LAPS/90/2022, 23.12.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto valtiovarain­ministeriölle kotikunta­lain kokonais­uudistuksen alustavista sääntely­ehdotuksista

Viite: VN/23399/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi alustavia sääntely­ehdotuksia yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Valtiovarain­ministeriön kunta- ja alue­hallinto-osasto on pyytänyt lausuntoa kotikunta­lain kokonais­uudistuksen alustavista sääntely­ehdotuksista. Lapsiasia­valtuutettu nostaa esiin seuraavat huomiot jatko­valmistelua varten.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa lapsen edun huomioon­ottamista ensi­sijaisena harkinta­perusteena kyseisessä lain­valmistelussa. Jotta lapsen etu tulisi huomioitua lainsäädäntö­ratkaisuissa sekä myöhemmin lain­säädännön toimeen­panossa, on jo ratkaisu­vaihtoehtoja punnit­taessa ja läpi valmistelu­prosessin tehtävä huolellista lapsi­vaikutusten arviointia.[1] Käsillä olevassa asia­kirjassa on vaikutus­arviointia kuvattu jonkin verran eri kohdissa, mutta lapsi­vaikutusten arviointi on vielä hyvin ylä­tasolla, eikä sen perusteella voi tehdä päätelmää, että ehdotuksissa olisi riittävästi otettu lasten oikeuksia huomioon. Muun muassa kotikunnan määräytymisen viivästyminen tai kotikunnan menettäminen syystä tai toisesta voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen elämään. 

Ehdotusten mukaan henkilön koti­kunnan ja asuin­paikan määräytymistä koskevia perus­lähtökohtia ei muutettaisi, vaan jatkossakin jokaisella Suomessa vakinaisesti asuvalla ihmisellä olisi vain yksi koti­kunta ja siellä oleva asuin­paikka. Asia­kirjassa ei käsitellä tämän ratkaisun vaikutuksia vuoro­asuvien lasten elämään. Lasten vuoro­asuminen on jo nykyisellään yleistä ja koskee kasvavaa lasten joukkoa. 

Toistamme näkemyksemme, jonka esitimme tammi­kuussa 2022 sosiaali- ja terveys­ministeriölle vuoro­asumista koskevaan suunnitelmaan antamassamme lausunnossa: jos/kun kaksois­kuntalaisuudesta ei ole mahdollista säätää velvoittavasti eikä kunnan jäsenen/asukkaan juridista määritelmää muuteta, on koti­kuntaan perustuvaa palveluja ja etuuksia koskevaa sääntelyä tarkennettava siten, että se varmis­taa lapsen edun toteutumisen vuoroasumis­tilanteessa silloinkin, kun asuminen tosi­asiallisesti toteutuu kahdessa kunnassa ja koti­kunta on vain niistä toisessa.

Edelleen totesimme, että ”useimmissa tilanteissa on perusteltua pyrkiä järjestämään asuminen ensi­sijaisesti siten, että kodit sijaitsevat riittävän lähekkäin, jolloin siirtyminen kodista toiseen ei vaikuta esimerkiksi lapsen päivähoito­paikkaan tai koulu­paikkaan. Kyse ei ole pelkästään palvelujen toteutumisesta, vaan lisäksi on tärkeää ottaa huomioon lapsen kaveri­piirin ja harrastusten säilyt­täminen. Asumis­järjestelyillä ei tulisi vaikeuttaa myöskään lapsen oikeutta yllä­pitää suhteitaan iso­vanhempiin ja muihin läheisiin. Pysyvät ihmis­suhteet, tutut leikki- ja harrastus­paikat sekä kulku­reitit, joita lapsi on tottunut käyttämään, ovat lapsille merkittäviä asioita, turvallisuutta lisääviä tekijöitä.[2]

Myös kotikunta­lain uudistuksen valmistelussa on syytä tehdä huo­lellinen lasten vuoro­asumista koskeva vaikutus­arviointi, jotta valitut lainsäädäntö­ratkaisut ovat kattavasti ja läpi­näkyvästi perusteltuja. 

 

Jyväskylässä 23.12.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, lakimies