LAPS/45/2025, 19.5.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan hallinto­valiokunnalle valtio­neuvoston kirjelmään (U 69/2022 vp) Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä (COM(2022) 209 final) liittyvästä jatko­kirjelmästä UJ 2/2025 vp

Viite: Hallinto­valiokunta keskiviikko 21.05.2025 klo 11.15 / U 69/2022 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi jatkokirjelmää yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että nyt käsiteltävänä oleva kompromissi­ehdotus, jossa luovuttaisiin velvoittavista tunnistamis­toimista, näyttää heikentävän alkuperäisen asetus­ehdotuksen tavoitteen (lapsiin kohdistuvan verkkovälitteisen seksuaali­väkivallan torjuminen tehokkaasti) toteutumista.
• Kompromissi­ehdotuksessa ehdotetaan vakiinnutettavaksi vapaaehtoista tunnistamista koskeva sääntely, jonka komissio on todennut alkuperäisessä asetus­ehdotuksessaan toimimattomiksi. Perusmuistiosta jää kuitenkin käsitys, että kompromissi­ehdotusta on arvioitu lähinnä muiden käsillä olevien perus­oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, ei niinkään siltä kannalta, miten kompromissi­ehdotus vaikuttaa lapsen oikeuksien toteutumiseen suhteessa aikaisempaan asetus­ehdotukseen.
• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että jatko­ehdotuksia arvioitaisiin tarkemmin siltä kannalta, miten lapsen oikeus suojeluun vakavalta seksuaali­rikollisuudelta turvataan.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu on antanut hallinto­valiokunnalle U-kirjelmän aiemmassa valmistelu­vaiheessa lausunnon 11.10.2024 [1] ja liikenne- ja viestintävaliokunnalle neljä lausuntoa 26.9.2022 [2], 14.9.2023 [3], 11.10.2024 [4] ja 17.4.2025 [5]. Nyt käsillä oleva lausunto on saman­sisältöinen kuin liikenne- ja viestintä­valiokunnalle 17.4.2025 annettu jatko­kirjelmää UJ 2/2025 vp koskeva lausunto.

Lapsiasia­valtuutettu on tarkastellut asiaa erityisesti lapsen oikeuksien näkökulmasta. Lapsiasia­valtuutettu piti mainituissa lausunnoissaan tärkeänä, että valtioneuvosto muodostaa lopullisen kantansa asetus­ehdotukseen kokonais­arvioinnin perusteella, jossa otetaan huomioon sääntelyn tavoitteet, lapsen etu sekä perus- ja ihmisoikeus­velvoitteet. Lapsiasia­valtuutettu muistutti lisäksi, että tehokkaat ja pakolliset torjuntatoimet tulisi ulottaa kaikkeen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa esittävään materiaaliin, riippumatta siitä katsotaanko se luonteeltaan seksuaaliseksi väkivallaksi vai ei.

Valtioneuvosto lupautui edellisen jatkokirjelmän UJ 19/2023 vp perusmuistiossa painottamaan lapsen edun merkitystä, kun punnitaan ehdotuksen eri artiklojen suhdetta perustus­lakiin ja perus- ja ihmisoikeuksiin. Sama lupaus toistetaan nyt käsillä olevan jatkokirjelmän UJ 2/2025 vp perus­muistiossa. Aiemmissa asetus­ehdotuksissa keskeisimmät ongelmat ovat liittyneet 7 artiklan mukaiseen tunnistamis­määräykseen ja sen suhteeseen luottamuksellisen viestinnän salaisuuden suojaan.

Nyt käsiteltävänä olevassa, puheenjohtajan (Puola) valmistelemassa kompromissi­ehdotuksessa (jälj. kompromissi­ehdotus) on luovuttu kokonaan tunnistamis­määräyksestä, mutta ehdotuksen mukaan komissiota kehotetaan arvioimaan kolmen vuoden kuluessa asetuksen voimaan­tulosta, olisiko velvoittavalle tunnistamis­määräykselle olemassa teknologiset ja oikeudelliset edellytykset. Kompromissi­ehdotuksen mukaan tilalle tulisi tällä hetkellä voimassa oleva tilapäiseen sääntelyyn perustuva menettely, joka mahdollistaa sen, että numeroista riippumattomien henkilöiden viestintä­palvelujen tarjoajat voivat käyttää erityisiä teknologioita henkilö­tietojen ja muiden tietojen käsittelyyn. Käsittelyä voitaisiin tehdä siinä laajuudessa, kuin se on ehdottoman välttämätöntä niiden palveluissa välitetyn CSAM-materiaalin tai siellä tapahtuvan groomingin havaitsemiseksi ja siitä ilmoittamiseksi ja kyseisen materiaalin poistamiseksi. Kyse ei siis olisi pakollisesta toiminnasta, vaan se perustuisi, kuten tällä hetkelläkin, palvelujen tarjoajien vapaa­ehtoisuuteen.

Asetus­ehdotus on valtioneuvoston näkemyksen mukaan kehittynyt monelta osin Suomen neuvottelu­tavoitteiden suuntaan (perusmuistio s. 2). Aiemmissa käsittely­vaiheissa ”Suomi on pyrkinyt neuvotteluissa varmistamaan, että ehdotetun automatisoidun tunnistamis­menettelyn suhde EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin automatisoidusta päätöksenteosta on selvä ja että ehdotuksessa varmistutaan riittävistä suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi” (UJ 19/2023 vp, perusmuistio s.4). Valtioneuvosto pitää nyt käsillä olevassa perusmuistossa hyvänä, että aiempien esitysten kaltaisesta tunnistamis­määräyksestä on luovuttu. Niin ikään kannatettavana pidetään ehdotusta, jolla asetuksessa vakiinnutettaisiin numeroista riippumattomien viestintä­palvelun tarjoajien vapaaehtoista tunnistamista koskeva sääntely, joka tällä hetkellä on tilapäistä sääntelyä. Perusmuistiossa katsotaan, että jatko­valmistelussa on varmistettava, että vapaa­ehtoiselle tunnistamiselle asetetaan riittävät suojakeinot väärin­käytöksiä vastaan.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että tarkoituksena on alun perin ollut, että uusi asetus korvaisi tilapäisen, vapaa­ehtoisuuteen perustuvan sääntelyn ja tarjoisi siten lasten suojelulle tehokkaammat ja pidemmän aikavälin puitteet (U 69/2022 vp, s. 2). Tilapäiseen sääntelyyn perustuen palvelun­tarjoajat ovat toteuttaneet toimenpiteitä vaihtelevasti ja ilmoituksia on tullut vain pieneltä joukolta toimijoita. ”Jopa 95 prosenttia kaikista vuonna 2020 tehdyistä lapsiin kohdistuvaa seksuaali­väkivaltaa koskevista ilmoituksista tuli yhdeltä ainoalta yritykseltä, vaikka on selvää näyttöä siitä, ettei kyseessä ole vain yhdellä alustalla esiintyvä ongelma”. (U 69/2022 vp, s. 3). Komissio on siis katsonut, että asetus on tarpeen, koska palvelun­tarjoajien vapaa­ehtoisuuteen perustava toimintamalli ei ole osoittautunut toimivaksi. (ibid.) Komission asetus­ehdotuksen vaikutusten­arvioinnissa todettiin muun muassa , että ”velvoitteet tunnistaa verkko­välitteinen lapsiin kohdistuva seksuaali­väkivalta ovat suositeltavampia kuin riippuvuus palvelun­tarjoajien vapaa­ehtoisista toimista, koska ne ovat tähän mennessä osoittautuneet riittämättömiksi verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan torjumiseksi tuloksellisesti, mutta myös siksi, että ainoastaan unionin tasolla asetetuilla yhden­mukaisilla vaatimuksilla voidaan saavuttaa tavoite palvelujen digitaalisten sisämarkkinoiden pirstoutumisen välttämisestä”. (COM(2022) 209 final, kohta 3).

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että nyt käsiteltävänä oleva kompromissi­ehdotus näyttää heikentävän alkuperäisen asetus­ehdotuksen tavoitteiden toteumista. Tavoitteena on ollut torjua tehokkaasti lapsiin kohdistuvaa verkko­välitteistä seksuaali­väkivaltaa. Kompromissi­ehdotus perustuu toimijoiden vapaa­ehtoisuuteen, kun alkuperäisessä ehdotuksessa sääntely oli velvoittavampaa. Luonnollisesti kompromissi­ehdotus on parempi kuin ”ei mitään”, jos velvoittavan tunnistamis­määräyksen sijaan voimassa oleva väliaikainen menettely vakiinnutetaan ja sen lisäksi toteutetaan muita toimia, joilla lasten suojelua voidaan tehostaa.

Lapsiasia­valtuutettu ei siis vastusta kompromissi­ehdotusta, mutta painottaa velvollisuutta tehdä huolellista lapsi­vaikutusten arviointia asetuksen valmistelun yhteydessä. Kuten perus­muistiostakin (s. 5) käy ilmi, komissio on katsonut tilapäisen, vapaa­ehtoisuuteen perustuvan asetus­ehdotuksen olevan EU:n perus­oikeuskirjan 7 artiklan (yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen) ja 24 artiklan (lapsen oikeudet) mukainen. Edelleen perus­muistiossa todetaan, että kompromissi­ehdotus ottaa huomioon lapsen edun 24 artiklan mukaisesti. Valitettavasti perus­muistiossa on kuitenkin esitetty niukasti lapsi­vaikutusten arviointia kompromissi­ehdotuksen näkökulmasta. Muistiosta jää käsitys, että kompromissi­ehdotusta on arvioitu lähinnä muiden käsillä olevien perus­oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, ei niinkään siltä kannalta, miten kompromissi­ehdotus vaikuttaa lapsen oikeuksien toteutumiseen suhteessa aikaisempaan, velvoittavia tunnistamis­toimia sisältäneeseen asetus­ehdotukseen.

Edelliseen, keväällä 2024 tehtyyn asetus­ehdotukseen sisältynyttä, palvelun­tarjoajien itse­arviointiin perustuvaa palvelujen riskiluokittelu­järjestelmää ehdotetaan nyt muutettavaksi siten, että palvelun­tarjoajia koskevat riskiarviointi- ja ennaltaehkäisy­menetelmät perustuisivat vain suositukseen velvoittavan toiminnan sijaan. Lisäksi uuteen kompromissi­ehdotukseen sisältyy myös ehdotus, jonka mukaan ”viranomaiset voisivat suositella palvelun­tarjoajalle, jonka palveluun on tunnistettu liittyvän korkea riski CSA-materiaalin leviämiseen tai groomingiin, tiettyjen riskiä vähentävien toimenpiteiden käyttöönottoa”. Kompromissi­ehdotukseen sisältyvät toimet saattavat jonkin verran tehostaa lasten suojelua suhteessa nykytilaan, mutta edelleen ne ovat pääosin vapaa­ehtoisuuteen perustuvia, vaikka komissio on katsonut, ettei vapaa­ehtoisuuteen perustava toimintamalli ole ollut toimiva.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomioita kompromissi­ehdotuksen soveltamiseen eri toimijoihin. Komission asetus­ehdotuksen mukaan tunnistamismääräys­menettely (artiklat 7-11) koskee henkilöiden välisten viestintä­palvelujen tarjoajia ja säilytys­palvelujen tarjoajia. Kyseiset artiklat on poistettu kompromissi­ehdotuksesta. Voimassa oleva väliaikainen asetus (EU 2021/1232), joka kompromissi­ehdotuksen mukaan korvaisi aiemman ehdotuksen mukaisen tunnistamis­määräyksen, koskee vain henkilöiden välisten viestintä­palvelujen tarjoajia. Nyt käsiteltävänä olevassa perusmuistiossa puhutaan ainoastaan henkilöiden välisten viestintä­palvelujen tarjoajista. Perusmuistion perusteella on siis epäselvää, missä määrin kompromissi­ehdotuksen toimenpiteet ulottuvat säilytys­palvelujen tarjoajiin.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että jatko­ehdotuksia arvioitaisiin tarkemmin suhteessa lapsen oikeuteen suojeluun vakavalta seksuaali­rikollisuudelta. Ratkaisu­vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tulee arvioida huolellisesti ja ensisijaisesti lapsen oikeuksien eli lapsen edun toteutumisen kannalta. Erityisesti arvioinnissa tulisi nyt kiinnittää huomiota siihen, miten kompromissi­ehdotuksella pystytään tosi­asiallisesti aktivoimaan laajasti palvelujen­tarjoajia toteuttamaan vapaaehtoisia menettelyitä lasten suojelemiseksi. Kuinka tehokkaita ehdotetut toimenpiteet ovat, kun aiemmin on arvioitu, että vapaa­ehtoisuuteen perustuva malli ei ole ollut toimiva? On selvää, että tarvittavat toimenpiteet tulevat vaatimaan resursseja sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla, niin viranomaisilta kuin yrityksiltä ja muilta toimijoilta, mutta siitäkin huolimatta lapsen edun ensisijaisuudella on oltava merkittävä painoarvo lopullisista ratkaisuista päätettäessä.

Helsingissä 19.5.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi