LAPS/24/2024, 15.4.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan laki­valiokunnalle valtio­neuvoston kirjelmästä koskien ehdotusta direktiiviksi lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ja seksuaalisen riiston sekä lapsiin kohdistuvaa seksuaali­väkivaltaa todistavan materiaalin torjumisesta ja neuvoston puite­päätöksen 2004/68/JHA korvaamisesta

Viite: Laki­valiokunta keskiviikko 17.4.2024 klo 9.30 / U 14/2024 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi valtio­neuvoston kirjelmää yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu suhtautuu valtio­neuvoston tavoin direktiivi­ehdotuksen tavoitteisiin lähtö­kohtaisesti myönteisesti ja pitää peri­aatteellisesti kannatettavana EU:n yhteisiä vähimmäis­säännöksiä vakavista lapsiin kohdistuvista seksuaali­rikoksista.

• Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että kansallisessa valmistelussa on jatkossa tehtävä huolellinen ja kattava lapsi­vaikutusten arviointi.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että kansallisessa valmistelussa otetaan huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean loppu­päätelmät Suomelle (2023) sekä Lanzarote-komitean suositukset Suomelle (2022).

• Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että kaiken­lainen lapsiin kohdistuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta on vahingollista lapsille vaarantaen lapsen terveyden, kehityksen ja hyvin­voinnin, joten väkivallan vähentämiseen ja estämiseen tähtääviä toimen­piteitä, väkivallan muodosta riippumatta, tulisi edistää mahdollisimman pikaisesti.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Käsiteltävä valtio­neuvoston kirjelmä koskee Euroopan komission ehdotusta [COM(2024) 60 final] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla muutettaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/93/EU lasten seksuaalisen hyväksi­käytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsi­pornografian torjumisesta ja neuvoston puite­päätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (jälj. direktiivi­ehdotus).

Direktiivi­ehdotuksen tarkoituksena on tehostaa lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan torjumista varmistamalla, että teknologinen kehitys on huomioitu sekä kriminalisoinneissa mahdollisina lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan teko­tapoina että keinoina tutkia ja selvittää näitä rikoksia. Lisäksi direktiivi­ehdotuksen tarkoituksena on tehostaa rikosten ennalta­ehkäisyä ja torjuntaa, vahvistaa rikosten uhreille tarjottavaa tukea sekä edistää osa­puolten välistä yhteis­työtä rikosten ehkäisemisessä ja torjumisessa niin kansallisesti kuin jäsen­valtioiden välilläkin.

Ehdotuksen tavoitteet – lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ja riiston rangaistavuuden varmistaminen sen kaikissa muodoissa, kansalliset esi­tutkintaa ja syytteen nostamista koskevan sääntelyn tehokkuuden varmistaminen, rikosten ennaltaehkäisemis­toimien tehostaminen, uhrien tuen parantaminen sekä rikosten ennalta­ehkäisemisen ja torjunnan koordinoinnin edistäminen – ovat lapsen oikeuksien näkö­kulmasta erittäin kannatettavia. Viime­aikaisesta teknologisesta kehityksestä on seurannut selkeitä sääntelyn muutos­tarpeita.

Ehdotus kattaa suurimman osan direktiivin artikloista, joten se on varsin kattava uudistus. Direktiivi­ehdotuksella on yhteyksiä moniin muihin EU:n aloitteisiin (U-kirjelmä s. 2). Kuten U-kirjelmässä (s. 22) todetaan, direktiivi­ehdotuksen jatko­neuvotteluissa on otettava huomioon muut samanlaista sääntelyä sisältävät direktiivit ja asetukset (ml. uudet ehdotukset) sekä niiden parhaillaan meneillään olevat muutos­ehdotukset.

Kuten valtio­neuvostokin, lapsiasia­valtuutettu suhtautuu direktiivi­ehdotuksen tavoitteisiin lähtö­kohtaisesti myönteisesti ja pitää peri­aatteellisesti kannatettavana EU:n yhteisiä vähimmäis­säännöksiä vakavista lapsiin kohdistuvista seksuaali­rikoksista.

YK:n lapsen oikeuksien komitean ja Lanzarote-komitean Suomea koskevien suositusten huomioon ottaminen

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 34 artiklan mukaisesti sopimus­valtiot ovat sitoutuneet suojelemaan lapsia kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksi­käytön muodoilta ja ryhtymään tarvittaviin kansallisiin ja kansain­välisiin toimen­piteisiin väkivallan ja hyväksi­käytön ehkäisemiseksi.

Artiklaa täydentävät artikla 36, jonka mukaan lasta on suojeltava kaikelta hänen hyvin­vointiaan uhkaavalta hyväksi­käytöltä, sekä artikla 19 lapsen suojelusta kaikelta fyysiseltä ja psyykkiseltä väki­vallalta, muulta huonolta kohtelulta ja hyväksi­käytöltä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 39 artiklan mukaan sopimus­valtion on ryhdyttävä kaikkiin asian­mukaisiin toimen­piteisiin väkivallan, hyväksi­käytön tai muun epä­inhimillisen ja halventavan kohtelun uhriksi joutuneen lapsen auttamiseksi.

Lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyy myös valinnainen pöytä­kirja lasten myynnistä, lapsi­prostituutiosta ja lapsi­pornografiasta (SopS 40–41/2012), joka sisältää säännöksiä muun muassa rikos­lainsäädännön ulottuvuudesta, kansain­välisestä yhteis­työstä sekä lapsi­uhrien oikeuksien ja etujen suojelemisesta rikos­oikeudenkäynnin eri vaiheissa.

Direktiivi­ehdotuksessa yleis­sopimus ja valinnainen pöytä­kirja todetaan johdanto-osassa.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on antanut yleis­kommentin nro 13 (2011) lapsen oikeudesta olla joutumatta minkään­laisen väkivallan kohteeksi.[1] Yleis­kommentin taustalla on perus­olettamus siitä, että minkään­lainen lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole oikeutettua ja että kaiken­lainen lapsiin kohdistuva väkivalta on ehkäistävissä. Yleiskommentin kohdassa 3 komitea toteaa, että lapsen oikeuksiin perustuva lähestymis­tapa lasten huolen­pitoon ja suojeluun edellyttää ajattelu­tapojen muutosta siten, että kunnioitetaan ja edistetään lasten ihmis­arvoa sekä ruumiillista ja henkistä koskemattomuutta ja nähdään lapset yksilöinä, jotka ovat ennemminkin oikeuksien haltijoita kuin pää­asiassa uhreja. Komitea painottaa, että jokainen lapsi on tunnustettava oikeuksiensa haltijaksi sekä yksilölliseksi ja arvokkaaksi ihmiseksi, jota kunnioitetaan ja suojellaan tällaisena oikeuksien haltijana ja ihmisenä. Laillisuus­periaatetta tulisi soveltaa täysi­määräisesti lapsiin samalla tavoin kuin sitä sovelletaan aikuisiin.

Viimeisimmissä loppu­päätelmissään Suomelle (2023)[2] YK:n lapsen oikeuksien komitea vaati (kohta 23) Suomea toteuttamaan lukuisia toimen­piteitä lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja uhrien auttamiseksi. Komitea antoi samaan aikaan myös loppu­päätelmät edellä mainitun valinnaisen pöytä­kirjan toimeen­panosta[3], jotka täydentävät ja tarkentavat yleis­sopimuksen täytäntöön­panosta annettuja loppu­päätelmiä. Asia­kirjoja on siten luettava yhdessä, kun käsitellään lapsiin kohdistuvaan seksuaali­väkivaltaan liittyvää lain­säädäntöä ja muita toimen­piteitä.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että kansallisessa valmistelussa huomioidaan YK:n lapsen oikeuksien komitean loppu­päätelmät Suomelle sekä Euroopan neuvoston yleis­sopimusta lasten suojelemiseksi seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksi­käyttöä vastaan (Lanzaroten sopimus) valvovan Lanzarote-komitean suositukset Suomelle (2022)[4].

Lanzaroten sopimus mainitaan myös direktiivi­ehdotuksen johdannossa. Lanzaroten sopimuksen kansallinen toimeenpano­suunnitelma vuosille 2022–2025[5], viitaten Väkivallaton lapsuus -toimenpide­suunnitelmaan[6], sisältää lukuisia toimenpiteitä lapsen oikeuksien ja lasten suojelun edistämiseksi.

U-kirjelmässä on jo todettu Barnahus-kehittämis­työ (s. 19, ks. direktiivi­ehdotuksen johdanto-osan 30 kappale) ja muun muassa yleisellä tasolla erilaiset ehkäisy- ja katkaisu­ohjelmat lapsiin kohdistuviin seksuaali­rikoksiin syyllistyneille tai niihin syyllistymistä pelkääville sekä eri kohde­ryhmille toteutetut väestö­tason kampanjat (s. 20), jotka sisältyvät ainakin osin myös edellä mainittuihin suunnitelmiin.

Lapsi­vaikutusten arviointi

Direktiivi­ehdotuksen valmistelun yhteydessä on tehty laaja vaikutusten arviointi [SWD(2024) 33 final ja tiivistelmä SWD(2024) 34 final], jossa on tarkasteltu kolmea toiminta­vaihtoehtoa (direktiivi­ehdotus s. 7–8). Niistä valittiin kattavin vaihto­ehto, joka kattaa edellä mainitut tavoitteet. 

Ehdotuksella katsotaan olevan myönteinen vaikutus lasten perus­oikeuksiin, mukaan lukien heidän oikeuteensa fyysiseen terveyteen ja mielen­terveyteen sekä heidän hyvin­vointinsa kannalta välttämättömään suojeluun ja huolen­pitoon. Sillä ka­sotaan olevan lisäksi myönteinen vaikutus lapsiin kohdistuvasta seksuaali­väkivallasta selvinneiden aikuisten oikeuksiin, koska sillä parannetaan uhreille maksettavia korvauksia, apua ja tukea.

U-kirjelmässä on tässä vaiheessa arvioitu ehdotuksen vaikutuksia (kohta 5) rikos­lakiin ja muihin asiaan liittyviin säännöksiin sekä taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia. Säädös­vaikutukset ovat arvio mahdollisista tarvittavista säännös­muutoksista.

U-kirjelmässä alustavia säännös­muutostarpeita ei ole nimen­omaisesti arvioitu lapsen oikeuksien toteutumisen näkö­kulmasta. Lapsi­vaikutusten arvioinnin tavoitteena on, että valittavissa sääntely­ratkaisuissa lapsen etu – lapsen oikeudet – tulee huomioiduksi ensi­sijaisena ratkaisu­perusteena.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että kansallisessa valmistelussa on jatkossa tehtävä huolellinen ja kattava lapsi­vaikutusten arviointi.

On tärkeää, että lapsi­vaikutusten arvioinnissa huomioidaan edellä mainittu direktiivi­ehdotuksen yhteydessä tehty vaikutusten arviointi ja perustellaan valittavat kansalliset ratkaisut myös siihen peilaten.

Tarvittavat lainsäädäntö­muutokset

U-kirjelmästä käy ilmi, että direktiivi­ehdotuksen vähimmäis­säännöt rikosten määrittelystä ovat laaja-alaisia ja osin soveltamis­alaltaan epä­täsmällisiä. Uhrien suojelua, oikeus­suojan saatavuutta ja rikosten ilmoittamista koskevaa sääntelyä on toden­näköisesti tarve osittain tarkentaa.

Tässä vaiheessa ei tarvittaviin lainsäädäntö­muutoksiin ymmärrettävästi ole vielä otettu tarkemmin kantaa, joten myöskään lapsiasia­valtuutettu ei tässä vaiheessa arvioi mahdollisia muutoksia yksityis­kohtaisemmin. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että direktiivi­ehdotuksesta seuraavat lain­säädännön muutos­tarpeet tulisivat toden­näköisesti edistämään lapsen oikeutta suojeluun ja henkilö­kohtaiseen koskemattomuuteen ja ovat siksi kannatettavia.

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä sitä, että joitain ehdotuksia on tunnistettu vähintäänkin selvitettävä asiana jo pääministeri Orpon hallitus­ohjelmassa.[7] Tällaisia hallitus­ohjelman kirjauksia ovat esimerkiksi lapsiin kohdistuvien seksuaali­rikosten syyte­oikeuden vanhentuminen (hallitus­ohjelma s. 195) ja seksuaali­rikollisuuden ehkäisy- ja katkaisu­palvelujen kehittäminen ja rikoksiin syyllistyneiden kuntoutus (s. 191).

Toisaalta vuonna 2023 voimaan tulleet seksuaalirikos­säännösten uudistukset ovat jo monelta osin vieneet sääntelyä direktiivi­ehdotuksessa edellytettyyn suuntaan. Kuitenkin U-kirjelmän mukaan myös useamman ehdotuksen kohdalla on vielä jossain määrin epäselvää, täyttääkö kansallinen lain­säädäntö direktiivi­ehdotuksen vaatimukset.

Ehdotuksiin sisältyy esimerkiksi ehdotus siitä, että lasten kanssa työskentelevien rikos­taustan selvittäminen tulisi velvoittavaksi kaikissa tilanteissa, myös lyhyt­aikaisissa työ­suhteissa ja vapaaehtois­työssä.

Kansallista sääntelyä (laki lasten kanssa työskentelevien rikos­taustan selvittämisestä 504/2002) muutettiin vuonna 2021, jolloin lakiin lisättiin oikeus pyytää ote enintään kolme kuukautta kestävissä työ­suhteissa. Lapsiasia­valtuutettu nosti tässä yhteydessä muitakin uudistamis­tarpeita esiin omissa lausunnoissaan.[8] Tuolloin eduskunta hyväksyi vastauksessaan (EV 78/2021 vp) lausuman, jossa se edellytti, että ”valtio­neuvosto ryhtyy pikaisesti selvittämään ja arvioimaan kokonais­valtaisesti lasten kanssa työskentelevien rikos­taustan selvittämiseen liittyvää lain­säädäntöä ja sen uudistamis­tarpeita, erityisesti mahdollisuuksia laajentaa rikos­taustan selvittämis­velvollisuutta ja nopeuttaa rikos­rekisteri­otteen saamista, sekä tarvittaessa valmistelemaan asiaa koskevat lainsäädäntö­ehdotukset.”

Lapsiasia­valtuutetun tiedossa ei ole, että tällaista työtä olisi käynnistetty, eikä se näyttäisi sisältyvän hallitus­ohjelmaankaan. Tehtävän edistäminen olisi luontaista tehdä direktiivi­ehdotuksen käsittelyn yhteydessä.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu haluaa muistuttaa, että kaiken­lainen lapsiin kohdistuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta on vahingollista lapsille vaarantaen lapsen terveyden, kehityksen ja hyvin­voinnin, joten sitä tulisi kaikin tavoin pyrkiä estämään ja vähentämään väkivallan muodosta riippumatta. Väkivallan uhriksi joutuneet lapset tarvitsevat usein pitkä­kestoista apua ja tukea.

Lapsiasia­valtuutettu teki vuonna 2022 aloitteen oikeus­ministeriölle lainvalmistelu­toimiin ryhtymisestä lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa sisältävän materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen kriminalisoimiseksi.[9] Hallitus­ohjelmaan on kirjattu (s. 195) muun muassa, että ”[h]allitus tiukentaa CAM- eli Child Abuse -materiaalia koskevaa sääntelyä vakavien rikosten uhreina olevien lasten suojelemiseksi. Väkivalta­kuvauksen hallussa­pito kriminalisoidaan ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidolle säädetään törkeä teko­muoto. Lisäksi huolehditaan, että muun raa’an väkivalta­materiaalin hallussa­pito on kriminalisoitu ihmisten ja eläinten suojelemiseksi.”

Muun muassa näiden toimien edistäminen mahdollisimman pikaisesti on tärkeä osa lapseen kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja lapsen oikeuksien edistämistä, nyt käsillä olevan direktiivi­ehdotuksen käsittelyn ohella.

Jyväskylässä 15.4.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi