LAPS/116/2024, 23.10.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan valtiovarain­valiokunnan kunta- ja hyvinvointi­jaostolle hallituksen esityksestä edus­kunnalle valtion talous­arvioksi vuodelle 2025

Viite: Kunta- ja hyvinvointi­jaosto tiistai 22.10.2024 klo 9.30 / HE 109/2024 vp / Lausunto­pyyntö

(Sovittu määrä­ajan siirto 23.10.2024 klo 12 mennessä / 8.10.2024)

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Talous­arvioon sisältyvällä lapsi­budjetoinnilla tuodaan näkyväksi vain osa lapsiin kohdistuvista vaikutuksista, minkä vuoksi tulisi lisäksi kaikkien määrä­rahojen kohdentamisessa, olivat ne sitten lisäyksiä tai leikkauksia, tehdä huolellinen lapsi­vaikutusten arviointi, jotta saadaan kattava kuva lapsiin kohdistuvista sekä välittömistä että välillisistä vaikutuksista.

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että on lyhyt­näköistä tehdä sosiaali­turvaan kohdistuvia leikkauksia siten, että niiden seurauksena yhä useampi lapsi­perhe joutuu turvautumaan viime­sijaiseen toimeentulo­tukeen.

• Lapsiperhe­köyhyys on erittäin haitallista lapsen kehitykselle ja köyhän perheen lapsen toden­näköisyys kasvaa köyhäksi aikuiseksi on suuri. Yksi vaikuttavimpia tapoja ehkäistä köyhyyden siirtymistä seuraavalle suku­polvelle on kohdentaa sosiaali­turvaa määrä­tietoisesti lapsi­köyhyyden ehkäisemiseen.

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että on hyvin riski­altista viedä eteenpäin lapsiperhe­köyhyyttä lisääviä ja hyvinvointia heikentäviä sekä syrjäytymis­riskiä kasvattavia yksittäisiä laki­muutoksia, joiden yhteis­vaikutuksia ei ole arvioitu joko lainkaan tai hyvin puutteellisesti. Kokonais­arvioinnin puuttuessa on mahdotonta saada kuvaa siitä, missä määrin hallitus­ohjelmaan sisältyvien sosiaali­turvan muutosten vaikutukset tulevat kohdentumaan lapsiin lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

• Lapsen oikeuksien näkö­kulmasta yksittäisten toimen­piteiden vaikutus­arviointien sekä kokonais­vaikutusten arviointien tärkein tehtävä olisi ohjata päätöksen­tekoa valitsemaan toimen­piteitä, joilla varmistetaan lapsen edun eli lapsen oikeuksien mahdollisimman täysi­määräistä toteutumista. Näin ei valitettavasti ole toimittu.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu kiittää lausunto­pyynnöstä. Lausunto­pyynnön teemana on lasten ja nuorten hyvin­vointi, mukaan lukien mielenterveys­palveluiden tarve ja saatavuus sekä lapsiperhe­köyhyys. Lisäksi lausunto­pyynnössä on pyydetty myös arvioita hallituksen vuoteen 2025 kohdentuvien toimen­piteiden kokonaisuudesta / kokonais­vaikutuksista (mm. nuorten terapia­takuu, matalan kynnyksen mielenterveys­palveluiden saatavuuden lisääminen, lisä­rahoitus päihteillä ja väkivallalla oirehtiviin nuoriin, nuorten huume­kuolemien ehkäisyyn ja lasten­suojelun hybridi­mallin kehittämiseen, sekä Kelan järjestämän nuorten ammatillisen kuntoutuksen muutokset ja nuorten kuntoutus­rahan ikärajan nosto).

Esitämme lausunnossamme yleisiä huomioita teeman mukaisten budjetti­esitykseen sisältyvien toimen­piteiden kokonaisuudesta, jotka perustuvat aiempiin yksittäisiin ko. toimen­piteitä koskeviin hallituksen esitys­luonnoksiin ja hallituksen esityksiin antamiimme lausun­toihin[1] sekä sosiaali- ja terveys­ministeriön syyskuun 2024 lopussa julkaisemiin vaikutus­arviointeihin (Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturva­muutosten yhteis­vaikutukset koti­talouksien taloudelliseen asemaan[2] ja Vuosien 2024 ja 2025 toimeentulo­turva- ja sosiaali- ja terveyspalvelu­lainsäädännön muutosten yhteis­vaikutukset eri ihmis­ryhmien perus- ja ihmis­oikeuksien toteutumiseen[3]).

YK:n lapsen oikeuksien komitean loppu­päätelmät Suomelle 2023

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus vahvistaa monesta eri näkö­kulmasta lapsen oikeuden fyysiseen ja psyykkiseen hyvin­vointiin. Lapsella on muun muassa oikeus henkiin­jäämisen ja kehittymisen edellytyksiin mahdollisimman täysi­määräisesti (6 artikla), oikeus yksityisyyteen ja perhe-elämään (16 artikla), oikeus suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta ja kaltoin­kohtelulta (19, 34 ja 36 artiklat) ja oikeus mahdollisimman hyvää terveyden­tilaan (24 artikla). Lapsella on myös oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon (27 artikla) ja sosiaali­turvaan (26 artikla).

Ensi­sijainen vastuu lapsen hyvin­voinnista ja kehityksestä on lapsen vanhemmilla, mutta valtio on sitoutunut tukemaan vanhempia tässä tehtävässään. Suomen perustus­lain perus­oikeudet omalta osaltaan vahvistavat lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisia oikeuksia kansallisella tasolla.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea otti kantaa moniin lausunto­pyynnön teemaan liittyviin asioihin kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle.[4] Komitea esitti huolensa (kohta 32), että masennus, ahdistuneisuus ja itsensä vahingoittaminen ovat yleisiä lasten keskuudessa, ja suositteli, että Suomi antaa kiireellisesti asian­mukaiset resurssit, panee täytäntöön mielenterveys­strategian, järjestää päihde­huollon palvelut sekä uudistaa lastensuojelu­lain.

Komitea suositteli lisäksi, että valtion tulisi tehostaa lapsille tarkoitettuja mielenterveys­palveluja ja -ohjelmia muun muassa varmistamalla, että kouluissa, säilöönotto­tiloissa ja vankiloissa sekä kaikkien alueiden kunnissa on saatavilla terapia­palveluja. Olisi varmistettava, että käytettävissä on riittävä määrä päteviä ammatti­henkilöitä, kuten lapsi­psykologeja ja lasten­psykiatreja, vastaamaan lasten mielenterveys­tarpeisiin oikea-aikaisesti ja että palvelut, etenkin ennalta­ehkäisevät ja varhaisen puuttumisen palvelut sovitetaan erikseen tyttöjen, turvapaikan­hakija- ja pakolais­lasten, pieni­tuloisten koti­talouksien, vammaisten lasten sekä lesbo-, homo- ja biseksuaalisten, trans­sukupuolisten ja inter­sukupuolisten lasten tarpeisiin.

Valtion tulee panostaa ennalta ehkäiseviin toimen­piteisiin, ja sen on puututtava lasten itse­murhien suuren määrän ja mielenterveys­ongelmien taustalla oleviin syihin ja varmistettava, että lasten näkökulma otetaan huomioon kehitettäessä heille tarkoitettuja palveluja näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Komitea kiinnitti myös huomiota lasten ja nuorten mielenterveys­ongelmiin ja suositteli, että valtio varmistaa, ettei lapsille määrätä lääkkeitä muun muassa ahdistuneisuuden, masennuksen, psyko­somaattisten häiriöiden sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) hoitamiseen, ellei se ole lääke­tieteellisesti ehdottoman tarpeellista ja ellei lapsen etua ole arvioitu yksilöllisesti, ja että lääkäreille, lapsille ja lasten vanhemmille annetaan asian­mukaisesti tietoa muista kuin lääkinnällisistä vaihto­ehdoista ja näiden lääkkeiden mahdollisista sivu­vaikutuksista. Mielenterveys­ongelmia kokevien lasten vanhemmille ja huoltajille tulisi tarjota yhteisö­perustaista koulutusta ja tukea, kuten ajoittaisia koti­käyntejä.

Komitea suositteli päätelmissään (kohta 35) lisäksi, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. Päätelmissä kehotetaan useassa muussakin kohdassa, muun muassa koulutukseen, vapaa-aikaan ja väkivallan ehkäisyyn liittyen, parantamaan sosiaalis-taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaa.

Muistutamme lisäksi Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean 15.2.2023 julkistetusta ratkaisusta, jossa komitea totesi Suomen sosiaali­turvan tason olevan liian alhainen. Ratkaisussa tarkasteltiin muun muassa vähimmäis­sairauspäivärahan, -vanhempain­rahan, -kuntoutus­rahan, työttömyys­turvan perus­päivärahan, takuu­eläkkeen, työmarkkina­tuen ja toimeentulo­tuen tasoa suhteessa suomalaisten keski­tuloon. Komitea totesi vähimmäis­etuudet liian mataliksi kattamaan tuen­saajan perus­tarpeet uudistetun Euroopan sosiaalisen perus­kirjan edellyttämällä tavalla.[5] Mainitut tuki­muodot vaikuttavat suoraan lasten ja lapsi­perheiden elin­tasoon ja sosiaali­turvaan.

Lapsi­vaikutusten arviointi ja lapsen etu ensi­sijaisena harkinta­perusteena

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että talousarvio­esitykseen ei sisälly lapsi­vaikutusten arviointia. Varsinainen talousarvio­esityksen toimen­piteiden lapsiin kohdistuvien kokonais­vaikutusten arviointi olisi tullut tehdä jo talousarvio­esityksen ja siihen sisältyvien toimen­piteiden valmistelu­vaiheessa.

Useissa vuonna 2023 ja 2024 käsitellyissä, sosiaali­turvan heikennyksiä koskevien hallituksen esitysten vaikutus­arvioinnissa valittuja muutos­ehdotuksia on puolustettu sillä, että ne ovat välttämättömiä julkisen talouden tasa­painottamiseksi ja ne kohdistuvat ainakin osin vähemmässä määrin lapsi­perheisiin kuin muihin kohde­ryhmiin. Toisaalta tavoitteeksi on esitetty myös lapsi­perheiden vanhempien työllistymisen edistäminen.

Nämä ovat sinänsä ymmärrettäviä tavoitteita. Lapsiasia­valtuutettu pitää kuitenkin valitettavana, että esityksistä ei ole käynyt ilmi, että valmistelussa olisi edes harkittu vaihto­ehtoisia ratkaisuja, joilla vaikutukset erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin lapsi­perheisiin olisi vältetty kokonaan tai edes osin.

Siten myös punninta lapsen edun ja yleisen edun, eli valtion­talouden tasa­painottamisen ja työllisyyden lisäämisen välillä, on jäänyt tosi­asiallisesti tekemättä. Punninnan välttämättömyyttä on korostanut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sen mukaan talous­kriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.[6]

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (LOS) 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensi­sijaisena harkinta­perusteena otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on käsite, joka voidaan määritellä yksittäisen lapsen, lapsi­ryhmän tai kaikkien lasten kohdalla. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimus­valtiot ovat velvollisia sisällyttämään lapsen edun ensi­sijaisuutta koskevan periaatteen kaikkiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihinsä, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti lapsiin, myös talous­arvioihin, ja soveltamaan sitä niissä. Lapsen edun tulisi olla ensi­sijaisesti huomioon otettava seikka talousarvio­prosessin kaikissa vaiheissa ja kaikissa lapsiin vaikuttavissa talousarvio­päätöksissä.[7]

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen edun ensi­sijaisuuden huomioonottaminen siten, kuin se Suomessa lain­tasoisena voimassa olevassa lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa on määritelty, edellyttää, että lapsen / lapsiryhmän / kaikkien lasten tilannetta tarkastellaan kokonais­valtaisesti. On ymmärrettävää, että talousarvio­esityksen valmistelussa keskitytään taloudellisiin vaikutuksiin, mutta samaan aikaan on välttämätöntä, että taloudellisten toimen­piteiden suoria ja välillisiä vaikutuksia lasten oikeuksiin ja asemaan arvioidaan moni­puolisesti vastaavalla tavoin.

Kuten jo vuoden 2024 talousarvio­esityksestä antamassamme lausunnossa kunta- ja hyvinvointi­jaostolle (13.11.2023)[8] totesimme, perheiden toimeen­tuloon ja sosiaali­turvaan kohdistuvat heikennykset eivät saisi vaarantaa hallitus­ohjelmaan sisältyviä, sinänsä myönteisten kirjausten mukaisia toimia, joiden tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten asemaa ja oikeuksien toteutumista sekä terveyttä ja hyvin­vointia.

Tästä voidaan mainita esimerkkinä hallituksen mallin mukainen laaja-alainen toimenpide­ohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä nuorten hyvinvointi­vajeen ja mielen­terveyden ongelmien paikkaamiseksi (pääministeri Orpon halli­tusohjelma[9], s. 96). Lasten ja nuorten mielen­terveyden oireet ja häiriöt ovat viime vuosina lisääntyneet, ja niiden ehkäisy ja hoito tunnistetaan hallitus­ohjelmassa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi. Tämä tavoite voi kuitenkin vaarantua, jos samaan aikaan lisätään lasten ja lapsi­perheiden sekä nuorten arjen haasteita, joista voi seurata entistä enemmän tarvetta turvautua sosiaali- ja terveyden­huollon palvelujen apuun.

Tuore kansain­välinen tutkimus­katsaus löysi vahvaa tutkimus­näyttöä siitä, että köyhyys aiheuttaa stressiä, joka vaikuttaa yli­sukupolvisesti lasten ja nuorten hyvin­vointiin.[10] Vaarana on, että loppu­tulos on neutraali tai painuu miinukselle hyvästä tarkoituksesta huolimatta.

Lapsi­budjetointi

Talousarvio­esitykseen sisältyy lapsi­budjetointia koskeva yhteenveto­tarkastelu sekä katsaus lapsiin ja lapsi­perheisiin kohdistuvista määrä­rahoista (kohta 7). Tarkastelussa on otettu huomioon välittömästi alle 18-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvat ja heille osoitettavat menot sekä lisäksi sellaiset menot, jotka kohdistuvat selkeästi lapsi­perheisiin. Lapsiin epäsuorasti tai välillisesti kohdistuvia menoja ei ole huomioitu.

Toistamme tässäkin kohdassa vuoden 2023 talousarvio­esitykseen antamassamme lausunnossa[11] esitetyn kantamme: talousarvio­esityksen rajatulla lapsi­budjetoinnilla tuodaan näkyväksi vain osa lapsiin kohdistuvista vaikutuksista. Sen lisäksi olisi välttämätöntä tehdä kaikkien määrä­rahojen kohdentamisessa, olivat ne sitten lisäyksiä tai leikkauksia, huolellinen lapsi­vaikutusten arviointi, jotta saadaan kattava kuva lapsiin kohdistuvista sekä välittömistä että välillisistä vaikutuksista.

Arvioita lasten ja nuorten hyvin­vointiin kohdistuvista toimen­piteistä

Talous­arvion tasolla lasten ja nuorten hyvin­vointiin vaikuttavat hyvin laaja-alaisesti monen eri sektorin toimet. Lapsen hyvin­voinnissa ei ole kyse vain lapsen fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä vaan myös muun muassa lapsen perheen ja vanhempien terveydestä ja hyvin­voinnista, perheen toimeen­tulosta ja palvelujen – mm. varhais­kasvatus, koulu, sosiaali- ja terveys­palvelut, vapaa-ajan palvelut – saatavuudesta ja saavutettavuudesta, terveellisestä ja turvallisesta elin­ympäristöstä ja sen toimivuudesta. Hyvin­vointia kannattelevat ja ongelmia ennalta­ehkäisevät toimet toteuttavat parhaiten lapsen edun ensi­sijaisuuden periaatetta.

Lapsiasia­valtuutettu pitää valitettavana, että talousarvio­esitykseen sisältyvät, pääministeri Orpon hallitus­ohjelman mukaiset sosiaali­turvaan kohdistuvat laaja­mittaiset toimen­piteet heikentävät lapsi­perheiden toimeen­tuloa merkittävästi. Toimen­piteet muun muassa vähentävät lapsi­perheiden osuutta asumis­tuesta ja lisäävät lapsi­perheiden osuutta toimeentulo­tuesta. Ensi­sijaisten etuuksien ja yleisen asumis­tuen heikennykset sekä muun muassa työttömyys­turvan heikennykset, kuten lapsi­korotusten poistaminen, lisäävät perus­toimeentulo­tukeen turvautumisen tarvetta.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että on lyhyt­näköistä tehdä sosiaali­turvaan kohdistuvia leikkauksia siten, että niiden seurauksena yhä useampi lapsi­perhe joutuu turvautumaan viime­sijaiseen toimeentulo­tukeen. Lisäksi esimerkiksi sosiaali- ja terveyden­huollon asiakas­maksujen korotukset heikentävät lapsi­perheiden taloudellista tilannetta, vaikka korotukset eivät lapsilta perittäviin maksuihin pääsääntöisesti kohdistukaan. Ne voivat johtaa vanhempien huononevaan terveyden­tilaan, mikä entisestään heikentää myös perheen lasten tilannetta. Lapsi­perheitten toimeen­tuloon kohdistuvat leikkaukset ja erilaiset menojen lisäykset kohdistuvat aina vähintäänkin välillisesti lapsiin. 

Lapsi­perheiden taloudellisen ahdingon syveneminen ja pitkä­aikaisuus sekä vanhempien terveys­ongelmien mahdollinen pitkittyminen ja vaikeutuminen voivat olla erityisen haitallisia lasten hyvin­voinnille ja terveydelle. Lapsiasia­valtuutettu on perään­kuuluttanut useissa sosiaali­turvan heikennyksiä koskevissa lausunnoissaan lapsiin kohdistuvien vaikutusten kattavaa kokonais­arviointia. Yksittäiset muutokset voivat näyttää yleisesti katsoen pieniltä ja lähes merkityksettömiltä, mutta kun ne kerääntyvät samoille ihmisille ja kuten nyt näyttää käyvän, jo valmiiksi heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville, niiden vaikutukset voivat olla arvaamattomia. Lapsiperhe­köyhyys on erittäin haitallista lapsen kehitykselle ja köyhän perheen lapsen toden­näköisyys kasvaa köyhäksi aikuiseksi on suuri.

Tuore kansain­välinen tutkimus­katsaus[12] osoittaa, että yksi vaikuttavimpia tapoja ehkäistä köyhyyden siirtymistä seuraavalle sukupolvelle on kohdentaa sosiaali­turvaa määrä­tietoisesti lapsi­köyhyyden ehkäisemiseen. Tähän asti Suomi on näin toimien kyennyt estämään yli­sukupolvista lapsi­köyhyyttä. Ei ole mitään syytä ottaa taka-askelia tässä kansain­välisesti vertaillen erin­omaisessa kehityksessä.

Onkin hyvin riski­altista viedä eteenpäin lapsiperhe­köyhyyttä lisääviä ja hyvin­vointia heikentäviä sekä syrjäytymis­riskiä kasvattavia yksittäisiä laki­muutoksia, joiden yhteis­vaikutuksia suhteessa muihin asiaan liittyviin muutoksiin ei ole arvioitu joko lainkaan tai hyvin puutteellisesti. Kokonais­arvioinnin puuttuessa on mahdotonta saada kuvaa siitä, missä määrin hallitus­ohjelmaan sisältyvien sosiaali­turvan muutosten vaikutukset tulevat kohdentumaan lapsiin lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Lapsi­perheiden heikentyneellä taloudellisella asemalla on negatiivisia vaikutuksia lasten elintasoon ja hyvin­vointiin. Erityisen valitettavaa on, että tällä hallitus­kaudella tehtävät muutokset kohdistuvat usein jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin, kuten yksinhuoltaja­perheissä asuviin lapsiin ja lapsi­perheisiin, joissa on työttömyyttä tai vanhemmilla paljon terveys­ongelmia. Jo ennen tällä hallitus­kaudella tehtyjä muutoksia noin 10 prosenttia suomalais­lapsista elää suhteellisessa köyhyydessä. Lapsiperhe­köyhyyden on arvioitu lisääntyvän tulevina kuukausina. SOSTEn laskelmien mukaan vuonna 2024 pieni­tuloisissa perheissä asuu 144 000 lasta. Lisäystä edelliseen vuoteen on 12 700 lasta.[13] Lapsiperhe­köyhyyden tiedetään vaikuttavan lasten hyvin­vointiin ja terveyteen joskus jopa läpi koko elämän.

Köyhyys­riskissä ovat erityisesti pienten lasten perheet, moni­lapsiset perheet ja yhden aikuisen kotitaloudet. Syksyllä 2023 sosiaali- ja terveys­ministeriön (STM) ja valtiovarain­ministeriön yhteistyönä valmisteltuun ”Vuoden 2024 sosiaaliturva­muutosten yhteisvaikutus­arviointi” -muistiossa todettiin, että väestö­ryhmittäisessä yhteis­vaikutusten tarkastelussa suurimmat tulon­menetykset kohdentuvat työ­ikäisten yhden hengen talouksiin sekä yksin­huoltajiin. Syksyllä 2024 valmistunut STM:n muistio ”Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturva­muutosten yhteis­vaikutukset koti­talouksien taloudelliseen asemaan”[14] todetaan vastaavasti: tulon­menetykset kohdistuvat voimakkaimmin yhden hengen talouksiin sekä yksinhuoltaja­talouksiin.

Edellä mainitun STM:n sosiaaliturva­muutosten 2024–2025 yhteis­vaikutuksia käsittelevän muistion lisäksi syyskuun loppu­puolella julkaistiin toinen arvio­muistio ”Vuosien 2024 ja 2025 toimeentulo­turva- ja sosiaali- ja terveyspalvelu­lainsäädännön muutosten yhteis­vaikutukset eri ihmis­ryhmien perus- ja ihmis­oikeuksien toteutumiseen”.[15] Siinä todetaan keskeisinä havaintoina (s. 31), että sosiaaliturva­etuuksien leikkaukset yhdessä palveluihin kohdistuvien heikennysten sekä sosiaali- ja terveyden­huollon asiakas­maksujen korotusten kanssa heikentävät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja heistä huolta pitävien aikuisten asemaa.

Esitykset lisäävät riskiä lapsiperhe­köyhyyden kasvamiseen, ja toimeentuloturva­muutoksista johtuvat suuret suhteelliset tulon­menetykset painottuvat yksinhuoltaja­talouksiin. Lapsuuden perheen toimeentulo-ongelmat myös siirtyvät seuraavaan sukupolveen ja lisäävät toden­näköisyyttä muiden ongelmien kasautumiseen elämän­kulussa, jolloin lasten ja nuorten syrjäytymisen riski voi kasvaa. Nuorten palvelut heikentyvät Kelan kuntoutusraha­etuuksien ja kuntoutus­rahan muutosten sekä lasten­suojelun jälki­huollon ikärajan laskun myötä, ja nämä toimen­piteet lisäävät erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten syrjäytymisen riskiä.

Ainoana myönteisenä toimen­piteenä todetaan, että lasten ja nuorten terapia­takuu vahvistaa yksilö­kohtaisen hoidon ja tuen saatavuutta lasten ja nuorten lisääntyneisiin mielen­terveyden oireisiin. Lisäksi todetaan, että hoito­takuu säilyy alle 23-vuotiaille ennallaan, mikä on lasten ja nuorten osalta myönteistä.

On myönteistä, että edellä mainitut muistiot on laadittu. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että kyseiset arvio­muistiot olisi tullut laatia jo paljon aikaisemmin, ennen kuin niiden kattamia laki­muutoksia ryh­dytään viemään eteenpäin. Nyt muistiot julkaistiin siinä vaiheessa, kun merkittävä osa toimen­piteitä koskevista hallituksen esityksistä oli edennyt tai juuri etenemässä edus­kuntaan. Vaikka muistioiden sisältämät tiedot ainakin osin ilmeisesti ovat olleet jo lain­valmistelijoiden käytössä, niillä ei ole ollut vaikutusta hallituksen esitysten säännös­ehdotuksiin. Kyseisten vaikutus­arviointien merkitys on siten ollut lähinnä toteava: tällaiset leikkaukset ja muut tiukennus­toimet päätettiin hallitus­ohjelmaa laadittaessa tehdä ja vaikutukset ovat nämä, mutta niistä ei tingitä, vaikka vaikutus­arviointi osoittaisi päätöksiin sisältyviä suuria riskejä ja vakavia negatiivisia vaikutuksia moniin kansalaisiin.

Talousarvio­esitykseen sisältyy myös joitain myönteisiä kirjauksia. Näistä voidaan mainita muun muassa perus­opetuksen vahvistamisen määräraha­tason nosto 50 miljoonasta eurosta 100 miljoonaan euroon ja ammatillisen koulutuksen sekä lukio­koulutuksen oppimisen tuen järjestelmän vahvistaminen 20 miljoonalla eurolla. Nämä vahvistavat lapsen oikeutta oppimiseen. Määrä­rahojen kohdistaminen matalan kynnyksen mielenterveys­palveluihin, päihteillä ja väkivallalla oirehtiviin nuoriin kohdistuviin toimiin ja lasten­suojelun hybridi­mallin käynnistäminen ovat myös kannatettavia panostuksia lapsiin ja nuoriin. Niiden tosi­asialliset vaikutukset lasten hyvin­vointiin selviävät myöhemmin.

Lopuksi esitämme huolemme leikkauksista, jotka kohdistuvat terveyden ja sosiaalisen hyvin­voinnin edistämiseen ja matalan kynnyksen tuen tarjoamiseen. Järjestöillä on keskeinen rooli hyvin­vointia edistävien ja varhaista tukea tarjoavien matalan kynnyksen palvelujen järjestämisessä ja tarjoamisessa. Sosiaali- ja terveys­järjestöjen STEA-avustukset pienenevät merkittävästi vuonna 2025 (-79,5 miljoonaa euroa vuoteen 2024 nähden), ja lisää supistuksia on toden­näköisesti tulossa seuraavinakin vuosina. Käytännössä se tarkoittaa, että järjestöt joutuvat supistamaan toimintaansa myös tarjoamiensa palvelujen supistamisen muodossa. Kun korvaavia julkisia palveluja ei juurikaan ole tarjolla ja on epä­todennäköistä, että niitä nykyisessä valtion talouden tilanteessa myöskään lisättäisiin, on riskinä, että hyvinvoinnin edistämisen ja matalan kynnyksen palvelut heikentyvät huomattavasti. Sen seurauksena tarve raskaammille ja kalliimmille sosiaali- ja terveys­palveluille voi kasvaa tulevina vuosina. Järjestöihin kohdistuvat leikkaukset voivat siten olla sekä inhimillisesti että taloudellisesti vaikutuksiltaan vain negatiivisia.

Talousarvio­esityksen mukaan (s. 667) sosiaali- ja terveys­ministeriön toiminnassa painottuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, eri­arvoisuuden vähentäminen, osa­työkykyisten työllistymisen ja työssä pysymisen edistäminen, iäkkäiden toiminta­kyvyn vahvistaminen ja palvelujen turvaaminen sekä sukupuolten tasa-arvon edistäminen. Näitä tavoitteita on tarkoitus toteuttaa hallitus­ohjelman mukaisten säästöjen toimeen­panossa, sosiaali- ja terveys­palvelujen ohjauksessa, sosiaaliturva­uudistuksen ja tasa-arvo-ohjelman valmistelussa sekä elpymis- ja palautumis­suunnitelman toimeen­panossa.

Kuten edellä on käynyt ilmi, hallitus­ohjelman mukaiset säästöt toimivat monella tavoin mainittujen tavoitteiden vastaisesti. Kun kokonais­arviointia tehdään suhteellisen vähän ja muutoksia viedään eteenpäin yksittäisinä esityksinä usein hyvin kovalla kiireellä, epäselväksi valitettavasti jää, millaisia kokonais­vaikutuksia kaikilla toimilla on lasten ja lapsi­perheiden hyvin­vointiin ja asemaan sekä laajemmin kaikkiin kansalaisiin ja suomalaiseen hyvinvointi­yhteiskuntaan.

 

Jyväskylässä 23.10.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi