Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi toimeentulotuesta annetun lain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Viite: VN/650/2022

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi esitysluonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi toimeentulotuesta annetun lain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (pdf)

 

Hallituksen esitysluonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi toimeentulotuesta annettua lakia sekä sosiaalihuolto­lakia ja lakia kuntouttavasta työtoiminnasta. Esityksen tavoitteena on parantaa erityisesti so­siaalihuollon ja haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden asemaa toimeentulotuen haki­joina.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna, että nyt korjataan toimeentulotuessa ha­vaittuja epäkohtia ja valmistaudutaan toimimaan hyvinvointialueilla, vaikkakin sosiaaliturvauudistus on samaan aikaan vireillä ja peräkkäiset sekä osin päällekkäiset uudistukset voivatkin olla vaikeita hallita ja ainakin toimeentuloasiak­kaille usein hankalasti hahmotettavia. Tiedottamiseen on siten kiinnitettävä erityistä huomi­oita.
  • Toimeentulotukihakemusten käsittelyn jako Kelan (perustoimeentulotuki) ja hyvin­vointialueen (täydentävä tai ehkäisevä toimeentulotuki) kesken voi olla asiakkaalle vai­keasti hahmotettava asia. Toimeentulotukihakemusten käsittelyn toimivuutta on siten jatkossakin syytä seurata.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 26 artiklan mukaan lapsella on oikeus so­siaalitur­vaan, jota myönnettäessä tulisi tarvittaessa huomioida lapsen ja hänen elatuksestaan vas­tuussa olevien henkilöiden varallisuus ja olosuhteet, kuten myös muut lapsen esittämään tai hänen puolestaan esitettyyn hakemukseen vaikuttavat seikat.

LOS 27 artiklan mukaan lap­sella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityk­sensä kannalta riittävään elintasoon. Ensisijainen vastuu tästä on lapsen huoltajilla, mutta sopi­musvaltioilla on myös velvollisuus ryhtyä tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteuttamisessa.

Lapsiasiavaltuutettu on toistuvasti kiinnittänyt huomiota lapsiperhe- ja lapsiköyhyyteen Suomessa.[1] Lapsiasiavaltuutettu on antanut lausunnon hallituksen esitysluonnosta edeltä­neeseen työryhmämietintöön, jossa käsiteltiin myös toimeentulotuen yleisyyttä lapsiper­heissä. [2]  Viittaamme edelleen edellä mainittuihin, toistamatta jäljempänä niissä esitettyä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hallituksen esitysluonnoksen ehdotuksia pääsääntöisesti myöntei­sinä. Toimeentulotuki on yksi osa parhaillaan menossa olevaa laajaa sosiaaliturvauudistusta, joten tukimuodon toimivuus tulee arvioitavaksi uudelleen myös tässä uudistuksessa. 

Kuten hallituksen esitysluonnoksessa todetaan (s. 56), ”toimeentulotuki pysyy edelleen tilapäisenä sosiaalihuoltoon kuuluvana viimesijaisena taloudellisena tukena eikä sen asema suhteessa perustuslain 19 §:n 1 momenttiin muutu. Vähimmäisturvan ja muun sosiaaliturvan välistä suhdetta käsitellään sosiaaliturvakomitean työssä, minkä vuoksi tässä esityksessä ei ole puu­tuttu toimeentulotuen asemaan laajemmin”.

Sinänsä on perusteltua, että nyt korjataan ha­vaittuja epäkohtia ja valmistaudutaan toimimaan hyvinvointialueilla, vaikkakin peräkkäiset ja osin päällekkäiset uudistukset voivatkin olla vaikeita hallita, ja ainakin toimeentuloasiak­kaille usein hankalasti hahmotettavia. Tiedottamiseen on siten kiinnitettävä erityistä huomi­oita.

Se, että toimeentulotukihakemuksen käsittely on jaettu Kelan (perustoimeentulotuki) ja hy­vinvointialueen (täydentävä tai ehkäisevä toimeentulotuki) kesken, voi olla asiakkaalle vai­keasti hahmotettava asia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että ehdotuksiin sisältyvät asi­akkaan oikeus henkilökohtaiseen palveluun sekä velvollisuus yhteistyöhön Kansaneläkelai­toksen ja hyvinvointialueen välillä.  Vaikka nykyäänkin on voimassa jako Kelan ja kunnan välillä, ei hajauttaminen kahdelle toimijalle ole kuitenkaan optimaalisin ratkaisu. Tällä het­kellä ei ole vielä tarkoin tiedossa esimerkiksi se, miten hyvinvointialueet tulevat käytännössä toimimaan. 

Toimeentulotukihakemusten käsittelyn toimivuutta on siten jatkossakin syytä seurata ja tarvittaessa on yksinkertaistettava prosessia viimeistään sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä tehtävien lakimuutosten yhteydessä.  

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että jatkossa perusmenoina otetaan huomioon lapsen ta­paamisesta aiheutuneet kulut tarpeellisen suuruisina (7 b §). Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tätä muutosta ei nimenomaisesti mai­nita lainkaan. Muutokseen viitataan kohdassa 4.2.1. (s. 29), jossa todetaan, että ”[h]allituksen esityksessä muutetaan lainsäädäntöä siten, että lasten tapaamiskuluja huomioidaan jatkossa sopimuksen mukaan myös muiden kuin lapsen kanssa eri taloudessa asuvan vanhemman osalta. Tämä koskee tilanteita, joissa on sovittu, että lapsen kanssa asuva vanhempi maksaa osan matkakustan­nuksista lasta tapaamaan tulevalle henkilölle”.

Huomautamme, että läheskään aina ei ole kyse siitä, että tapaava aikuinen matkustaa lapsen luo, vaan matkakustannukset voivat syntyä lap­sen matkustamisesta hänen luokseen tai siitä, että tapaaja-aikuinen vastaisi vain osasta kuluja. Sinänsä säännöksen kirjaus ”siltä osin, kun ne perustuvat kunnan toimielimen vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen” edellyttää ottamaan kulut tarpeellisen suurui­sina huomioon, jos ne sisältyvät sopimukseen tai päätökseen, riippumatta siitä, mistä kulut tarkalleen ottaen syntyvät. Tarkoitus ei siis ilmeisesti ole muulla tavoin rajoittaa kulujen huo­mioonottamista. Säännöksen perusteluja olisi syytä täydentää.

Hallituksen esitysluonnoksessa 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lapsen vähäistä suuremmat toistuvat tulot ja varallisuus katsotaan perheen tuloiksi vain siltä osin, kun ne kohdistuvat lapsen kuluihin.

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmin työryhmämietintöön antamassa lausunnossaan katsonut, että kotona asuvan nuoren kannalta on kohtuutonta, mi­käli hänen palkkatulonsa otetaan perheen toimeentulotukilaskelmassa tulona huomioon esi­merkiksi silloin, kun hän työskentelee osa-aikaisesti tavoitteenaan kerätä säästöjä opintoja ja itsenäis­tymistä varten.

Perustelujen kirjaus jättää edelleen tulkinnanvaraa ja avoimeksi muun muassa sen, mitä katsotaan toistuviksi tuloiksi ja miten suhtaudutaan vaikkapa nuoren osa-aikaisesta, ehkä epäsäännöllisestäkin työskentelystä kertyviin tuloihin. Koulunkäynnin tai opintojen ohella työskentelevän lapsen tulojen huomioimiseen perheen tuloina tulisi aina suhtautua lähtökohtaisesti pidättäytyvästi. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että perusteluja on tarkennettava tältä osin. 

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa myös tilanteesta, jossa päätoimisesti opiskelevan nuoren on nostettava opintolainaa ennen kuin hän voi turvautua perustoimeentulotukeen.[3] Tämän vuoksi nuoren lainataakka kasvaa ja se voi vaikeuttaa hänen taloudellista asemaansa valmistumisen jälkeen. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa selvitetään, seuraako tästä nuorten kannalta kohtuuttomia tilanteita ja harkitaan, tulisi opintolainan ensisijaisuudesta luopua.

 

Jyväskylässä 31.5.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies