Ammattiin opiskelevien lasten oikeudet unohtuvat
Ammattiin opiskelee Suomessa 147 000 iältään 15–19-vuotiasta opiskelijaa, joista suuri osa on alaikäisiä. Heidän tilanteestaan ei kuitenkaan tiedetä Suomessa juuri mitään. Ammattiin opiskelevia koskevat tiedot ovat niin puutteellisia, ettei heidän oikeuksiensa toteutumista voi arvioida, toteaa lapsiasiavaltuutettu.
Lapsiasianeuvottelukunta kokoontui 6.5.2024 keskustelemaan ammattiin opiskelevien lasten oikeuksien toteutumisesta. Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen kuvasi alustuksessaan ammatillisten opintojen heikkoa tietopohjaa.
Suomessa koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen autonominen, eli alueilla ja koulutuksen järjestäjillä on paljon valtaa. Järjestelmän heikkoutena on se, että kokonaiskuvaa valtakunnallisesta tilanteesta on vaikeaa muodostaa. Tietoja kyllä kerätään oppilaitos- ja aluetasollakin, mutta näistä tiedoista ei synny valtakunnallista kokonaiskuvaa.
– Valtakunnallisesti käytettävissä on lähinnä hyvin karkeita tietoja, kuten ketkä valmistuvat oppilaitoksista ja ketkä työllistyvät valmistumisensa jälkeen. Lisäksi tehdään kohorttitutkimuksia ja itsearviointiin perustuvia tutkimuksia, jotka eivät ole kovin uskottavia lapsen oikeuksien toteutumisen arvioinnissa. Valtakunnalliset tiedot puuttuvat esimerkiksi oppilaiden saamasta tuesta, opettajien kelpoisuudesta, erityisopettajien ja opinto-ohjaajien määrästä, työssäoppimisesta tai siitä, mihin resurssit oikeastaan kohdennetaan. Väitän, että ammatillisen koulutuksen päätöksiä tehdään usein aluepoliittisista syistä, ei opiskelijoiden etu edellä, Karhunen arvioi.
Kukaan ei tiedä, millaista tukea opiskelijat saavat
Ammattiin opiskelevien suurimpia huolia ovat pelko opintojen muuttumisesta maksullisiksi kesken opintojen sekä oppimisen tuki. Tästä yhtä mieltä olivat opiskelijoiden ja opettajien edustajat.
– Erityisen tuen tarpeen opiskelijoiden määrä ammatillisissa oppilaitoksissa on kasvanut voimakkaasti, mutta samalla vaativan erityisen tuen oppilaitoksia on vähennetty. Mietityttää, miten kaikki saadaan pidettyä mukana mutta samalla varmistetaan resurssien riittävyys. Hyvinvointialueiden rahoitusvaje heijastuu myös opiskeluhuollon palveluihin, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n varapuheenjohtaja Maria Boman kuvaa.
– Nykyiset ammatillisen koulutuksen tuloksellisuuteen perustuvat rahoitusmittarit eivät sovellu oppivelvollisiin ja heidän tarpeisiinsa. Alaikäisten nuorten kasvu ja kehitys on vielä kesken. Kun suunnitellaan, järjestetään ja päätetään koulutuksesta alle 18-vuotiaille, ensisijaisesti tulee mielestäni huomioida lapsen etu. Lopultahan tulisi olla kyse siitä, miten opiskelija yltää omaan parhaaseensa. Oppimisen tuki ammatillisessa koulutuksessa kaipaisi kipeästi uudistusta, jotta työaikaa voitaisiin kohdistaa opiskelijoiden opetukseen hallinnollisten työtehtävien sijaan, kertoo lehtori Jaana Antila Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja asiantuntijat AO ry:stä.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mielestä ammatillisen koulutuksen tietopohja on välttämätöntä laittaa kuntoon.
– Meillä ei lainvalvojillekaan muodostu selkeää kokonaiskuvaa lasten oikeuksien tilanteesta ammatillisissa opinnoissa. Opiskelijat ja heidän vanhempansa tekevät kanteluja vähemmän kuin muissa oppilaitoksissa, eikä aluehallintovirastoilla ole samanlaista yleistä valvontatoimivaltaa kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Myös Kouluterveyskyselyn kaltaisiin tutkimuksiin ammattiin opiskelevat vastaavat harvemmin. Nykyisten tutkimustietojen perusteella ammattiin opiskelevien hyvinvoinnista on syytä olla huolissaan, Pekkarinen sanoo.
Oikaisu: Korjattu Tilastokeskuksen uusimman tilaston mukaan ammattiin opiskelevien määräksi 147 000 iältään 15–19-vuotiasta opiskelijaa.
