LAPS/45/2026, 17.4.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sivistys­valiokunnalle yhdenvertaisuus­valtuutetun kertomuksesta edus­kunnalle 2026

Viite: Sivistys­valiokunta keskiviikko 22.04.2026 klo 11.30 / K 2/2026 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunnalle antaman kertomuksen sisältö yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä yhdenvertaisuus­valtuutetun suositusta selvittää ja arvioida kattavasti perusopetus­lain uudistettujen tukea koskevien säännösten vaikutuksia vammaisiin oppilaisiin, mutta korostaa, että säännösten vaikutuksia tulee selvittää ja arvioida kaikkien tukea tarvitsevien lasten osalta.
• Koulutuksen yhdenvertaisuus ja lapsen oikeudet oli lapsiasia­valtuutetun vuoden 2025 toiminnan painopisteenä. Keskeisin tutkimusten ja asiantuntija­tiedon pohjalta vuoden aikana tehty havainto on se, että lapsen sosio­ekonominen tausta vaikuttaa entistä vahvemmin lapsen oppimistuloksiin.
• Vuosikertomuksen havaintojen perusteella lapsiasia­valtuutettu pitää huolestuttavana, että tällä hallituskaudella tehtyjen, erityisesti sosiaaliturvaa kiristävien päätösten myötä lapsiköyhyys on entisestään lisääntynyt.
• Yhdenvertaisuus­valtuutetun kertomuksessa todetaan, että varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjän vastuuta häirinnän poistamisesta vahvistettiin yhdenvertaisuus­lain uudistuksessa vuonna 2023. Vastuun vahvistaminen oli kannatettava muutos, mutta lapsiasia­valtuutettu kuitenkin ilmaisee syvän huolensa siitä, että vastuun lisääminen ei toistaiseksi ole juurikaan näkynyt käytännössä.
• Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksen havainnoista nousee esiin myös maahanmuuttaja­taustaisten lasten kohtaama syrjintä. Lisäksi havaintona on maahanmuuttaja­taustaisten lasten heikommat oppimistulokset kantasuomalaisiin lapsiin nähden, joihin tutkimuksen mukaan vaikuttavat heikko kielitaito ja vanhempien matala sosio­ekonominen asema.
• Yhdenvertaisuus­valtuutettu suosittelee ulkomaalais­lasten säilöönoton kieltämistä, jota myös lapsiasia­valtuutettu ja muun muassa YK:n lapsen oikeuksien komitea ovat vaatineet. Jos säilöönottoa kuitenkin jatketaan, on sen yhteydessä varmistettava lasten sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen.
• Suomessa on havaittu vakavia puutteita myös vapautensa menettäneiden lasten yhdenvertaisessa pääsyssä opetukseen.
• Lapsiasiavaltuutettu yhtyy yhdenvertaisuus­valtuutetun suositukseen palauttaa lainsäädäntöön varhaiskasvatukseen velvollisuus toimipaikka­kohtaiseen yhdenvertaisuus­suunnitteluun. Myös koulutusta yhdenvertaisuus­suunnittelusta ja lasten näkemysten huomioimisesta suunnittelussa tulee lisätä.
• Lapsiasiavaltuutettu kannattaa yhdenvertaisuus­valtuutetun ehdotusta yhdenvertaisuus­lain häirintää koskevan sääntelyn täsmentämisestä siten, että myös urheilujärjestöille ja -seuroille asetetaan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin häirinnän poistamiseksi. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että sääntelyssä tulisi edellyttää lisäksi, että havaitusta häirinnästä ja syrjinnästä ilmoitettaisiin lapsen huoltajalle tai lailliselle edustajalle.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yhdenvertaisuus­valtuutetun kertomus eduskunnalle 2026 on laaja ja kattava katsaus yhdenvertaisuus­valtuutetun tekemään työhön yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Se sisältää myös lukuisia ehdotuksia lainsäädännön ja muiden toimien kehittämiseksi, jotta yhdenvertaisuus ja perusoikeudet toteutuisivat entistä paremmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhdenvertaisuus­valtuutettu on arvioinut myös lasten yhdenvertaisuuden toteutumista useissa yhteyksissä.

Sivistysvaliokunta on pyytänyt lausuntoa valiokunnan toimialan osalta. Lapsiasia­valtuutettu keskittyy siten arvioimaan yhdenvertaisuus­valtuutetun kertomusta ja siihen sisältyviä suosituksia lapsen oikeuksien näkökulmasta erityisesti kasvatuksen, koulutuksen, kulttuuritoiminnan ja urheilun osalta. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin huomauttaa, että eriarvoisuus ja syrjintä vaikuttavat monitasoisesti ja laaja-alaisesti lasten sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen, minkä vuoksi yhdenvertaisuus­valtuutetun suositukset tulisi ottaa kaikilta osin huomioon.

Kasvatus ja koulutus

Oikeus koulutukseen on vahvistettu YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista (artiklat 28 ja 29). YK:n lapsen oikeuksien komitea on useissa ratkaisuissaan painottanut, että kaikkien sopimusvaltion lainkäyttö­piirissä olevien lasten sivistykselliset oikeudet on turvattava heidän hallinnollisesta asemastaan riippumatta. [1]

Kasvatus ja koulutus on kolmanneksi suurin asiaryhmä yhdenvertaisuus­valtuutetun toimistolle tulevista yhteydenotoissa. Keskeisiä teemoja ovat olleet vammaisille lapsille tehtävät mukautukset, häirintä kouluissa ja uskonnolliset tilaisuudet. Alkuperään, vammaisuuteen ja seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöihin liittyvät kiusaamista koskevat yhteydenotot yhdenvertaisuus­valtuutettuun ovat lisääntyneet. Kansalaiset ovat samankaltaisissa asioissa yhteydessä usein myös lapsiasia­valtuutettuun. Lapsiasia­valtuutettu ohjaa yhteyden­ottajia oman toimivaltansa puitteissa ja myös olemaan matalalla kynnyksellä yhteydessä yhdenvertaisuus­valtuutettuun tilanteissa, joissa tunnistamme olevan kyse yhdenvertaisuus­valtuutetun toimivaltaan kuuluvista kysymyksistä.

Yhdenvertaisuus­valtuutettu suosittelee kertomuksessaan, että perusopetuslain uudistettujen tukea koskevien säännösten vaikutuksia vammaisiin oppilaisiin on selvitettävä ja arvioitava kattavasti ja että mahdolliset puutteet on korjattava (s. 97). Lapsiasia­valtuutettu pitää suositusta tärkeänä mutta korostaa, että säännösten vaikutuksia tulee selvittää ja arvioida kaikkien tukea tarvitsevien lasten osalta. Tukea tarvitsevat hyvin erilaiset oppilaat, tarjolla on eritasoista tukea kunkin oppilaan tarpeen mukaan eikä tuen tarve aina johdu vammaisuudesta. Lapsiasia­valtuutettu on pitänyt hyvänä, että oppimisen tuen uudistuksella pyritään siirtämään tuen painopistettä varhaiseen tukeen ja että oppilaan ja huoltajien oikeusturvaa vahvistetaan. Lapsiasia­valtuutettu korosti kyseisestä hallituksen esityksestä sivistys­valiokunnalle antamassaan lausunnossa, että uudistuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että sääntelyn toimeenpanoon on käytettävissä riittävät resurssit. [2] Korostamme tätä edelleen.

Koulutuksen yhdenvertaisuus ja lapsen oikeudet oli lapsiasia­valtuutetun vuoden 2025 toiminnan painopisteenä. Keskeisin tutkimusten ja asiantuntija­tiedon pohjalta vuoden aikana tehty havainto on se, että lapsen sosio­ekonominen tausta vaikuttaa entistä vahvemmin lapsen oppimistuloksiin. [3] Tämä on lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta suuri ongelma.

Vuosikertomuksessaan 2025 [4] lapsiasia­valtuutettu esitti seuraavat havainnot yhdenvertaisuuden toteutumisesta koulutuksessa:

• Lasten oppimistulokset ovat heikentyneet, ja eniten ovat heikentyneet alimman sosioekonomisen taustan omaavien oppilaiden oppimistulokset.
• Pahentunut lapsiperhe­köyhyys heikentää koulutuksen yhdenvertaisuutta entisestään. Taloudellinen stressi voi vaikuttaa vanhempien mahdollisuuksiin tukea lasta koulunkäynnissä sekä lapsen hyvinvointiin ja oppimiseen.
• Lapsen sukupuoli vaikuttaa oppimistuloksiin. Erot esimerkiksi tyttöjen ja poikien lukutaidossa ovat Suomessa suurempia kuin OECD-maissa keskimäärin.
• Lapsen sosio­ekonominen tausta vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun ja jatkokoulutus­valintoihin. Myös lapsen sukupuoli ja asuinpaikka vaikuttavat jatkokoulutus­valintoihin.
• Asenteet koulutusta kohtaan ovat eriytyneet, ja koulutususko on heikentynyt.
• Lasten kokemaan kiusaamiseen ja syrjintään koulussa ei ole onnistuttu puuttumaan riittävästi.
• Oppilaiden osaamisen arviointi­käytännöt vaihtelevat yksilö-, koulu- ja aluekohtaisesti.
• Lapsen asuinpaikka vaikuttaa koulutuksen yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Kuntien panostukset lasten koulutukseen vaihtelevat esimerkiksi kunnan taloudellisen tilanteen mukaan, ja kunnat toteuttavat eri tavoin koulutus­uudistuksia, kuten oppimisen tuen uudistusta.
• Kuntien ja hyvinvointi­alueiden koulu- ja palveluverkko­uudistukset ja säästö­toimenpiteet heijastuvat koulutuksen alueelliseen yhdenvertaisuuteen.
• Lasten sosiaali- ja terveyspalvelujen ongelmat heijastuvat koulutuksen yhdenvertaisuuteen. Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa apua palveluista, se voi näkyä lapsen oppimisessa ja kouluarjessa monella tapaa.
• Osaamiserot maahanmuuttaja­taustaisten ja kantasuomalaisten lasten välillä ovat Suomessa suurempia kuin OECD-maissa keskimäärin, mutta eivät ole viime arvioinneissa kasvaneet.
• Suomalainen koulutus­järjestelmä ei tarjoa riittäviä valmiuksia maahanmuuttaja­taustaisille lapsille perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen ja työelämään.
• Maahanmuuttaja­tausta yhdistää hyvin erilaisissa tilanteissa olevia lapsia, joten tuen tarve tulee aina arvioida yksilöllisesti. Tämä tulee huomioida päätöksenteossa.
• Maahanmuuttaja­taustaiset lapset kokevat kantasuomalaisia lapsia enemmän kiusaamista koulussa ja kohtaavat myös syrjiviä asenteita yhteiskunnassa.
• Inkluusiota koulutuksessa ei ole onnistuttu toteuttamaan ihmisoikeus­perustaisesti ja lapsilähtöisesti. Inkluusiota on käytetty jopa säästökeinona, kun vammaisia ja tuen tarpeessa olevia lapsia on sijoitettu normaali­opetukseen ilman heidän erityis­tarpeidensa huomioimista. Inklusiivinen koulutus on keskeinen keino taata kaikille oppijoille, myös vammaisille lapsille, laadukas koulutus ja mahdollisuus yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
• Kotikoulua käyvät lapset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Kotikoulun käyminen voi itsessään olla eriarvoistavaa.

Myös lasten omat näkemykset koulutuksesta ja yhdenvertaisuudesta tukevat lapsiasia­valtuutetun havaintoja. Lapsiasia­valtuutettu tapasi vuoden 2025 aikana lapsia Kotkassa, Kuhmossa, Ristijärvellä ja Turussa, ja tapaamisiin osallistui yhteensä 115 lasta eri koulutus­asteilta. Monet lapset kertoivat, että koulu on heidän mielestään yhdenvertainen paikka, mutta toisaalta monet lapset kertoivat myös, että koulu ei ole hyvä paikka kaikille lapsille kiusaamisen tai ennakkoluulojen vuoksi. Lasten mukaan toisten oppilaiden kiusaamisen ja syrjimisen kohteeksi joutuvat usein varsinkin maahanmuuttaja­taustaiset, seksuaali­vähemmistöihin kuuluvat, vammaiset tai erilaiselta näyttävät oppilaat. Jotkut lapset kertoivat myös opettajien kohtelevan oppilaita eriarvoisesti esimerkiksi arvostelu­käytännöissä. Eriarvoisen kohtelun lisäksi oppimisvaikeudet, stressi, pitkät koulupäivät ja työrauhan puute nähtiin syinä sille, ettei koulu ole aina hyvä tai yhdenvertainen paikka kaikille. [5]

Lasten näkemyksistä kootut suositukset ovat seuraavat [6]:

• Ennaltaehkäistään kiusaamista ja syrjintää kouluissa panostamalla tunne- ja kaveritaitojen opettamiseen. Puututaan kiusaamiseen ja syrjintään tehokkaasti.
• Kohdellaan oppilaita yhdenvertaisesti kouluissa.
• Tarjotaan oppilaille apua ja tukea. Tehdään avun ja tuen pyytäminen ja saaminen lapsille helpoksi.
• Huomioidaan jokainen lapsi yksilönä koulussa.
• Tarjotaan oppilaille mahdollisuuksia antaa palautetta opetuksesta ja koulua koskevista asioista. Huomioidaan oppilaiden antama palaute käytännössä.
• Kannustetaan ja tuetaan lapsia kotona ja koulussa. Neuvotaan, autetaan ja kuunnellaan tarvittaessa. Ei vaadita lapsilta liikaa.
• Tehdään koulutiloista viihtyisiä ja taataan työrauha.
• Selvitetään ja huomioidaan lasten näkemykset, kun tehdään koulua koskevia päätöksiä ja uudistuksia.
• Varmistetaan, että lapsiperheillä on riittävästi rahaa ruokaan ja liikkumiseen.

Vuosikertomuksen havaintojen perusteella lapsiasia­valtuutettu pitää huolestuttavana, että tällä hallituskaudella tehtyjen, erityisesti sosiaaliturvaa leikkaavien päätösten myötä lapsiköyhyys on entisestään lisääntynyt. Sosiaali- ja terveys­ministeriön ennusteiden mukaan suhteellisessa köyhyydessä elävien lasten määrä tulee lisääntymään 31 000 lapsella, jolloin näiden lasten määrä kasvaa yli 150 000:een. [7] Päätökset ovat kohdistuneet usein jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Voimakas ja entisestään kiihtynyt inflaatio, korkojen nousu ja huolestuttavat työttömyysluvut heikentävät keskituloistenkin lapsiperheiden tilannetta ja lisäävät eriarvoisuutta.

Tehtyjen leikkauspäätösten yhteydessä on usein todettu ”puolustuksena”, että niiden seurauksena vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ajautuvat perheet voivat turvautua toimeentulotukeen. Lapsiasia­valtuutettu on pitänyt tätä kyseenalaisena, sillä toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi tukimuodoksi. Vanhempien toimeentulotuen tarpeella on todettu olevan yhteys lasten erityisen tuen tarpeisiin koulussa, heikkoon koulumenestykseen, jatko-opintoihin hakeutumiseen, mielenterveyden ongelmiin ja psyykelääkkeiden pitkäaikaiseen käyttöön, lastensuojelun tarpeeseen, rikollisuuteen, myöhempiin toimeentulo­vaikeuksiin, maksuhäiriö­merkintöihin, toimeentulo­asiakkuuteen sekä matalampaan koulutustasoon. Vanhempien matala sosioekonominen asema on yhteydessä lasten jäämiseen työn ja koulutuksen ulkopuolelle aikuisuudessa. [8] Lapsiperheiden heikko sosioekonominen tilanne voi siis vaikuttaa lapsen elämään pitkälle aikuisuuteen saakka. Seuraavissa kuvioissa perheen tulotason ja toimeentulotuen tarpeen vaikutus lapsen koulutuspolkuun, koulumenestykseen ja tuen tarpeeseen on osoitettu Suomessa vuosina 1987 ja 1997 syntyneiden lasten keskuudessa.

 

Lähde: THL kohortti 1987 tutkimus (Ristikari ym. 2018). 

Lähde: THL kohortti 1997 tutkimus (Ristikari ym. 2018). 

 
Lähde: THL kohortti 1997 tutkimus (Ristikari ym. 2018). 

 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa (s. 99) todetaan, että varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjän vastuuta häirinnän poistamisesta vahvistettiin yhdenvertaisuus­lain uudistuksessa vuonna 2023. Vastuun vahvistaminen oli kannatettava muutos, mutta lapsiasia­valtuutettu kuitenkin ilmaisee syvän huolensa siitä, että vastuun lisääminen ei toistaiseksi ole juurikaan näkynyt käytännössä.

Huolimatta kaikista muistakin vuosien varrella tehdyistä kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisyyn tähtäävistä toimista niitä ei kouluympäristöissä ole saatu loppumaan. Kouluterveys­kyselyn 2025 mukaan kiusaaminen on pysynyt samana vuoden 2023 tuloksiin verrattuna (esim. ind. ”kiusattuna vähintään kerran viikossa” perusopetuksen 4.–5. lk.: 9 % ja 8.–9. lk.: 8 %). Kiusaaminen on myös jatkunut huolestuttavan usein huolimatta siitä, että koulun työntekijä on saanut siitä tietää (esim. perusopetuksen 4.–5. lk.: 21 % ja 8.–9. lk.: 39 %). Peruskoulun 8.–9.-luokkalaisista 34 prosenttia kertoi syrjinnästä koulussa tai vapaa-ajalla (33 % vuonna 2023). [9] Ulkomaalais­taustaisilla lapsilla vastaavat osuudet ovat heikompia kuin suomalaistaustaisilla lapsilla. Noin 40 prosenttia 4.–5.-luokkalaisista ja noin 30 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista ulkomaalais­taustaisista lapsista on kokenut kiusaamista lukukauden aikana. He kokevat myös syrjintää koulussa ja vapaa-ajalla selkeästi enemmän kuin suomalais­taustaiset lapset: 8.–9.-luokkalaisista n. 50 prosenttia.

Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksen havainnoista nousee esiin myös maahanmuuttaja­taustaisten lasten kohtaama syrjintä. Lisäksi havaintona on maahanmuuttaja­taustaisten lasten heikommat oppimistulokset kantasuomalaisiin lapsiin nähden. Tutkimusten perusteella ”oppilaan maahanmuuttaja­tausta itsessään ei ennusta heikkoa osaamista, vaan olennaisia tekijöitä ovat puutteet kielitaidossa sekä perheen matala sosioekonominen asema”. [10] Kielitaidon osalta lapsiasia­valtuutettu viittaa syksyllä 2026 voimaan tulevaan valmistavaa opetusta koskevaan lakimuutokseen. Muutoksella mahdollistetaan valmistavan opetuksen lisäopetus, mikä on myönteinen asia. Sen sijaan lakimuutoksella myös rajataan Suomessa syntyneet maahanmuuttaja­taustaiset lapset kokonaan valmistavan opetuksen ulkopuolelle. Lapsiasia­valtuutettu on katsonut, että rajaus voi loukata oppilaiden yhdenvertaisuutta ja on myös inhimillisesti katsoen kyseenalainen. [11]

Vaikka ulkomaalaislasten säilöönotto ei varsinaisesti kuulu sivistys­valiokunnan toimialaan, lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että asia otetaan valiokunnan tarkasteluun siltä osin kuin sillä on vaikutuksia sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen. Säilöönotto voi käytännössä estää tai merkittävästi rajoittaa lapsen koulutusta koskevan oikeuden toteutumista sekä heikentää muita oppimisen ja kehityksen edellytyksiä.

Kuten yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunta­kertomuksestakin käy ilmi, komitea on edellyttänyt Suomelta lasten säilöönoton lakkauttamista maahanmuuttoon liittyvissä tilanteissa. [12] Lapsiasia­valtuutettu on toistuvasti vaatinut lasten säilöönoton lopettamista Suomessa kokonaan ja toistaa kantansa myös tässä yhteydessä. Lapsiasia­valtuutettu kannattaa siten painokkaasti yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunnalle esittämää ehdotusta lasten säilöönoton kieltämisestä (s. 205). Säilöönotosta tulee luopua, koska se on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa.

Lapsiasiavaltuutetun käsityksen mukaan lasten säilöönotto on Suomessa harvinaista, mutta se ei kuitenkaan poista toimenpiteen haitallisuutta yksittäisen lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Käytettävissä ei ole tietoa siitä, miten säilöönotettujen lasten sivistykselliset oikeudet tosiasiallisesti toteutuvat. Yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunta­kertomuksessa viitataan kuitenkin tapaukseen, jossa lapset olivat äitinsä kanssa säilössä lähes kahden kuukauden ajan (s. 196). Tapaus osoittaa, että lyhytaikaisiksi tarkoitetut toimenpiteet eivät välttämättä jää sellaisiksi käytännössä. EU:n muuttoliike- ja turvapaikka­sopimusta (ns. pakti) sovellettaessa voi tulevaisuudessa esiintyä samankaltaisia ongelmia. Tätä koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 16.4.2026.

Sivistyksellisten oikeuksien kannalta keskeinen ongelma on, että etenkin pitkät säilöönotot käytännössä katkaisevat lapsen oikeuden varhaiskasvatukseen ja opetukseen tai ainakin heikentävät sitä merkittävästi. Mikäli Suomi ei luovu säilöönoton käytöstä, onkin erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, miten lapsen sivistykselliset oikeudet turvataan myös säilöönoton aikana.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa vielä lisäksi, että Suomessa on havaittu vakavia puutteita vapautensa menettäneiden, vankeusrangaistusta suorittavien tai tutkintavankeudessa olevien lasten yhdenvertaisessa pääsyssä opetukseen. [14] Lapsiasia­valtuutettu pyytää sivistys­valiokuntaa kiinnittämään erityistä huomiota tähän epäkohtaan sekä varmistamaan, että kaikkien vapautensa menettäneiden lasten oikeus yhdenvertaiseen koulutukseen toteutuu täysimääräisesti.

Varhaiskasvatuksen osalta yhdenvertaisuus­valtuutettu suosittelee kertomuksessaan (s. 100), että velvollisuus toimipaikka­kohtaisesta yhdenvertaisuus­suunnittelusta palautetaan lainsäädäntöön ja lisätään koulutusta yhdenvertaisuus­suunnittelusta ja lasten näkemysten huomioimisesta suunnittelussa. Lapsiasia­valtuutettu yhtyy yhdenvertaisuus­valtuutetun suositukseen. Lapsiasia­valtuutettu totesi lausunnossaan hallituksen esityksestä, jolla ko. velvoite poistettiin yhdenvertaisuus­laista, että esitys oli ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten (2023) kanssa. Komitea on suositellut tehostamaan syrjinnän torjuntaa ja parantamaan erilaisten toimien vaikuttavuutta, joilla pyritään poistamaan lasten syrjintä kaikilta suomalaisen yhteiskunnan aloilta ja kaikista yhteiskunta­piireistä varhaisesta iästä alkaen. Toiminnallinen toimipaikka­kohtainen yhdenvertaisuus­suunnitelma olisi myös erinomainen paikka ottaa lapset mukaan yhdenvertaisuus­työhön ja toteuttaa ihmisoikeus­kasvatusta. [15]

Kulttuuri­toiminta ja urheilu

YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomelle syrjinnän, kuten rasismin, vihapuheen ja viharikosten torjunnan tehostamista. Lapsiasia­valtuutettu puolestaan on todennut, ettei lasta saa harrastuksessa altistaa vaaraan tai huonolle kohtelulle ja mikäli tällaista ilmenee, tulee tilanteeseen välittömästi puuttua. [16] Näihin huomioihin vastaisi osaltaan yhdenvertaisuus­valtuutetun ehdotus yhdenvertaisuus­lain häirintää koskevan sääntelyn täsmentämisestä siten, että myös urheilujärjestöille ja -seuroille asetetaan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin häirinnän poistamiseksi (s. 116). Erityisesti toimimatta jättämisen säätäminen syrjinnäksi vahvistaisi lasten tosiasiallista suojaa harrastustoiminnassa ja olisi linjassa sen kanssa, mitä esimerkiksi oppilaitoksilta edellytetään.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa yhdenvertaisuus­valtuutetun ehdotusta ja ehdottaa lisäksi, että sääntelyä täsmennettäessä voitaisiin huomioida myös perusopetus­lain 29 §:n muotoilu, joka edellyttää havaitusta häirinnästä ja syrjinnästä ilmoittamista lapsen huoltajalle tai lailliselle edustajalle. Vastikään julkaistussa selvityksessä on nimittäin käynyt ilmi, että miltei 30 prosenttia epäasiallista kohtelua kokeneista lapsista ja nuorista ei ollut kertonut asiasta kenellekään. [17] Näin ollen harrastus­toiminnan ohjaajille asetettu velvollisuus ilmoittaa havaitsemastaan epäasiallisesta käytöksestä saattaisi johtaa siihen, että häirintä- ja syrjintä­tilanteet tulisivat nykyistä useammin aikuisten tietoon ja käsiteltäviksi, ja vahvistaisi mahdollisuuksia puuttua niihin viivytyksettä.

 

Jyväskylässä 17.4.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] Ks. esim. CRC/C/95/D/165/2021, kohdat 7.2 ja 7.4, CRC/C/96/D/132/2020, kohdat 8.12 ja 8.13

[2] Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistys­valiokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. LAPS/117/2026, 11.10.2024.

[3] Rautapuro, J., Ouakrim-Soivio, N. (2026). Kuka tänään koulussa oppii? Eriytymis­kehitys haastaa koulutuksen tasa-arvon. Teoksessa Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2026.

[4] Mettinen, K., Pekkarinen, E. (toim,) (2025). Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2025.  s. 12–13.  

[5] Ibid., s. 15.

[6] Ibid., s. 18.

[7] Sosiaali- ja terveysministeriö (2025). Toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelu­lainsäädännön 2024–2026 muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.

[8] Ristikari, T., Keski-Säntti, M., Sutela, E., ym. (2018). Suomi lasten kasvuympäristönä: Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

[9] Kouluterveyskyselyn tulokset 2025, Sotkanet. Kiusaamisen jatkumista on kysytty ensimmäisen kerran 2025, joten seurantatietoa ei toistaiseksi ole.

[10] Rautapuro, J., Ouakrim-Soivio, N. (2026). Kuka tänään koulussa oppii? Eriytymis­kehitys haastaa koulutuksen tasa-arvon. Teoksessa Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2026.

[11] Ks. tarkemmin Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan sivistys­valiokunnalle hallituksen esityksestä laiksi perusopetus­lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (valmistavan opetuksen lisäopetus ja aamu- ja iltapäivä­toiminnan rahoitus). LAPS/125/2025, 29.9.2025.

[12] Lisäksi joukko YK:ssa lapsen oikeuksien ja maahanmuuton parissa toimivia asiantuntijoita on toukokuussa 2024 ottanut kantaa EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpanoon ja edellyttänyt, että jäsenvaltiot kieltävät lasten säilöönoton, koska se merkitsee lapsen oikeuksien loukkausta. Ks. Child immigration detention must be prohibited following adoption of EU migration and asylum pact, UN experts say | OHCHR, 2.5.2024.

[13] Hallituksen esitys eduskunnalle EU:n muuttoliike- ja turvapaikka­sopimuksen muodostavien säädösten täytäntöön­panemiseksi HE 52/2026 vp.

[14] Ks. esim. EOAK/2971/2024, EOAK/4947/2022 ja YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen 5. ja 6. määräaikais­raporttia koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/5-6), kohdat 40 (d) ja 41 (f).

[15] Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle yhdenvertaisuus­lain 6 a §:n muuttamisesta. LAPS/115/2024, 14.10.2024.

[16] Pekkarinen, E. (2020) Lapsen oikeudet ja harrastustoiminta. Teoksessa ”Siitä on pikemminkin vaiettu”: Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa (toim. P. Berg, K. Lehtonen & M. Salasuo). Nuorisotutkimus­seuran verkkojulkaisuja 151, s. 33.

[17] Toivonen, V. & Kananen, M. (2025). Epäasiallinen kohtelu urheilussa. Teoksessa Lasten ja nuorten liikunta­käyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024 (toim. S. Kokko & R. Hämylä). Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1, s. 99.