Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä laiksi suku­puolen vahvista­misesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Laki­valiokunta keskiviikko 19.10.2022 klo 09.00 / HE 189/2022 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sukupuolen vahvistamisesta ja ehdotetaan muutettavaksi steriloimis­lakia, äitiysavustus­lakia, kansaneläke­lakia, lääke­tieteellisestä tutkimuksesta annettua lakia, raskauden keskeyttämisestä annettua lakia, väestötieto­järjestelmästä ja Digi- ja väestötieto­viraston varmenne­palveluista annettua lakia, kotikunta­lakia, lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia, vanhemmuus­lakia, rikos­lakia, vankeus­lakia sekä tutkintavankeus­lakia.

Tavoitteena on vahvistaa henkilön itsemääräämis­oikeutta erottamalla suku­puolen oikeudellinen vahvistaminen lääke­tieteellisistä tutkimuksista ja hoidoista. Henkilön henkilö­kohtaista koskemattomuutta ja oikeutta yksityis­elämään vahvistettaisiin poistamalla voimassa oleva vaatimus lisääntymis­kyvyttömyydestä edellytyksenä suku­puolen oikeudel­liselle vahvista­miselle.

Henkilö voitaisiin vahvistaa kuuluvaksi toiseen suku­puoleen kuin mihin hänet on väestötieto­järjestelmään merkitty, jos hän esittää selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen, on täysi-ikäinen ja on Suomen kansalainen tai hänellä on asuin­paikka Suomessa.

Esityksen mukaan henkilön vanhemmuus­nimike voitaisiin muuttaa väestötieto­järjestelmään vastaamaan vahvistetun suku­puolen mukaista nimikettä. Lisäksi esitetään muuhun lain­säädäntöön muutoksia, joiden tarkoitus on turvata lapsen oikeudellinen asema vanhemman vanhemmuus­nimikkeen muutoksesta huolimatta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

  • Yleisesti ottaen esitykset ovat erittäin kannatettavia ja terve­tulleita ihmis­oikeuksien toteutumisen kannalta.

  • Lapsen oikeudet huomioidaan esityksessä, mutta ne sivuutetaan esitetyissä sääntely­ratkaisuissa.

  • Suku­puolen oikeudellinen vahvistaminen tulisi sallia myös ala­ikäiselle.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yleisesti esityksestä

Esitetyillä muutoksilla tavoiteltava itsemääräämis­oikeuden vahvistaminen on ehdottoman kannatettavaa. Lääke­tieteellisten tutkimusten ja hoitojen eriyttäminen suku­puolen oikeudel­lisesta vahvistamisesta on linjassa Suomea sitovien ihmisoikeus­velvoitteiden kanssa. Lapsen oikeuksien kannalta esitys on kuitenkin ongelmallinen, sillä ala­ikäisten oikeutta päättää oikeudel­lisesta suku­puolestaan ei kunnioiteta.

Tältä osin lapsiasia­valtuutettu katsookin, ettei esitys ole linjassa ihmisoikeus­kehityksen ja -velvoitteiden kanssa. Lapsiasia­valtuutettu ei tässä yhteydessä toista aiemmin esittämiään näkö­kohtia, joista ilmenee tarkemmin valitun sääntely­ratkaisun ongelmallisuus tiettyjen lapsen oikeuksien kannalta.[1]

YK:n lapsen oikeuksien komitean kanta

Esityksessä todetaan, ettei lapsen oikeuksien komitea ole tulkinta­käytännössään käsitellyt lapsen oikeutta suku­puolensa vahvistamiseen (s. 41). On totta, ettei komitea ole valtioille annettavissa loppu­päätelmissään tai yksilövalitus­ratkaisuissaan ottanut tähän kantaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että komiteassa käsiteltävät asiat ovat pitkälti riippuvaisia siitä, minkä­laisia asioita valtiot ja yksilöt sen käsiteltäväksi tuovat. Komitealle ei ole tehty valituksia koskien sukupuoli­vähemmistöön kuuluvan lapsen oikeuksia, ja tästä luonnollisesti seuraa, ettei se ole yksilö­valitusten kautta ilmaissut kantaansa.[2]

Myöskään valtioille annetuista loppu­päätelmistä ei ole löydettävissä yksi­selitteistä kannan­ottoa kysymykseen, vaikka yleisellä tasolla komitea on kantanut huolta esi­merkiksi sukupuoli­vähemmistöön kuuluvien lasten kohtaamasta syrjinnästä. Yksi selittävä tekijä nimen­omaisten kannan­ottojen puuttumiseen loppu­päätelmissä on se, ettei aihetta ole nostettu esiin komitealle toimitetuissa vaihto­ehtoisissa raporteissa.[3]

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa painokkaasti, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on kuitenkin vuonna 2017 ollut alle­kirjoittajana yhteis­lausunnossa, jossa todetaan:

”States should thus repeal legislation and related measures that criminalize gender expression and/or which affect trans and gender diverse people negatively, and provide accessible and non-discriminatory legal gender recognition procedures without abusive pre-conditions, including for young transgender people.” [4]

Lienee selvää, ettei komitea olisi alle­kirjoittanut edellä mainittua lausuntoa, mikäli se kat­soisi, että oikeudellista suku­puolen vahvistamista ei voida sallia myös ala­ikäisille.

Lapsi­vaikutusten arviointi

Lapsen etu (YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artikla), joka muodostuu kaikkien lapselle kuuluvien oikeuksien mahdollisimman täysi­määräisestä toteutumisesta, edellyttää lapsi­vaikutusten arviointia. Sopimus­valtion velvolli­suutena on muun muassa lain­säädännössä osoittaa, että lapsen etu on otettu ensi­sijaisesti huomioon, ja tähän kuuluu kuvaus siitä, kuinka lapsen etua on tarkasteltu ja arvioitu ja mikä paino­arvo sille on annettu.[5] Lapsen oi­keuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa olen­naisessa osassa on tehdyn analyysin pohjalta suosittaa mm. muutos­ehdotuksia.[6]

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että lainsäädäntö­prosessin aikana on kuultu lasten ja nuorten mieli­piteitä (s. 69–73) osana lapsi­vaikutusten arviointia. Lapsiasia­valtuutettu pitää tervetulleena, että lasten kuulemisissa on hyödynnetty vaihto­ehtoisia kuulemis­menetelmiä, ja lisäksi on hyvä, että nuorille on kuulemisen yhteydessä selvennetty osan kysymyksistä olevan yleis­luontoisia eikä tähän lainsäädäntö­prosessiin liittyviä (s. 73).

Yleisesti ottaen vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kaikkia selvityksiä ja kuulemisia ole toteutuk­sestaan huolimatta aidosti hyödynnetty lainsäädäntö­ratkaisuista päätettäessä. Etenkin lasten kuulemisen perusteella saadut tiedot, jotka ovat yhteneviä sateen­kaarevien nuorten lapsiasia­valtuutetulle jakamien näkemysten kanssa, sekä valmistelun yhteydessä tehdyn selvityksen[7] tulokset puoltavat sitä, että suku­puolen oikeudellinen vahvistaminen olisi mahdollista myös ala­ikäiselle. Valittu sääntely­ratkaisu antaakin tehtyjen selvitysten ja kuulemisten valossa sellaisen vaikutelman, että lopp­utulos oli jo päätetty ennen vaikutus­arviointien tarkastelua.

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin valitettavana ja kummallisena, että vaikka valmistelun yh­teydessä on suoritettu kattava ja laadukas lapsi­vaikutusten arviointi, ohitetaan se esityksessä lähes täysin. Esityksessä todetaan, että suku­puolen vahvistamisen mahdollistaminen lapsille edellyttää ”lasten oikeuksien ja yleis­periaatteiden huolellista punnintaa” (s. 42). Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan edellä mainitussa selvityksessä nimen­omaisesti ja huolel­lisesti avataan lapsi­oikeudellista näkö­kulmaa suku­puolen vahvistamisen kontekstissa. Selvi­tyksen loppu­päätelmissä todetaan seuraavasti:

”Lapsen itsemääräämis­oikeuden kunnioittaminen antaa aihetta harkita vakavasti sääntely­mallia, jossa myös alle 18-vuotiaat henkilöt voisivat hakea juridisen suku­puolen vahvistamista. Valmistelussa tulee määrittää ja perustella, minkä ikäistä lasta tai nuorta pidetään iän ja kehitys­tason perusteella riittävän kypsänä hakemaan itsenäisesti juridisen suku­puolen vahvistamista. Sen rinnalla on syytä harkita vakavasti ratkaisua, jossa myös lapset ja nuoret, joiden ei katsota voivan vielä käyttää itsenäisesti puhe­valtaansa asiassa, voisivat mahdollisten lisä­edellytysten tai menettelyl­listen takeiden myötä hakea juridisen suku­puolen vahvistamista. Mahdollisia malleja tämän­kaltaiseen, kenties minimi-ikä­rajan ylittävään, hakemusm­ahdollisuuteen löytyy muun muassa Norjan lain­säädännöstä, jossa huoltajien mukanaolo (tai toisen huoltajan mukana­olo yhdessä lapsen edun arvioinnin kanssa) varmistaa välilli­sesti lapsen edun arviointia, sekä Maltan lain­säädännöstä, jossa arvioidaan suoraan lapsen etua ja oikeuksia. Vertailu­kohtaa voidaan hakea myös Irlannin lain­säädännöstä, jossa arvioidaan lapsen kykenevyyttä harkintaan.”[8]

Selvitys valmistui helmi­kuussa ja sen jälkeisessä jatko­valmistelussa olisi ollut aikaa tutustua syvemmin muun muassa Norjan lainsäädäntö­ratkaisuihin ja siellä omaksuttuihin ikä­rajoihin.[9] Oletettavasti selvityksen loppu­tuloksiin pohjaavalle jatko­harkinnalle oli kuitenkin varattu aikaa, kun selvitys on yli­päätään katsottu tarpeelliseksi laki­ehdotuksen valmiiksi saat­tamisen kannalta. Myös tämä vahvistaa kuvaa siitä, että päätökset lainsäädäntö­ratkaisusta oli jo tehty ennen vaikutus­arviointien suorittamista.

Lopuksi

Lapsiasia­valtuutettu pitää valittua sääntely­ratkaisua erittäin valitettavana lapsen oikeuksien toteu­tumisen kannalta siltä osin kuin suku­puolen oikeudellisen vahvistamiseen edellytetään täysi-ikäisyyttä ja painottaa, että on ryhdyttävä pikimmiten toimiin sen varmistamiseksi, että jatkossa myös ala­ikäinen voi vahvistaa oikeudellisen suku­puolensa.

Teknis­luonteisena huomautuksena, että lapsiasia­valtuutetun kirjoitusasu on virheellinen sivuilla 6, 82 ja 83.

Jyväskylässä 17.10.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 


[1] Ks. lapsiasia­valtuutetun näkemykset trans­lainsäädännön uudistamiseen liittyen – vastauk­set STM:n esittämiin kysymyksiin (24.9.2021) ja lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi suku­puolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta (31.3.2022)

[2] Myöskään yksikään komitealla tällä hetkellä käsittelyssä oleva yksilö­valitus ei koske sukupuoli­vähemmistöön kuuluvan lapsen oikeuksia, eli yksilö­valituksen kautta komitea ei ole lähi­aikoina ottamassa kantaa asiaan (tilanne 11.10.2022).

[3] Ks. Paula Gerber & Aaron Timoshanko ”Is the UN Committee on the Rights of the Child Doing Enough to Protect the Rights of LGBT Children and Children with Same-Sex Parents?”, Human Rights Law Review (2021) vol. 21, Issue 4, s. 835.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean, YK:n kidutuksen vastaisen komitean, YK:n riippumattomien asian­tuntijoiden, Amerikan ihmisoikeus­komission sekä Afrikan ihmisoikeus­komission jäsen Lawrence Murugu Muten ja Euroopan neuvoston ihmisoikeus­valtuutettu Nils Muižnieksin yhteinen lausunto kansain­välisenä homo­fobian, trans­fobian ja bi­fobian vastaisena päivänä (17.5.2017) ”Embrace diversity and protect trans and gender diverse children and adolescents”.

[5] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensi­sijaisesti huomioon (CRC/C/GC/14), kohta 14.

[6] CRC/C/GC/14, kohta 99.

[8] Ibid. s. 37–38.

[9] Lapsiasia­valtuutetun Norjasta saamien tietojen mukaan siellä ei ole tiedossa erityisiä ongel­mia lain soveltamiseen liittyen.