LAPS/25/2026, 24.4.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi edus­kunnalle laiksi vankeus­lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: VN/30248/2024

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 24.4.2026.

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Sääntely mahdollistaisi alaikäisen vangin sijoittamisen myös lastensuojelu­laitoksiin kuten nykyisinkin. Sääntelyä kuitenkin selvennettäisiin ja täsmennettäisiin sekä vankeuslaissa että lastensuojelu­laissa. Ensinnäkin vankeuslakiin lisättäisiin säännös siitä, että tällainen sijoitus edellyttää myös lastensuojelu­lain 40 §:n nojalla tehtyä päätöstä, koska näissä tilanteissa olisi kysymys siitä, että alaikäinen vanki olisi edelleen vanki ja siten Rikosseuraamus­laitoksen asiakas ja samanaikaisesti lastensuojelu­lain mukainen lastensuojelun asiakas (ns. kaksoisasiakkuus). Myös lastensuojelu­lakiin lisättäisiin vastaava selventävä säännös. Lastensuojelu­laitokseen sijoittamista edeltäisi siten aina yksityiskohtainen harkinta sekä vankeuslain että lastensuojelu­lain näkökulmasta.

Sijoitus tehtäisiin, jos se olisi alle 18-vuotiaan edun mukaista ja perusteltua molempien lakien näkökulmasta. Sijoituksen valmistelussa viranomaisten tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä. Myös tästä valmistelusta sekä sijoituksen aikaisesta yhteistyöstä säädettäisiin. Näiden seikkojen selkeyttäminen lainsäädännössä edistäisi sijoituspäätöksiä käytännössä tekevien Rikosseuraamus­laitoksen ja lastensuojelun virkamiesten työtä.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu pitää esitystä erittäin myönteisenä, sillä valtuutettu on pitkään pyrkinyt edistämään vankeusrangaistukseen tuomittujen lasten sijoittamista vankilan ulkopuolelle.
• Alaikäisten erityisaseman huomiointi on kiitettävää läpi esitysluonnoksen.
• On myönteistä, että sääntelyä selkiytetään ja vankeuslain ja lastensuojelulain suhdetta toisiinsa avataan.
• Kun tarkoituksena ei ole muuttaa vallitsevaa oikeustilaa, jää epäselväksi, miksi muutokset ovat alaikäisten asemaa parantavia.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää lastensuojelulain 40 §:n esitettävän 3. momentin viittausta saman pykälän 2. momentin 1. kohtaan ongelmallisena, sillä käytännössä lastensuojelun avohuollon tukitoimet eivät vankeusvankien kohdalla tule kyseeseen. Myös 2. momentin 2. kohdan lapsen etuun liittyvää arviointia tulisi tehdä suhteessa vankila­olosuhteisiin – ei lapsen luonnolliseen kasvuympäristöön.
• Sivistykselliset oikeudet tulee turvata riippumatta vapauden­menetyksen perusteesta tai sijoituspaikasta.
• On erittäin valitettavaa, ettei valmistelussa ole arvioitu tutkinta­vankeudessa olevien lasten sijoittamista vankilan ulkopuolelle.
• Epäselväksi jää esimerkiksi se, miksei tutkintavankeihin voitaisi soveltaa lastensuojelu­lain mukaisia rajoitus­toimenpiteitä, kun niiden kuitenkin todetaan soveltuvan lastensuojelu­laitokseen sijoitettaviin vankeustuomiota suorittaviin alaikäisiin.
• Esitysluonnoksen perusteluissa on jonkin verran epä­johdonmukaisuutta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasiavaltuutettu on lausunut vankeuslain muutoksista sekä helmikuussa 2025 että kesäkuussa 2025. [1] Nyt käsillä olevan luonnoksen hallituksen esitykseksi osalta lapsiasia­valtuutettu arvioi etenkin sitä, miten siinä on käsitelty lastensuojelu­lain ja vankeuslain suhdetta, toteutettu lapsivaikutusten arviointia, tarkasteltu alaikäisten sijoittamista avolaitoksiin sekä tarkasteltu tutkintavankeudessa olevan lapsen sijoittamista ulkopuoliseen laitokseen.

Lastensuojelu­lain ja vankeus­lain liitynnät

Lapsiasiavaltuutettu pitää erinomaisena, että alaikäisten vankien sijoittamista vankilan ulkopuolelle edistetään ja sen edellytyksiä selkiytetään. YK:n kidutuksen vastaisen työn erityis­raportoijanakin toiminut ja vapautensa menettäneiden lasten tilanteesta YK:n yleiskokoukselle raportoinut Manfred Nowak on vastannut lapsiasia­valtuutetulle vuonna 2021 kysymykseen siitä, mitä Suomessa voitaisiin tehdä alaikäisten vankien aseman parantamiseksi, sillä käytännössä heitä uhkaa nykyisissä vankilaoloissa eristys, kun heidät erotetaan aikuisista vangeista. Nowakin vastaus oli yksiselitteinen: hän suositteli ensisijaisesti muita vaihtoehtoja kuin vankeutta (esim. nuoriso­rangaistusta), toissijaisesti sijoittamista vankilan ulkopuolelle esimerkiksi lastensuojelu­laitokseen ja vasta kolmanneksi sijoittamista nuorten­osastoille, joiden maksimi-ikä olisi 21. [2]

Esitysluonnoksessa esitetään kiitettävän selkeästi, miten vastuut jakautuvat sijoitettaessa alaikäinen vanki lastensuojelu­laitokseen (s. 64). Lapsiasia­valtuutettu pitää erinomaisena, että ennen lakimuutosten voimaantuloa Rikosseuraamus­laitokselle ja lastensuojelu­viranomaisille laaditaan yhteinen ohjeistus alle 18-vuotiaan vangin lastensuojelu­laitos­sijoituksen toimeenpanon tueksi (s. 139). Esitysluonnoksessa todetaan, että sijoitus tehtäisiin, mikäli se olisi alle 18-vuotiaan edun mukaista (s. 64).

Lapsiasiavaltuutettu pitää lapsen edun huomioimista myönteisenä, mutta tuo esiin seuraavat näkökulmat lastensuojelu­lain ja vankeuslain liittymäpinnasta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää ongelmallisena lastensuojelu­lain 40 §:ään esitetyn kolmannen momentin muotoilua, jonka mukaan ”alle 18-vuotias vanki voidaan 1 ja 2 momentissa säädetyin edellytyksin sijoittaa lastensuojelu­laitokseen”. Käytännössä etenkin 2 momentissa säädetyt edellytykset ovat lapsiasia­valtuutetun käsityksen mukaan tähänkin asti saattaneet estää alaikäisen vangin sijoittamisen lastensuojelu­laitokseen, mikäli lastensuojelun sosiaali­työntekijät arvioivat, että huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen kriteerit eivät kaikilta osin täyty. Lastensuojelu­lain 40 §:n 1 ja 2 momenteissa edellytetään, että:

Lapsi on otettava hyvinvointi­alueen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos: (8.7.2022/610)
1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvu­olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai
2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.

Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos:
1) 7 luvussa tarkoitetut toimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi; ja
2) sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n mukaisesti lapsen edun mukaista.

Kun alaikäinen syyllistyy niin vakavaan rikokseen, että hänet tuomitaan ehdottomaan vankeus­rangaistukseen, lastensuojelu­lain 40 §:n ensimmäisen momentin 2. kohta täyttyy, sillä lapsi on vaarantanut vakavasti terveyttään ja kehitystään tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon. Ongelma muodostuukin lastensuojelu­lain 40 §:n 2 momentista, jonka mukaan huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos luvussa 7 tarkoitetut (ts. avohuollon) toimet eivät ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja että sijaishuollon arvioidaan olevan lastensuojelu­lain 4 §:n mukaisesti lapsen edun mukaista. Arkijärjen mukaan avohuollon tukitoimet eivät ole vankila­ympäristössä mahdollisia, mutta käytännössä sosiaali­työntekijä ei välttämättä arvioi olosuhteita suhteessa tulevaan vankila­ympäristöön, vaan päätöshetkellä vallitsevaan lapsen kasvu­ympäristöön.

Vankilaan tuomituista alaikäisistä osa on sellaisia, että lastensuojelun arvion mukaan heitä voitaisiin hyvinkin auttaa avohuollon tuki­toimenpitein. Heillä ei siis välttämättä ole taustallaan vahingollisia kasvu­olosuhteita tai aiempaa ongelma­käyttäytymistä, vaan rikos on ollut yksittäinen tapahtuma lapsen elämässä. Tällöin lapsi saattaa tulla lastensuojelun tietoon vasta rangaistuksen saatuaan ja olla lastensuojelulle aivan uusi asiakas, jonka lastensuojelun tarvetta aletaan arvioida sen hetkisessä tilanteessa. Käytännössä sosiaali­työntekijä joutuu esityksen mukaan arvioimaan, olisivatko avohuollon tuki­toimenpiteet sopivia, mahdollisia tai riittäviä lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi. Jos ne olisivat, huostaanottoon ei voisi ryhtyä. Lisäksi edellytys lapsen edun toteutumisesta 4 §:n mukaisesti voi muodostua ongelmaksi, jos sosiaalityön arvio tehdään suhteessa lapsen vallitseviin kasvu­olosuhteisiin – ei suhteessa vankila­olosuhteisiin. Käytännössä on riski, että moitteettomista olosuhteista tullut hyvin käyttäytyvä alaikäinen rikoksentekijä ei täytä huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen kriteerejä ja joutuu siksi eriarvoiseen asemaan niiden alaikäisten vankien kanssa, joilta löytyy esimerkiksi aiempaa lastensuojelun asiakastaustaa.

Lapsiasiavaltuutettu katsookin, että esitetty viittaus lastensuojelu­lain 40 §:n 2 momentin 1. kohtaan tulisi poistaa, sillä käytännössä sosiaali­työntekijä ei lapsen ollessa tuomittu vankeus­rangaistukseen voisi käyttää avohuollon tuki­toimenpiteitä, olivat ne kuinka sopivia, mahdollisia tai riittäviä tahansa, jolloin niiden arvioinnista tulee täysin teoreettinen tehtävä. Vaihtoehtoisesti tulisi selventää, että avohuollon tuki­toimenpiteiden sopivuus ja mahdollisuus täytyy arvioida suhteessa vankila­olosuhteisiin – ei vallitseviin kasvu­olosuhteisiin. Lisäksi perusteluissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että 40 §:n 2. kohdan mukaista lapsen etua arvioidaan suhteessa vankila­olosuhteisiin – ei vallitseviin kasvu­olosuhteisiin.

Lisäksi lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota rahoitusta koskevaan kohtaan (s. 64). Hallituksen esityksessä esitetään, että ”ulkopuolisesta laitos­sijoituksesta aiheutuvat kustannukset maksettaisiin valtion varoista. Säännös ei muuttaisi nykytilaa, vaan olisi sitä selventävä. Selvyyden vuoksi lastensuojelu­lakiin säädettäisiin asiasta viittaussäännös vankeuslakiin.” Esityksessä ei täsmennetä, koskeeko tämä myös huostaanotosta seuraavia jälkihuollon kustannuksia. Nykyisessä taloustilanteessa on otettava huomioon sellainenkin mahdollisuus, että tällaiset kustannukset saattavat vähentää hyvinvointi­alueiden halukkuutta sijoittaa alaikäisiä vankeja lastensuojelu­laitokseen.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää vielä oikeusministeriön huomiota siihen, että jatkovalmistelussa huomioidaan tilanteet, joissa lapsi tai huoltaja mahdollisesti vastustaa sijoitusta ja asia siirtyy hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Lapsi­vaikutusten arviointi

Lapsiasiavaltuutettu kiittää siitä, että esitykseen on lisätty lapsivaikutuksen arviointia (s. 69–70). Esitysluonnoksessa painotetaan kiitettävästi alaikäisen erityisasemaa ja tuodaan esiin YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttia lapsen oikeuksista rikosoikeusjärjestelmässä. Kun kyseessä kuitenkin on nykytilaa selkeyttävä sääntely, joka ei varsinaisesti muuta oikeustilaa, jää jokseenkin epäselväksi, miksi ehdotettu sääntely parantaa alaikäisten asemaa (s. 69).

On kuitenkin ehdottoman myönteistä, että sääntelyä ja vastuita alaikäisten vankien sijoittamisesta lastensuojelu­laitokseen selkiytetään. Niin ikään on myönteistä, että esitys­luonnoksessa tuodaan esiin myös muiden sijoitettujen lasten etu (s. 39, 70). Lapsiasia­valtuutettu onkin sääntelyn aiemmassa vaiheessa muistuttanut, että esimerkiksi lastensuojelu­lain uudistuksen yhteydessä kuullut lapset ovat todenneet, että ”rikoksia tekeviä lapsia ei tulisi sijoittaa samaan asuin­yksikköön”. [3] Lisäksi on oletettavaa, että lastensuojelussa esiintyvät haasteet löytää lapsen tarpeita vastaava sijoituspaikka [4] koskevat myös rikokseen syyllistyneen lapsen sijoittamista lastensuojelu­laitokseen.

Avolaitos­kelpoiset lapset

Lapsiasiavaltuutettu piti eduskunnan laki­valiokunnalle kesällä 2025 antamassaan lausunnossa tärkeänä, että jatkovalmistelussa olisi tarkasteltu alaikäisten sijoittamista avolaitoksiin (muut kuin lastensuojelu­laitokset). Nyt käsillä olevasta esitys­luonnoksesta käy ilmi, että muutamia alaikäisiä on ollut sijoitettuna avolaitoksiin valvotun koevapauden ajaksi (s. 37). Koska alaikäisten vankeustuomiot ovat yleensä kokonaisuudessaan lyhyitä, on lapsiasia­valtuutettu jokseenkin eri mieltä siitä, että valvottu koevapaus eroaisi kestonsa vuoksi merkittävästi ulkopuolisesta laitos­sijoituksesta (s. 37). Esitysluonnoksessa ei avata, onko näissä tapauksissa onnistuttu toteuttamaan avolaitoksessa olo siten, että alaikäisen oikeus suojeluun ja erillään pitoon on turvattu. Suojelu sekä erillään pito ovat kuitenkin syitä, joiden perusteella ”lastensuojelu­laitos olisi avolaitosta parempi ratkaisu sellaisille alaikäisille vangeille, jotka aidosti voitaisiin sijoittaa avolaitokseen” (s. 39).

Lapsiasiavaltuutettu toistaa näkemyksensä, että avolaitos­sijoituksen mahdollisuus olisi avolaitos­kelpoiselle lapselle, jonka sijoittaminen lastensuojelu­laitokseen ei ole mahdollista, merkittävää muun ohella koulunkäynnin turvaamiseksi. Ks. teksti ylempänä lastensuojelu­lain 40 §:n edellytysten täyttymisestä.

Tutkinta­vankien sijoittaminen ulko­puoliseen laitokseen

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, että valmistelussa ei ole selvitetty alaikäisten tutkintavankien sijoittamista ulkopuoliseen laitokseen. Kuten esitys­luonnoksessa (s. 40) ja lapsiasia­valtuutetun aiemmissa lausunnoissa todetaan, on tilanteita, jolloin alaikäisen tutkintavankeus on tarpeen. Esitysluonnoksessa todetaan valmistelussa arvioidun, että ”tehostetun matkustuskiellon tulisi olla ensisijainen tutkintavankeuteen nähden silloin, kun tehostetun matkustuskiellon edellytykset täyttyvät” ja että ”ellei alaikäisen rikoksesta epäillyn määrääminen tehostettuun matkustuskieltoon ole mahdollista, vaan hänet täytyy vangita, myöskään edellytykset lastensuojelulaitos­sijoitukselle eivät täyty” (s. 40). Em. arviointien perusteita ei esitysluonnoksessa avata.[6]

Tehostetun matkustuskiellon tulisi myös lapsiasia­valtuutetun mielestä olla ensisijainen pakkokeino suhteessa tutkintavankeuteen. Esitysluonnoksesta ei kuitenkaan käy ilmi, mikä tilastotietojen valossa on tosiasiallinen tilanne eri pakkokeinojen välillä. Vuodelta 2020 olevan tiedon perusteella esimerkiksi tehostettu matkustuskielto ei ole ollut laajalti käytössä. [5] Vuodelta 2024 saatavilla olevan tiedon perusteella voidaan todeta, että ylipäätään tutkintavankien määrät ovat kasvaneet aiempiin vuosiin verrattuna huomattavasti ja 15–17-vuotiaiden osalta noin kaksin­kertaistuneet vuodesta 2020. [6]

Esitysluonnoksen perusteella jää epäselväksi, miksei tutkintavankeihin voitaisi soveltaa lastensuojelu­lain mukaisia rajoitus­toimenpiteitä. Niiden kuitenkin todetaan soveltuvan lastensuojelu­laitokseen sijoitettaviin vankeustuomiota suorittaviin alaikäisiin: ”poistumislupaa ei voitaisi kuitenkaan myöntää alle 18-vuotiaalle lastensuojelu­laitokseen sijoitetulle vangille, koska liikkumis­oikeutta voidaan sijaishuollossa rajoittaa lastensuojelu­lain 11 luvun säännösten nojalla” (s. 64).

Lapsiasiavaltuutettu on lukuisia kertoja ilmaissut huolensa siitä, kuinka alaikäisten vankien pääsyssä opetuksen pariin on suuria haasteita, ja edellyttänyt muutoksia sääntelyyn ja toimintatapoihin, jotta lasten sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen voidaan turvata. Myös nyt käsillä olevasta esitysluonnoksesta saa käsityksen, että vapauden­menetykselle vaihtoehtoisia pakkokeinoja tai ulkopuolista laitossijoitusta tulee suosia juuri koulunkäynnin mahdollistavan luonteensa vuoksi (s. 40, 70). Onkin tulkittavissa, että alaikäisten vankien koulunkäyntiin liittyvät haasteet tunnistetaan hyvin.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että sivistykselliset oikeudet tulee turvata riippumatta lapsen vapauden­menetyksen perusteesta ja sijoituspaikasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Suomea koskevissa loppupäätelmissään ilmaissut huolensa opetuksen puutteesta ja laadusta vankiloissa [7] ja yleisesti ottaen painottanut vaihtoehtojen etsimistä vapauden­menetyksille sekä vapautensa menettäneiden lasten pääsyä opetukseen useissa yhteyksissä. [8] Lapsiasia­valtuutetun käsitys kuitenkin on, etteivät vapautensa menettäneiden alaikäisten koulunkäynti­mahdollisuudet ole merkittävästi parantuneet vankiloissa. [9]

Avolaitoksiin sijoittamisen puolesta puhuvat myös Tanskassa tehdyt tutkimuslöydökset, jotka osoittavat, että valvontarangaistus vangitsemisen sijaan on yhteydessä parempiin oppimistuloksiin ja nuoria rikoksentekijöitä rehabilitoivampaa. [10] Kuten lapsiasia­valtuutettu on aiemmissa lausunnoissaan tuonut esille, Tanskassa on tapana sijoittaa lastensuojelu­laitoksiin valtaosa sekä alaikäisistä tutkintavangeista [11] että myös vakaviin rikoksiin syyllistyneistä [11].

Sivistyksellisten oikeuksien lisäksi on huomioitava, että lastensuojelu­laitokseen sijoittaminen voisi lastensuojelu­lain nojalla tehtävistä rajoituksista huolimatta olla vähemmän rajoittava kokonaisratkaisu tutkintavankeuden sijasta. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että esimerkiksi samaan rikoskokonaisuuteen liittyvien lasten erilläänpito toisistaan voi vankila­olosuhteissa johtaa rajuihin eristystoimiin, sillä alaikäisille tutkintavangeille sopivia vankiloita on vain muutama. Tämä on tunnistettu esitysluonnoksessa yleisesti (s. 39: ”kaikkia alaikäisiä vankeja ei voida sijoittaa asumaan toistensa kanssa samaan laitokseen eikä aina edes yhteiseen toimintaan”), mutta asiaa ei tarkastella tutkintavankeudessa olevien lasten kannalta.

Edellä todetun perusteella lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esitysluonnoksen perusteluissa on havaittavissa jonkin verran aukkoja, joita tulisi jatkovalmistelussa täsmentää. Yhtäältä esimerkiksi tehostettua matkustus­kieltoa pidetään ensisijaisena pakkokeinona, mutta toisaalta esitysluonnoksessa ei tarkastella sitä, miksi sen soveltaminen ei käytännössä näyttäisi olevan laajaa. Samoin johtopäätös siitä, ettei lastensuojelu­laitokseen sijoittaminen olisi mahdollista tilanteissa, joissa matkustus­kieltoa ei voida käyttää, jää ilman johdonmukaisia perusteluja. Lisäksi jää epäselväksi, miksi lastensuojelu­lain mukaisia rajoitus­toimenpiteitä ei voitaisi soveltaa tutkintavankien osalta, vaikka niitä pidetään mahdollisina alaikäisten vankeusrangaistusta suorittavien kohdalla. Lapsiasia­valtuutettu toivoo, että näihin seikkoihin kiinnitetään huomiota jatko­valmistelussa.

 

Helsingissä 24.4.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] Ks. Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle vankeuslain, tutkintavankeuslain ja puolustustilalain 9 §:n 4 momentin muuttamisesta (LAPS/164/2024, 6.2.2025) ja lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi vankeuslain, tutkintavankeuslain ja puolustustilalain 9 §:n muuttamisesta HE 53/2025 vp (LAPS/70/2025, 6.6.2025).

[2] Ks. myös Report of the Independent Expert leading the United Nations global study on children deprived of liberty, 2019, UN doc. A/74/136.

[3] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi HE  149/2025 vp, s. 77.

[4] Ks. Eriksson, Pia & Korhonen, Päivi (2022). ”Kiitos kun pidätte huolta, että asiat olisi minulla hyvin”: Kysy ja kuuntele -hankkeen loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 3/2022.

[5] Ks. Korhonen, Päivi (2022). Alaikäisten vankien ja muiden vakavilla rikoksilla oireilevien nuorten asema palvelujärjestelmässä: Tilannekuva sote-ammattilaisten näkökulmasta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, s. 11. 

[6] Ks. Rikosseuraamuslaitoksen tilastollinen vuosikirja 2024, ISNN 2242-6957, s. 24. 

[7] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen 5. ja 6. määräaikaisraporttia koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/5-6), kohdat 40 (d) ja 41 (f).

[8] Ks. esim: CRC/C/NOR/CO/7, kohta 41 (b), CRC/C/PAK/CO/6-7, kohta 47 (k), CRC/C/RUS/CO/6-7, kohta 44 (d), CRC/C/LIE/CO/3-4, kohta 40 (e), CRC/C/GBR/CO/6-7, kohta 54 (f), 

[9] Ks. esim: EOAK/2971/2024.

[10] Larsen, B.Ø (2017). Educational Outcomes After Serving with Electronic Monitoring: Results from a Natural Experiment, Journal of Quantive Criminology, vol  33. 

[11] Niemi, Minna & Juuriala, Eve (2024). Alaikäisten vapautta rajoittavat toimenpiteet ja suljetut laitokset: Lastensuojelullinen näkökulma Pohjoismaihin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, s. 30.

[12] Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi, VN/2821/2024, s. 80.