydessä tehdyn selvityksen[8] tulokset puoltavat sitä, että sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen olisi mah­dollista myös ala­ikäiselle. Valittu sääntely­ratkaisu antaakin tehtyjen selvitysten ja kuulemisten va­lossa sellaisen vaikutelman, että lopputulos oli jo päätetty ennen vaikutus­arviointien tar­kas­telua.

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin valitettavana ja kummallisena, että vaikka valmistelun yh­teydessä on suoritettu kattava ja laadukas lapsi­vaikutusten arviointi, ohitetaan se esityksessä lähes täysin. Esityksessä todetaan, että sukupuolen vahvistamisen mahdollistaminen lapsille edellyttää ”lasten oikeuksien ja yleis­periaatteiden huolellista punnintaa” (s. 42). Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan edellä mainitussa selvityksessä nimenomaisesti ja huolel­lisesti avataan lapsi­oikeudellista näkökulmaa sukupuolen vahvistamisen kontekstissa. Selvi­tyksen loppu­päätelmissä todetaan seuraavasti:

”Lapsen itsemääräämis­oikeuden kunnioittaminen antaa aihetta harkita vakavasti sääntelymallia, jossa myös alle 18-vuotiaat henkilöt voisivat hakea juridisen sukupuolen vahvistamista. Valmistelussa tulee määrittää ja perustella, minkä ikäistä lasta tai nuorta pidetään iän ja kehitys­tason perusteella riittävän kypsänä hakemaan itsenäi­sesti juridisen sukupuolen vahvistamista. Sen rinnalla on syytä harkita vakavasti rat­kaisua, jossa myös lapset ja nuoret, joiden ei katsota voivan vielä käyttää itsenäisesti puhevaltaansa asiassa, voisivat mahdollisten lisä­edellytysten tai menettelyllisten ta­keiden myötä hakea juridisen sukupuolen vahvistamista. Mahdollisia malleja tämän­kaltaiseen, kenties minimi-ikärajan ylittävään, hakemus­mahdollisuuteen löytyy muun muassa Norjan lain­säädännöstä, jossa huoltajien mukanaolo (tai toisen huoltajan mu­kanaolo yhdessä lapsen edun arvioinnin kanssa) varmistaa välillisesti lapsen edun ar­viointia, sekä Maltan lainsäädännöstä, jossa arvioidaan suoraan lapsen etua ja oikeuk­sia. Vertailukohtaa voidaan hakea myös Irlannin lainsäädännöstä, jossa arvioidaan lapsen kykenevyyttä harkintaan.”[9]

Selvitys valmistui helmikuussa, ja sen jälkeisessä jatko­valmistelussa olisi ollut aikaa tutustua syvemmin muun muassa Norjan lainsäädäntö­ratkaisuihin ja siellä omaksuttuihin ikä­rajoihin.[10] Oletettavasti selvityksen loppu­tuloksiin pohjaavalle jatko­harkinnalle oli kuitenkin va­rattu aikaa, kun selvitys on ylipäätään katsottu tarpeelliseksi lakiehdotuksen valmiiksi saat­tamisen kannalta. Myös tämä vahvistaa kuvaa siitä, että päätökset lainsäädäntö­ratkaisusta oli jo tehty ennen vaikutus­arviointien suorittamista.

Inter­sukupuoliset lapset

Lapsiasia­valtuutettu on useissa yhteyksissä korostanut, että inter­sukupuolisten lasten oikeus koskemattomuuteen tulee tehokkaasti turvata. Nyt käsillä olevaa esitystä valmistelleen virkamies­työryhmän tehtävänä oli muun ohella tehdä tarvittavat ehdotukset ”inter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeuden vahvistamiseksi lapsen edun ja henkilö­kohtaisen koske­mattomuuden sekä iän ja kehitys­tason mukaisesti”. Myös pääministeri Sanna Marinin hallitus­ohjelmassa on kirjaus inter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeuden vahvistamisesta, jossa nimen­omaisesti todetaan luovuttavan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääke­tieteellisestä sukuelin­kirurgiasta.

Lapsiasia­valtuutettu edellyttää pi­kaisiin toimiin ryhtymistä inter­sukupuolisten lasten koskemattomuuden turvaamiseksi. 

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 19 artikla edellyttää sopimusvaltioilta ryhtymistä kaikkiin asian­mukaisiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlai­selta ruumiilliselta ja henkiseltä väki­vallalta, vahingoit­tamiselta ja pahoin­pitelyltä, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä. Mikäli inter­sukupuoliselta lapselta ei ole saatu asiaan­kuuluvaa suostu­musta tarpeettomille kirurgisille tai muille inter­ventioille, voidaan lääkärien katsoa rikkovan yleis­sopimuksen 19 artiklaa.[11]

Lapsiasia­valtuutettu painottaa tässä yhteydessä myös hiljattaista Euroopan ihmisoikeus­tu­mioistuimen (EIT) tapausta, jossa valittaja katsoi, että hänen Euroopan ihmisoikeus­sopimuksessa turvattuja oikeuksiaan (3 art. eli kidutuksen kielto) oli rikottu, kun Ranskan viranomaiset eivät olleet suorittaneet tutkintaa koskien valittajalle (ilman tietoon perustuvaa suostu­musta) lapsena tehtyjä lääke­tieteellisiä inter­ventioita, joiden tarkoituksena oli muokata va­littajan sukupuoli­piirteitä siten, että ne vastaavat naisen sukuelimiä.[12] EIT ei ottanut tapausta tutkittavakseen, koska kansallisia oikeussuoja­keinoja ei ollut käytetty. EIT kuitenkin otti kan­taa kysymykseen yleisellä tasolla ja viitaten aiempaan oikeus­käytäntöönsä toteaa mm., että vaikka kidutuksen kiellon rikkominen yleensä edellyttää, että myös intentiona on kohdella toista esim. epä­inhimillisellä tai halventavalla tavalla, ei intention puuttuminen sinänsä estä rikkomuksen käsillä oloa. EIT katsoi, että lääke­tieteellinen interventio, joka ei ole välttämä­tön ja suoritetaan ilman henkilön itsensä antamaa tietoon perustuvaa suostumusta, johtaa suurella toden­näköisyydellä 3 artiklan rikkomiseen ja että lääke­tieteellinen tarve tulee pe­rustellusti osoittaa. EIT myös viittasi perusteluissaan YK:n lapsen oikeuksien komitean Rans­kalle antamiin loppu­päätelmiin (CRC/C/FRA/CO/5), joissa mm. kehotetaan varmistamaan, ettei lapsiin kohdisteta tarpeettomia lääketieteellisiä toimenpiteitä.

Lienee selvää, että lääkärit ja vanhemmat ajattelevat lähtö­kohtaisesti toimivansa lapsen par­haaksi, eikä hei­dän tarkoituksenaan ole väkivalta lasta kohtaan. Tarkoitusperät eivät kuiten­kaan ole tässä yhteydessä oleellisia, sillä esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on tar­kentanut väki­vallalla tarkoitettavan kaikkea toimintaa, joka on lapselle haitallista, myös ta­hatonta sel­laista.[13] Lisäksi on huomioitava, että mitä tahansa lääketieteellistä interventiota, joka on tar­peetonta suorittaa tietyllä hetkellä, tulisi lykätä mahdollisimman pitkälle, mielui­ten siihen asti, kunnes lapsi pystyy ilmaisemaan näkemyksensä YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 12 artiklan mukaisesti.[14] Tätä ilmentää myös edellä mainittu EIT:n päätös. Li­säksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 ar­tiklassa vahvistetulla lapsen edulla ei voida oikeuttaa käytäntöjä, jotka ovat lapsen ihmis­arvon ja koskemattomuuden vastaisia.[15]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on sopimus­valtioille antamissaan loppu­päätelmissä ottanut systemaattisesti kantaa inter­sukupuolisten lasten asemaan. Loppu­päätelmistä on yksi­selitteisesti pääteltävissä, että komitea pitää lapsen koskemattomuuteen kajoavia ja lääke­tieteellisesti tarpeettomia toimen­piteitä haitallisina käytäntöinä. Komitea on toistuvasti edellyttä­nyt sopimus­valtioilta kyseisten toimen­piteiden kieltämistä sekä sen varmistamista, ettei yk­sikään lapsi joudu tällaisten toimen­piteiden kohteeksi. Komitea on korostanut erilaisten tur­hien toimenpiteiden lykkäämistä siihen saakka, että lapsi kykenee itse antamaan tietoon pe­rustuvan suostumuksen toimenpiteelle. Komitea on myös nimen­omaisesti edellyttänyt lain­säädännöllisiä toimia inter­sukupuolisten lasten kehollisen koskemattomuuden turvaa­miseksi. Lisäksi komitea on edellyttänyt kompensaatio­toimenpiteitä niille, joiden keholliseen koskemattomuuteen on puututtu ilman selkeää lääke­tieteellistä perustetta ja tietoon perus­tuvaa suostumusta.[16]

Edellä todetun perusteella on erittäin toden­näköistä, että myös Suomi tulee saamaan komitealta suosituksen koskien inter­sukupuolisten lasten asemaa. Loka­kuussa 2022 esittämissään kysymyksissä komitea nostikin useammassa kohtaa esiin inter­sukupuolisten koskemattomuuden ja pyysi Suomea muun muassa vastaamaan siihen, mitä lain­säädännöllisiä toimen­piteitä on tehty koskemattomuuteen kajoavien ja lääke­tieteellisesti turhien inter­ventioiden estämiseksi.

”Please indicate the measures taken: To improve the well-being – and assess the impact of action plans and awareness-raising programmes aimed at combating discrimination against – children with a migration background, children with disabilities, and lesbian, gay, bisexual, transgender and intersex children, and to effectively prevent irreversible medical interventions on intersex children.”[17]

“Please explain the measures taken: To guarantee, in legislation, the right of intersex children to self-determination.”[18]

Aktiivinen toiminta­velvollisuus sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvia lapsia kohtaan

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 4 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lain­säädännölli­siin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteutta­miseksi. Yleissopimuksen 2 artikla puolestaan edellyttää, että sopimus­valtioiden tulee taata yleissopimuk­sessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttö­vallan alaisille lapsille ilman minkään­laista erottelua. Syrjimättömyyden turvaami­nen edellyttää sopimus­valtioilta sitä, että ne pyr­kivät aktiivisesti tunnistamaan lapsiryhmät, joiden oikeuksien tunnustaminen ja toteuttami­nen saattavat vaatia erityisiä toimen­piteitä.[19]

Jotta lasten oikeus terveyteen toteutuisi, tulee YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan koh­distaa toimen­piteitä epä­edullisessa asemassa oleviin lapsiin. Valtioiden tulee tunnistaa teki­jät, jotka tekevät lapsista haavoittuvia[20] tai aset­tavat tietyt lapsiryhmät epäedulliseen ase­maan. Nämä tekijät tulee ottaa huomioon lasten terveyttä koskevia lakeja, määräyksiä, poli­tiikkoja, ohjelmia ja palveluita kehitettäessä, ja täl­löin tulee pyrkiä oikeuden­mukaisuuden varmistamiseen.[21]

Lopuksi

Lapsiasia­valtuutettu pitää valittua sääntely­ratkaisua erittäin valitettavana lapsen oikeuksien toteu­tumisen kannalta siltä osin kuin sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen edellytetään täysi-ikäisyyttä ja painottaa, että on ryhdyttävä pikimmiten toimiin sen varmistamiseksi, että jatkossa myös alaikäinen voi vahvistaa oikeudellisen sukupuolensa.

Teknis­luonteisena huomautuksena, että lapsiasia­valtuutetun kirjoitusasu on vir­heellinen si­vuilla 6, 82 ja 83.

 

Helsingissä 24.11.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

 


[1] Ks. lapsiasiavaltuutetun näkemykset translainsäädännön uudistamiseen liittyen – vastauk­set STM:n esittämiin kysymyksiin (24.9.2021) ja lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta (31.3.2022)

[2] Myöskään yksikään komitealla tällä hetkellä käsittelyssä oleva yksilö­valitus ei koske sukupuoli­vähemmistöön kuuluvan lapsen oikeuksia, eli yksilö­valituksen kautta komitea ei ole lähi­aikoina ottamassa kantaa asiaan (tilanne 11.10.2022).

[3] Ks. Paula Gerber & Aaron Timoshanko ”Is the UN Committee on the Rights of the Child Doing Enough to Protect the Rights of LGBT Children and Children with Same-Sex Parents?”, Human Rights Law Review (2021) vol. 21, Issue 4, s. 835.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean, YK:n kidutuksen vastaisen komitean, YK:n riippumatto­mien asiantuntijoiden, Amerikan ihmisoikeuskomission sekä Afrikan ihmisoikeuskomission jäsen Lawrence Murugu Muten ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieksin yhteinen lausunto kansainvälisenä homofobian, transfobian ja bifobian vastai­sena päivänä (17.5.2017) ”Embrace diversity and protect trans and gender diverse children and adolescents”.

[5] Ks. Committee on the Rights of the Child: List of issues in relation to the combined fifth and sixth periodic reports of Finland (CRC/C/FIN/Q/5-6), kohta 3(f).

[6] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (CRC/C/GC/14), kohta 14.

[7] CRC/C/GC/14, kohta 99.

[8]Sanna Koulu: Selvitys sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevan sääntelyn vaikutuk­sista lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, 11.2.2022.

[9] Ibid. s. 37–38.

[10] Lapsiasiavaltuutetun Norjasta saamien tietojen mukaan siellä ei ole tiedossa erityisiä ongel­mia lain soveltamiseen liittyen.

[11] Kirsten Sandberg “The Rights of LGBTI Children under the Convention on the Rights of the Child”, Nordic Journal of Human Rights (2015), 33:4, s. 349.

[12] Ks. M v. France.

[13] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (2011) lapsen oikeudesta olla jou­tumatta minkäänlaisen väkivallan kohteeksi (CRC/C/GC/13), kohta 4.

[14] Kirsten Sandberg: “The Rights of LGBTI Children under the Convention on the Rights of the Child”, Nordic Journal of Human Rights (2015), 33:4, 337-352, s. 349.

[15] CRC/C/GC/13, kohta 61.

[16] Ks. mm. seuraavat YK:n lapsen oikeuksien komitean eri sopimusvaltioille antamat lop­pupäätelmät: CRC/C/BEL/CO/5-6, kohta 26; CRC/C/ITA/CO/5-6, kohta 23; CRC/C/ESP/CO/5-6, kohta 24; CRC/C/DNK/CO/5, kohta 24; CRC/C/GBR/CO/5, kohta 47; CRC/C/FRA/CO/5, kohta 48; CRC/C/IRL/CO/3-4, kohta 40; CRC/C/CZE/CO/5-6, kohta 28; CRC/C/TUN/CO/4-6, kohta 26; CRC/C/LUX/CO/5-6, kohta 19; CRC/C/AUT/CO/5-6, kohta 27; CRC/C/PRT/CO/5-6, kohta 28; CRC/C/MLT/CO/3-6, kohta 29; CRC/C/AUS/CO/5-6, kohta 31ja CRC/C/NLD/CO/5-6, kohta 23.

[17] CRC/C/FIN/Q/5–6, kohta 3(b).

[18] CRC/C/FIN/Q/5–6, kohta 5(d).

[19] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 5 (2003) lapsen oikeuksien yleisso­pimuksen yleisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä (CRC/GC/2003/5), kohta 12.

[20] YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut transsukupuolisten lasten olevan haavoittu­vassa asemassa sekä viitannut useissa yhteyksissä intersukupuolisten lasten heikkoon ase­maan. Ks. esim. CRC/C/GC/13, kohta 72 (g) ja YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmät Sveitsille vuodelta 2021 (CRC/C/CHE/CO/5-6), kohta 18.

[21] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 15 (2013) lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta (CRC/C/GC/15), kohta 11.