Toteutuuko lapsen etu virallisen lääke­tieteen ulko­puolisissa hoidoissa?

Lapsiasia­valtuutettu järjesti pyöreän pöydän keskustelun lapsen oikeuksien toteutumisesta virallisen lääke­tieteen ulko­puolisissa hoidoissa ja hyvinvointi­palveluissa. Keskustelu on osa lapsiasia­valtuutetun vuoden 2023 strategista paino­pistettä, lapsen oikeutta terveyteen. Aihe on ajan­kohtainen, sillä alan lainsäädäntö­tarpeen selvittäminen on osa hallitus­ohjelmaa.

Lapsille tarkoitetuista virallisen lääke­tieteen ulko­puolisista hoidoista on hyvin vähän tilasto- tai tutkimus­tietoa. Pyöreän pöydän keskustelun tavoitteena oli tarkentaa tilanne­kuvaa ja tunnistaa tekijöitä, jotka voivat vahvistaa tai heikentää lapsen oikeuksien toteutumista erilaisissa hoidoissa ja hyvinvointi­palveluissa. Hoitojen ja palvelujen kirjo on erittäin laaja. Alustajina tilaisuudessa olivat Tampereen yliopiston akatemia­tutkija Pia Vuolanto, Luontais­hoitajien Keskus­liitto ry:n puheen­johtaja Marja Jokela ja Suomen Lastenlääkäri­yhdistyksen edustaja Sauli Palmu.

Käsitteiden valinta luo mieli­kuvia ja vaikuttaa keskustelun sävyyn

Julkinen keskustelu virallisen lääke­tieteen ulko­puolisista hoidoista on usein kärjistynyttä. Toimi­alasta käytetyt käsitteet, kuten vaihtoehto­hoidot tai uskomus­hoidot, ovat arvo­latautuneita ja usein tarkoituksellisesti vastakkain aseteltuja. Neutraalin käsitteistön rakentaminen on vaikeaa, kun palvelujen tarjonta on niin kirjava.

”Erilaisista hoidoista ei ole mielekästä puhua saman­aikaisesti esimerkiksi haitta­vaikutuksia pohdittaessa. Lääkärien tulisi välttää risti­riitaa vanhempien kanssa, ja vanhempien on tärkeää kertoa lääkärille lapsen saamista muista hoidoista, jotta esimerkiksi yhteis­vaikutuksia voidaan arvioida”, lastentauti­opin vs. professori Sauli Palmu korosti alustuksessaan.

Pyöreän pöydän keskustelijoiden mukaan virallisen terveyden­huollon ulko­puoliseen hoitoon hakeutumisen taustalla voi olla esimerkiksi halu täydentää terveyden­huollon palveluja, koettu vaikeus päästä terveyden­huollon palvelujen piiriin, vanhempien omat kokemukset erilaisista hoidoista tai erilaiset elämän­katsomukselliset syyt.

Mitä lain­säädännön muutoksia alalle tarvitaan?

Tällä hetkellä hoitoja ja palveluja tarjoavien palvelun­tarjoajien kenttä ja määrä on hahmottumaton.

”Toimintaan ei ole ilmoitus- tai lupa­menettelyä eikä toimijoille ammattipätevyys­velvoitteita. Viran­omaiset ja asiakkaat eivät siten tiedä tarjottavista palveluista ja palvelun­tarjoajista tarkemmin, ja palvelut ovat hyvin erilaisia sekä sisällöltään että vaikuttavuudeltaan ja riskeiltään. Alan valvonta on jälki­käteistä, ja nykyinen sääntely soveltuu toimialaan heikosti. Lapset on tunnistettu kaikissa palveluissa haavoittuvaksi ryhmäksi”, ylitarkastaja Annina Nyholm Turvallisuus- ja kemikaali­virastosta kertoo.

Lapsiasia­valtuutetun pyöreän pöydän keskustelussa käsiteltiin myös hallitusohjelma­kirjausta lainsäädäntö­tarpeen selvittämisestä. Lain­säädäntöä kehittämällä lasten asema voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon.

”Hallitusohjelma­kirjaus jättää vielä avoimeksi, aiotaanko selvittää vain alan valvontaa vai myös tarvetta säädellä esimerkiksi alan koulutus­vaatimuksia, ammattilaisten rekisteröintiä, ammatti­eettisiä ohjeita tai mahdollista palvelun­tarjoamisen rajoittamista, jolloin tiettyjä hoito­muotoja ei saisi tarjota lapsille”, juristi Merike Helander lapsiasia­valtuutetun toimistosta selventää.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että kaikessa toiminnassa tulee edistää lapsen oikeuksia ja huomioida tärkeimpänä asiana lapsen etu.

Lisätietoja

Lapsiasia­valtuutetun pyöreän pöydän keskustelu 10.10.2023: Lapsen oikeudet ja virallisen lääke­tieteen ulko­puoliset hoito­muodot ja hyvinvointi­palvelut. Muistio verkkosivuilla