Lasten turvallisuus ei ole heikentynyt, mutta maailma tuntuu turvattomalta
Lapset ja nuoret kokevat maailman aiempaa turvattomammaksi, vaikka heidän arkielämänsä turvallisuus ei ole heikentynyt. Tämä ilmeni Nuorten neuvonantajien tapaamisissa, joissa 6–16-vuotiaat lapset kertoivat lapsiasiavaltuutetulle näkemyksiään turvallisuudesta ja turvattomuudesta.
Lapset kokevat julkiset tilat usein turvattomina. Turvattomuuden kokemusta julkisissa tiloissa voi lisätä esimerkiksi yksittäisten rikosten näyttävä uutisointi, mikä voi vääristää käsitystä niiden yleisyydestä ja todennäköisyydestä. Myös vanhemmat saattavat kanavoida lasten pelkoja julkiseen tilaan ja muihin ihmisiin.
Tutkijat puhuvat riskiyhteiskunnasta, jossa maailma voi alkaa näyttää turvattomalta.
– Turvallinen yksinäisyys saattaa alkaa näyttää lasten ja nuorten mielestä houkuttelevammalta kuin sosiaalisiin kohtaamisiin liittyvät vaarat. Tämä taas voi johtaa lasten autonomian ja liikkumisen rajoittamiseen ja saada lapset ja nuoret jäämään liiaksikin turvalliselta tuntuvaan yksityiseen tilaan, kuten kotiin, erikoistutkija Terhi Tuukkanen lapsiasiavaltuutetun toimistosta kertoo.
Vaikka lapset kuvasivat julkisia tiloja paljon turvattomuuden kautta, kukaan ei ollut kokenut pahoja asioita julkisilla paikoilla. Kun rakennetaan lasten luottamusta yhteiskunnan ja oman lähiympäristön turvallisuuteen, olennaista on välttää riskien liiallista korostamista ja pelottelua.
Turvallisuus rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa
Lapset viettävät suuren osan arkielämästään niin sanotuissa puolijulkisissa tiloissa, kuten koulussa, varhaiskasvatuksessa ja harrastuksissa. Puolijulkinen tila ei ole kaikille avoin, mutta yksityisistä tiloista sen erottaa sosiaalinen ja näkyvä luonne: puolijulkisessa tilassa kohdataan muita ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita.
– Se, tuntuuko koulu turvalliselta, riippuu myös siitä, millaisia toiset ovat sinua kohtaan. Tunteet vaihtelevat päivittäin, lapsiryhmä kuvasi lapsiasiavaltuutetulle.
Lapset kokivat pääsääntöisesti oman koulunsa turvalliseksi mutta kuvasivat muita kouluja vähemmän turvallisiksi, silloinkin kun molemmissa paikoissa tunnistetaan samat riskit kuten mahdollisuus koulukiusaamiseen. Ihmiselle on luontaista kokea vaarojen ja riskien olevan siellä, mikä on itselle vierasta.
Turvallisuutta lisää lasten mielestä toisten ihmisten hyväksynnän ja kunnioituksen lisääminen ja syrjinnän ehkäiseminen. Lapset myös toivoivat, että ”uskalletaan tehdä aloitteita toisiin ihmisiin tutustumiseksi”. Kielteisen vuorovaikutuksen, kuten syrjinnän ja kiusaamisen ehkäiseminen lisää turvallisuutta.
Lasten oma rooli ja toimijuus tärkeää
Lapset kertoivat, että heille turvaa tuovat yksityisen tilan asiat, kuten koti, läheiset ihmiset, arjen rutiinit sekä kyky toimia itse. Eräs lapsi kertoi: ”Minulle turvallisen olon tuo hyvät ja huolehtivat vanhemmat ja että on ruokaa.”
Myönteistä oli, että lapset osasivat nimetä useita ammattilaisia, jotka voivat auttaa lapsia vaaratilanteissa, ja heidän luottamuksensa ammattilaisiin oli vahvaa. Lasten turvallisuuden kokemusta voidaankin rakentaa lisäämällä myönteistä vuorovaikutusta lasten arkiyhteisöissä.
Lapsiasiavaltuutetun tapaamat lapset eivät hahmottaneet omaa rooliaan turvallisuuden lisäämisessä yhteiskunnan tasolla. Lapset kuitenkin osaavat, pystyvät ja myös haluavat osallistua julkisessa tilassa käytäviin neuvotteluihin ja vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä, kun se tehdään heille mahdolliseksi.
– Lasten oma kyky ja valmius toimia itse lisäävät lasten turvallisuuden kokemusta. Tärkeää on myös ottaa lasten näkemykset vakavasti turvallisuutta koskevassa päätöksenteossa, Tuukkanen sanoo.
Lisätietoja
Tutkimusartikkeli: Terhi Tuukkanen (2024). Yksityinen, puolijulkinen ja julkinen tila lasten turvallisuutta koskevissa näkemyksissä. Yhteiskuntapolitiikka 1/2024. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402157389
