LAPS/77/2026, 29.5.2026
Lapsiasiavaltuutetun lausunto ulkoministeriölle YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus; uusi valinnainen pöytäkirja oikeudesta varhaiskasvatukseen, maksuttomaan esiopetukseen ja maksuttomaan toisen asteen koulutukseen
Viite: VN/10082/2025, Draft Principles for the Elaboration of an Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child on Free Public Pre-Primary and Secondary Education (April 2026)
Lapsiasiavaltuutetusta annetun lain (1221/2004, 2 §) mukaan lapsiasiavaltuutetun tulee tehtävässään edistää eri tavoin YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) toteutumista.
Lausunto on toimitettu ulkoministeriön kirjaamoon 29.5.2026.
Keskeisten periaatteiden luonnoksen keskeinen sisältö
Ulkoministeriö on lähettänyt lapsiasiavaltuutetulle lausuttavaksi luonnoksen keskeisistä periaatteista (Draft Key Principles) valinnaisen pöytäkirjan (oikeudesta varhaiskasvatukseen, maksuttomaan esiopetukseen ja maksuttomaan toisen asteen koulutukseen) laatimiseksi. Keskeiset periaatteet sisältävät vastauksia valmistelussa esitettyihin näkökulmiin sekä alustavia artiklamuotoiluja.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Aluksi
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa uuden valinnaisen pöytäkirjan laatimista ja aikanaan sen voimaansaattamista Suomessa.
Lapsiasiavaltuutettu kiittää lausuntopyynnöstä mutta pitää valitettavana, että lausunnon antamiseen mandaattinsa kannalta oleelliseen asiaan on varattu alle kaksi viikkoa etenkin tilanteessa, jossa samanaikaisesti lausuttavana on useita merkittävästi lapsen oikeuksiin vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Näin lyhyessä ajassa asiaan ei ole ollut mahdollista perehtyä perusteellisesti.
Lapsiasiavaltuutettu keskittyy lausunnossaan erityisesti ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa mainittuun tavoitteeseen tunnustaa nimenomaisesti, että varhaiskasvatus sisältyy lapsen oikeuteen saada koulutusta. Varhaiskasvatukseen liittyy lukuisia kysymyksiä, joista lapsiasiavaltuutettu on vuosien varrella lausunut. Ymmärtäen, ettei valinnainen pöytäkirja voi olla sisällöltään yksityiskohtainen ja että sen tulee olla linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa, lapsiasiavaltuutettu tuo esiin näkökohtia, joita toivoo ulkoministeriön harkintansa mukaan huomioivan ja tarvittaessa nostavan esiin jatkovalmistelussa.
Leikki ja oppiminen
Ensinnäkin lapsiasiavaltuutettu haluaa korostaa myös YK:n lapsen oikeuksien komitean esittämiä näkökulmia leikin tärkeydestä lapsen kehitykselle ja oppimiselle. Komitea on alleviivannut, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklassa 31 tunnustettuja oikeuksia pitäisi tukea joka päivä koko varhaiskasvatuksen ajan, myös esikoulussa sekä ala- ja yläasteella. Komitea on edelleen todennut leikin olevan olennaista ja välttämätöntä kaikille lapsille erityisesti ensimmäisinä kouluvuosina ja lisäksi, että tutkimukset ovat osoittaneet leikin olevan lapsille tärkeä oppimiskeino. [1]
Lapsiasiavaltuutettu jakaa YK:n lapsen oikeuksien komitean huolen siitä, että opetuksessa ei välttämättä tunnisteta leikin arvoa ja että jopa varhaiskasvatuksessa keskitytään yhä enemmän akateemisiin tavoitteisiin ja muodolliseen oppimiseen leikkiin osallistumisen ja laaja-alaisempien kehitystulosten kustannuksella, opetussuunnitelmissa ei useinkaan varata aikaa leikille eikä luokkahuoneissa hyödynnetä aktiivista ja leikkisää oppimista. [2]
Lapsiasiavaltuutettu toteutti vuonna 2025 Lapsibarometrin [3], jossa selvitettiin 408 iältään 6–7-vuotiaan lapsen näkemyksiä esiopetuksesta eli ”eskarista”. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapsille parasta eskarissa on leikit ja pelit sekä kaverit. Eskarin tylsimpinä asioina lapset pitivät tehtäviä, oppiaineita ja ohjattua toimintaa. Tutkimuksen tulokset tukevat huolta siitä, että leikin asema ei toteudu lasten arjessa riittävällä tasolla. Vaikka leikki oli lasten mukaan mieluisin ja merkityksellisin osa esiopetusta, noin kolmasosa lapsista ajatteli, ettei eskarissa saa aina leikkiä riittävästi. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että leikin tulisi olla esiopetuksessa keskeisessä roolissa. Lisäksi leikin lisääminen myös perusopetuksen alkutaipaleelle voisi olla yksi tapa edistää jatkuvuutta lapsille usein vaikeassa siirtymävaiheessa esiopetuksesta perusopetukseen. Lapsibarometrin tulokset tukevat siis vahvasti YK:n lapsen oikeuksien komitean näkemystä leikin keskeisestä merkityksestä ja korostavat tarvetta vahvistaa leikin asemaa niin varhaiskasvatuksessa kuin esi- ja perusopetuksessakin.
Kun painotetaan varhaiskasvatuksen koulutuksellista luonnetta, ei saa unohtaa leikin tärkeyttä. Nyt käsillä olevassa luonnosasiakirjassa todetaan, ettei valinnainen pöytäkirja käsittele jo yleissopimukseen sisältyviä kysymyksiä, poikkeuksena artiklat 28(1), 28(3) ja 44. Edellä todettu huomioiden lapsiasiavaltuutettu kuitenkin toivoo, että valinnaisen pöytäkirjan jatkovalmistelussa huomioidaan jollain tapaa artikla 31 erityisesti varhaiskasvatuksen osalta, vähintäänkin johdanto-osassa.
Inkluusio
Toinen vähintäänkin johdanto-osassa painotuksen ansaitseva kysymys on inkluusio. Suomi muiden sopimusvaltioiden ohella on saanut useita huomautuksia inklusiiviseen opetukseen liittyen. Inkluusion toteuttaminen koulutuksessa ei ole onnistunut lapsen oikeuksia turvaavalla tavalla, ja inkluusiota on paikoin käytetty säästökeinona, kun tukea tarvitsevia lapsia on sijoitettu yleisopetukseen ilman heidän tarvitsemiaan tukitoimia [4]. Lapsiasiavaltuutettu on painottanut, että inkluusio on keskeinen keino turvata jokaiselle lapselle oikeus laadukkaaseen koulutukseen ja osallisuuteen. Siksi inkluusion selkeä kytkentä lapsen koulutusoikeuden toteuttamiseen olisi lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan johdonmukaista.
Lasten näkökulmia
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että lapsilla on ollut roolia valinnaisen pöytäkirjan valmistelussa. Lapsiasiavaltuutetun tiedossa ei kuitenkaan ole, että Suomi olisi fasilitoinut lasten kuulemisia nimenomaisesti tästä asiasta, vaikka Suomea on kehotettu selvittämään ja huomioimaan lasten näkemykset päätöksenteossa kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa. [5]
Lapsiasiavaltuutettu kohtaa työssään paljon lapsia, ja erityisesti koulutukseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin valtuutetun ja lasten tapaamisissa vuosina 2024 ja 2025 [5]. Koulutusta koskeviin tapaamisiin osallistui näiden vuosien aikana yhteensä 192 lasta ja nuorta. Lapset ja nuoret olivat 6–18-vuotiaita, joten mukana oli sekä esi- ja perusopetuksessa olevia lapsia että toisen asteen opiskelijoita. Lapsiasiavaltuutettu nostaa esiin seuraavia lasten tapaamisissa ilmi tulleita näkökulmia ulkoministeriölle huomioitavaksi valinnaisen pöytäkirjan jatkovalmistelussa.
Koulutuksella on lasten ja nuorten näkemyksissä monia merkityksiä, ja suhtautuminen siihen vaihtelee yksilöllisesti. Osa kokee koulun [7] tärkeänä paikkana oppia tulevaisuudessa tarvittavia tietoja ja taitoja sekä rakentaa pohjaa jatko-opinnoille ja työelämälle. Toiset taas suhtautuvat opiskeluun enemmän velvollisuutena, jota tehdään, koska se on pakollista. Monille lapsille ja nuorille koulun merkitystä lisää erityisesti sen sosiaalinen puoli: ystävät ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat keskeisiä syitä tulla kouluun. Lisäksi koulua pidetään paikkana, jossa opitaan perustaitoja, vuorovaikutustaitoja ja itselle sopivia opiskelutapoja, jotka auttavat pärjäämään elämässä laajemminkin.
Kaikki lapset eivät koe koulua yhdenvertaisena ja turvallisena ympäristönä. Kiusaaminen, syrjintä ja eriarvoinen kohtelu ovat merkittäviä ongelmia, jotka heikentävät kouluviihtyvyyttä ja oppimista. Erityisesti vähemmistöihin kuuluvat oppilaat sekä ne, jotka poikkeavat jollakin tavalla valtavirrasta, voivat joutua kiusaamisen kohteeksi. Myös opettajien toimintaan liittyy kritiikkiä, esimerkiksi suosiminen tai ennakkoluulot voivat vaikuttaa oppilaiden kokemaan oikeudenmukaisuuteen. Oppimiseen vaikuttavat moninaiset tekijät, kuten yksilölliset oppimistyylit, oppimisvaikeudet, terveydentila, perheen tuki sekä opettajien pedagogiset taidot. Lisäksi monet oppilaat kokevat koulussa stressiä ja väsymystä, joita aiheuttavat pitkät koulupäivät, aikainen aloitus ja riittämätön työrauha.
Lapsilla ja nuorilla on runsaasti kehittämisehdotuksia koulun ja oppimisen parantamiseksi. He toivovat opetuksen olevan kiinnostavampaa, monipuolisempaa ja paremmin yksilölliset tarpeet huomioivaa. Kannustava ilmapiiri, matala kynnys avun pyytämiseen sekä riittävät tuki- ja terveyspalvelut nähtiin tärkeinä hyvinvoinnin ja oppimisen edellytyksinä. Myös kotien rooli korostuu: vanhemmilta toivotaan kannustusta, läsnäoloa ja tukea ilman liiallista painostusta. Konkreettisesti lapset toivovat esimerkiksi parempia koulutiloja, lyhyempiä koulupäiviä, enemmän taukoja, monipuolisempia harrastusmahdollisuuksia sekä parempaa ruokaa. Kiusaamiseen puuttumista pidettiin erityisen tärkeänä, ja sen toivottiin olevan nykyistä tehokkaampaa. Ihanteellinen koulu olisi lasten ja nuorten mukaan turvallinen, viihtyisä ja oikeudenmukainen yhteisö, jossa jokainen voi olla oma itsensä, tulla kuulluksi ja oppia ilman pelkoa tai liiallista stressiä.
Lopuksi
Lapsiasiavaltuutettu tekee mielellään yhteistyötä myös valinnaisen pöytäkirjan jatkovalmistelun aikana. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa rajallisista resursseistaan ja toteaa niiden vaikeuttavan nopealla aikataululla esitettyihin yhteistyö- ja lausuntopyyntöihin vastaamista.
Jyväskylässä 29.5.2026
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Sonja Vahtera, juristi
Terhi Tuukkanen, erikoistutkija
[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin (CRC/C/GC/17), kohta 27.
[2] CRC/C/GC/17, kohta 41.
[3] Tuukkanen, T. (toim.) (2025). Lapsibarometri 2025: ”Leikki on parasta” – lasten näkemyksiä eskarista. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2025:3.
[4] Lapsiasiavaltuutetun tiedote 12.5.2026: Koulutuksen inkluusio on lapsen oikeus – ei säästökeino.
[5] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen 5. ja 6. määräaikaisraporttia koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/5-6), kohta 19.
[6] Lasten ja nuorten tapaamisten muistiot ovat luettavissa lapsiasiavaltuutetun verkkosivuilla.
[7] Käytämme lasten ja nuorten näkemysten mukaisesti sanaa ”koulu”, jolla viittaamme siihen paikkaan, jossa lapset ja nuoret tapaamishetkellä opiskelivat – oli kyse sitten paikasta, jossa järjestetään esi- tai perusopetusta, lukiosta tai paikasta, jossa järjestetään ammatillista koulutusta.
