LAPS/3/2023, 25.1.2023

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan sivistys­valiokunnalle valtio­neuvoston tulevaisuus­selonteosta

Viite: Sivistys­valiokunta torstai 26.1.2023 kello 12.00 / Tulevaisuus­selonteko / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi selontekoa yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Selonteon keskeinen sisältö

Tulevaisuus­selonteko muodostaa pohjan hallituksen ja eduskunnan tulevaisuus­vuoropuhelulle, ja sen tehtävänä on tunnistaa päätöksen­teon kannalta tärkeitä, tulevaisuudessa erityistä huomiota vaativia asioita. Tulevaisuus­selonteko­menettelyllä rakennetaan seuraavien suku­polvien Suomea ja vahvistetaan Suomen tulevaisuus­valmiutta.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• On äärimmäisen tärkeää, että koulutuksen resurssit turvataan ja että Suomessa sitoudutaan muiden Pohjois­maiden rahoitusta vastaavaan ja selkeästi määriteltyyn rahoitus­tasoon.

• Etäopetuksen vaikutukset tulee huomioida koulutuksen resursoinnissa.

• Ennakoivat vaikutus­arvioinnit ovat erityisen tärkeitä niissä lainsäädäntö­hankkeissa, jotka koskevat lapsia.

• Kaikkien lasten liikunta­harrastuksia tulee tukea. Tällä on todettu olevan vaikutusta myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

• Kaikkien lasten oikeus ilmaista mieli­piteensä on tunnistettava ja sitä on tuettava.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Koulutuksen resurssien turvaaminen

Selon­teossa tuodaan esiin kansainvälisen kilpailun kiristyminen osaamisen, tutkimuksen ja tieteen sektoreilla sekä innovaatio­toiminnassa ja todetaan, että muuttuneisiin osaamis­tarpeisiin ”vastaamisen onnistuminen tai epä­onnistuminen riippuu koko koulutuksen ketjun laadusta ja toiminta­kyvystä aina varhais­kasvatuksesta korkea­koulutukseen” (s. 193).

Koulutuksen eri­arvoistumista vastaan on ryhdyttävä pikaisesti toimiin. Isossa roolissa tässä on resurssien turvaaminen. Myös Kansallinen koulutuksen arviointi­keskus Karvi on todennut, että esimerkiksi ”puutteet resursseissa ja osaamisen kehittämisessä ovat estäneet varhais­kasvatukselle ja koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista yhden­vertaisesti”.[1]

Nyt käsillä olevassa selon­teossa tunnistetaan sosio­ekonomisen taustan sekä sukupuolen voimistunut vaikutus oppimis­tuloksiin (s. 142) ja tuodaan yhtenä tulevaisuuden skenaariona esiin yleinen osaamisen tason lasku (s. 225). On myönteistä, että tarvetta koulutuksen resurssien lisäämiselle painotetaan ja todetaan, että ”koulutuksellisen tasa-arvon ja saavutettavuuden edistäminen on välttämätöntä” (s. 30).

Koulutuksen resurssien turvaaminen on ensi­arvoisen tärkeää. Lapsiasia­valtuutettu on viimeisimmässä edus­kunnalle antamassaan kertomuksessa todennut, että "Suomen koulutus­politiikan tieto­pohja ja resurssit tulee jatkossa turvata yli hallitus­kausien sitoutumalla muiden Pohjois­maiden rahoitusta vastaavaan ja selkeästi määriteltyyn rahoitus­tasoon.”[2]

Selonteossa tuodaan esiin korona­pandemian vaikutuksia laajalti ja todetaan, että mitä luultavimmin pandemialla on myös pitkä­kestoisia vaikutuksia ihmisten arkeen (s. 146). Lapsiasia­valtuutettu pitää valitettavana, ettei selonteossa tuoda esiin pandemiasta johtuneen etä­opetuksen vaikutuksia. Poikkeus­oloista aiheutuneiden eriarvoistavien vaikutusten lieventäminen edellyttää lisä­resursointia ainakin yleiseen oppimisen tukeen, tuki­opetukseen, tehostettuun tukeen ja erityiseen tukeen.[3]

Vaikutus­arviointi lain­valmistelussa

On myönteistä, että selon­teossa on tunnistettu vaikutus­arvioinnin tärkeä rooli lain­valmistelussa ja myös lasten ja tulevien suku­polvien kannalta (s. 314–315). Ennakoinnin (s. 324) sisällyttäminen vaikutus­arviointeihin on oleellista tulevaisuuden kehitys­kulkuihin ja haasteisiin varautumisen kannalta. Huolellisen vaikutus­arvioinnin tulee aina olla kiinteä osa lain­valmistelua, mutta ollakseen tehokasta ja täyttääkseen tehtävänsä vaikutus­arviointi tulee suorittaa aidosti ennen lukkoon lyötyjen päätösten tekoa. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan tietoon perustuvaa vaikutusten arviointia tehdään edelleen valitettavan harvoin.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää säännöllisesti huomiota siihen, ettei lausunnoille tulleissa asiakirjoissa (hallituksen esitykset, selonteot ja mietinnöt ym.) ole tehty kattavaa ja tutkittuun tietoon perustuvaa vaikutus­arviointia.[4]

KTT Hanna Virtanen ja KTT Hannu Karhunen ovat tehneet saman havainnon koulutus­kentän reformeista ja hankkeista todeten, että ennakoimattomien haitallisten vaikutusten riskejä voitaisiin vähentää vaiheittaisella toimeen­panolla ja kokeilulla.[5]

Liikunta ja harrastukset

Selonteossa tuodaan esiin paljon puhuttanut ja huolestuttava trendi lasten ja nuorten liikkumis­tottumuksissa (s. 147) ja esitetään, että kaikille tulee mahdollistaa muun muassa liikunta­palvelut ja harrastukset (s. 32). Lisäksi tunnistetaan sosio­ekonomisen taustan vaikutus harrastamiseen (s. 142).

Lapsiasia­valtuutettu toistaa tässä yhteydessä, että Harrastamisen Suomen mallin vakiinnuttaminen pysyväksi toiminta­malliksi on äärimmäisen tärkeä osa sekä taistelussa eri­arvoistumista vastaan että lasten liikunta­harrastusten lisäämisessä. Harrastaminen tulee mahdollistaa kaikille alaikäisille.

Lapsiasia­valtuutettu kiittää sivistys­valiokuntaa lasten yhdenvertaisuus­näkökulmien huomioimisesta mietinnössä, jonka valiokunta on antanut hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi nuorisolain muuttamisesta (SiVM 8/2022 vp). Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin toistaa tässä näkemyksensä, että myös toisen asteen opiskelijoiden harrastamista tulisi tukea entistä vahvemmin.[6]

Selonteossa on alle­viivattu syrjäytymisen juuri­syihin vaikuttamisen tärkeyttä (esim. s. 31), ja lapsiasia­valtuutettu haluaakin muistuttaa, että tutkimus­julkaisussa "Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelu­rakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet" tuodaan esille Harrastamisen Suomen malli -toiminnan merkitys onnistuneessa syrjäytymisen ehkäisyssä.[7]

Lasten osallisuus

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että selon­teossa on huomioitu lapset ja nuoret osana politiikan suunnittelua. Kaikki luvussa 9.3 kuvatut osallisuus­toimet ovat erinomaisia. Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että monet kuvatuista osallisuus­toimista kohdistuvat yli 15-vuotiaisiin nuoriin. On tärkeää, että myös nuoremmille lapsille annettaisiin mahdollisuus osallistua politiikan suunnitteluun. Lisäksi tulisi huomioida erilaiset lapset ja lapsiryhmät, esimerkiksi muulla kuin puheella kommunikoivat sekä erikieliset lapset ja nuoret.[8] YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus painottaa kaikkien lasten oikeutta ilmasta mieli­piteensä, iästä tai muista tekijöistä riippumatta.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsille ja nuorille järjestettyjen osallisuus­toimien ei tulisi olla yksittäisiä toimia, vaan lasten ja nuorten näkemyksiä tulisi selvittää jatkuvasti osana politiikan suunnittelua. Yksittäiset kiertueet, kampanjat ja tilaisuudet ovat kannatettavia toimia, mutta ne eivät yksinään ole riittävä tapa selvittää lasten ja nuorten näkemyksiä. Lapsiasia­valtuutettu kannustaa selvittämään lasten ja nuorten näkemyksiä osana lasten arkea esimerkiksi tutkimus­tietoa ja digitaalisia menetelmiä hyödyntäen. Tällöin on mahdollista kuulla myös niiden lasten ja nuorten näkemyksiä, jotka eivät halua tai kykene osallistumaan edustuksellisiin ryhmiin tai erillisiin tilaisuuksiin.

 

Helsingissä 25.1.2023

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

Terhi Tuukkanen, erikoistutkija