LAPS/60/2023 13.11.2023

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laeiksi eräiden kansaneläke­indeksiin ja elinkustannus­indeksiin sidottujen etuuksien ja raha­määrien indeksi­tarkistuksista vuosina 2024-2027 ja siihen liittyviksi laeiksi sekä lapsilisä­lain 7 §:n muuttamisesta

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta tiistai 14.11.2023 klo 9.15 / HE 75/2023 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtion tulisi välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.

• YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan talous­kriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. Näin ei hallituksen esityksessä ole toimittu.

• Indeksi­tarkistusten jäädytykset heikentävät laajasti lapsi­perheiden toimeen­tuloa. Erityisen huolestuttavaa on se, että osa jäädytyksistä kohdistuu jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin lapsi­perheisiin.

• Esityksen mukaiset lapsi­lisän korotukset eivät ole riittävä tuki vähä­varaisille ja muutoin haavoittuvassa asemassa oleville lapsi­perheille, joiden sosiaali­turvaa ollaan tuntuvasti heikentämässä.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Aluksi

Hallituksen esityksen on tarkoitus toimia osana pääministeri Orpon hallitus­ohjelman mukaisia julkisen talouden tasapainottamis­toimenpiteitä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eräitä etuuksia ja rahamääriä, jotka on sidottu kansaneläke­indeksiin tai elinkustannus­indeksiin, ei tarkistettaisi siten kuin kansaneläke­indeksistä annetussa laissa säädetään tai elinkustannus­indeksin muutosta vastaavasti vuosina 2024–2027.

Ehdotukset koskisivat sairausvakuutus­lain mukaista päiväraha­etuuksien vähimmäis­määrää, Kansaneläke­laitoksen kuntoutus­etuuksista ja kuntoutusraha­etuuksista annetun lain mukaista ammatillisessa kuntoutuksessa olevan kuntoutus­rahan ja nuoren kuntoutus­rahan vähimmäis­määrää, työttömyysturva­lain mukaisen perus­päivärahan, perus­päivärahan korotus­osan ja lapsi­korotuksen määrää, lasten koti­hoidon tuesta ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaisia etuuksia, yleisestä asumis­tuesta annetun lain mukaisia raha­määriä, eläkkeen­saajan asumis­tuesta annetun lain mukaisia raha­määriä, opintotuki­lain mukaisen opinto­rahan, opinto­rahan huoltaja­korotuksen ja oppimateriaali­lisän määrää, aikuiskoulutus­etuuksista annetun lain mukaista aikuiskoulutus­tuen perus­osan määrää sekä kansain­välistä suojelua hakevan vastaan­otosta sekä ihmis­kaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain mukaista vastaanotto­rahaa ja käyttö­rahaa.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että merkittävä osuus indeksi­tarkistusten jäädytyksen kohteena olevista etuuksista on lapsi­perheiden saamia etuuksia. Lapsi ja lapsi­perhe voi samaan aikaan olla useamman etuuden saaja, jolloin indeksi­tarkistusten jäädytysten vaikutukset kertaantuvat. Ne heikentävät siis monien lapsi­perheiden toimeen­tuloa. Erityisen ongelmallista on se, että osa jäädytyksistä kohdistuu jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin lapsi­perheisiin. Yksittäisten etuuksien indeksi­tarkistusten jäädytyksiä olisikin syytä tarkastella kokonaisuutena hallitus­ohjelmaan sisältyvien sosiaali­turvan heikennys­ehdotusten kanssa.

Lapsen edun arviointi ensi­sijaisena harkinta­perusteena

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa aluksi, että YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensi­sijaisena harkinta­perusteena otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on käsite, joka voidaan määritellä yksittäisen lapsen, lapsi­ryhmän tai kaikkien lasten kohdalla.

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu tulee ”sopeuttaa ja määritellä tapaus­kohtaisesti kyseessä olevan lapsen tai kyseessä olevien lasten erityis­tilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon heidän henkilö­kohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet.”[1] Myös LOS 26 artiklassa vahvistetaan, että lapselle sosiaali­turvaa myönnettäessä on tarvittaessa huomioitava laajasti hakemukseen vaikuttavia seikkoja. Komitean yleis­kommentissa lapsen edusta (nro 14) on kuvattu laajemmin, miten lapsen etua tulisi arvioida eri tilanteissa.[2]

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen edun huomioon­ottaminen siten, kuin se Suomessa lain­tasoisena voimassa olevassa lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa on määritelty, edellyttää, että lapsen/lapsiryhmän / kaikkien lasten tilannetta tarkastellaan kokonais­valtaisesti. Talouden tasapainottamis­toimenpiteistä tehdään luonnollisesti taloudellisten vaikutusten arviointi valtion talouden näkö­kulmasta. Lapsen edun huomioon ottamiseksi on välttämätöntä, että sen lisäksi tasapainottamis­toimenpiteiden suoria ja välillisiä vaikutuksia lasten oikeuksiin ja asemaan arvioidaan moni­puolisesti ja kattavasti ottaen huomioon erilaisissa elämän­tilanteissa olevien lasten etu.

Muistutamme myös Suomea sitovista kansain­välisistä ihmisoikeus­velvoitteista ja viittaamme tältä osin sosiaali- ja terveys­valiokunnalle antamaamme lausuntoon 23.10.2023 valtion talousarvio­esityksestä (HE 41/2023 vp) sekä julkisen talouden suunnitelmasta.[3] Erityisesti haluamme toistaa tässä, että YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.[4] Komitean suosituksissa kehotetaan useassa muussakin kohdassa, muun muassa koulutukseen, vapaa-aikaan ja väkivallan ehkäisyyn liittyen, parantamaan sosiaalis-taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaa.

Lapsiperhe­köyhyydellä on tutkitusti haitallisia vaikutuksia lasten hyvin­vointiin ja terveyteen joskus jopa läpi koko elämän. Hallitus on nyt toimimassa juuri päin­vastoin kuin lapsen oikeuksien komitea suosittelee.

Lapsi­vaikutusten arviointi (kohta 4.2.3.3)

Käsillä olevan hallituksen esityksen lapsi­vaikutusten arvioinnissa tunnustetaan, että indeksi­tarkistusten jäädytykset heikentävät etuuksia saavien lapsi­perheiden taloudellista tilannetta. Kelan arvion mukaan esitys lisää pieni­tuloisissa perheissä asuvien lasten määrää 2,8 prosentilla. Toisaalta siinä mainitaan, että esityksessä ehdotetut lapsilisän korotukset parantavat lähtö­kohtaisesti korotuksiin oikeutettujen lapsi­perheiden taloudellista tilannetta. Kaikki lapsi­perheet, jotka saavat jäädytysten kohteena olevia etuuksia, eivät kuitenkaan ole oikeutettuja lapsi­lisän korotuksiin. 

Lapsiasia­valtuutettu pitää merkittävänä epäkohtana sitä, että jäädytysten arvioidaan lisäävän toimeentulo­tuen tarvetta pieni­tuloisissa perheissä, vastaavalla tavalla kuin muiden sosiaali­turvaan kohdistuvien heikennysten on arvioitu tekevän. Näin siitä huolimatta, että hallitus­ohjelman tavoitteena on vähentää tukeutumista sosiaali­turvaan ja toimeentulo­tukea tarvitsevien määrän puolittaminen. Risti­riita näyttää ilmeiseltä.

Sosiaali- ja terveys­ministeriö totesi sosiaaliturva­muutosten yhteis­vaikutusten arvioinnissaan, että työllisyys­vaikutukset voivat pienentää toimeentulo­tuen saannin kasvua hieman, mutta jo valmiiksi toimeentulo­tukea saavalla henkilöllä työnteon taloudelliset kannustimet eivät muutu muutosten seurauksena vaan pysyvät usein samoina ja osa-aikaisen työllistymisen kohdalla yleensä heikkenevät.[5] Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että toimeentulo­tuki on tarkoitettu viime­sijaiseksi ja yleensä lyhyt­aikaiseksi tuki­muodoksi, joten vaikuttaa arveluttavalta ja varsin lyhyt­näköiseltä tehdä säästö­päätöksiä, jotka pakottavat lapsi­perheitä toimeentulo­tuen piiriin, heikentävät työn­teon taloudellisia kannusteita ja/tai pidentävät toimeentulo­tuen tarvetta.

Indeksi­tarkistusten jäädytysten ja muiden lapsi­perheiden toimeen­tuloon kohdistuvien sosiaali­turva- ja etuus­muutosten yhteis­vaikutuksista

Monet hallitus­ohjelmaa toteuttavat hallituksen esitykset heikentävät sosiaali­turvaa ja muita etuuksia laajasti. Useat niistä kohdistuvat pieni­tuloisiin lapsi­perheisiin. Yhteistä esityksille on ollut se, että niillä tavoitellaan julkisen talouden säästöjä ja näin ollen taloudellisia vaikutuksia on arvioitu paikoin varsin moni­puolisestikin, tosin pääosin vain kulloinkin kyseessä olevan esityksen kannalta. Sen sijaan perus- ja ihmisoikeus­vaikutuksia, mukaan lukien vaikutuksia lasten ja lapsi­perheiden asemaan ja oikeuksiin, ei ole arvioitu juuri lainkaan. Myös kokonais­arvioinnin puuttuminen on ollut ongelmallista. Kokonais­arviointia tulee tehdä sekä yksittäiseen etuuteen kohdistuvien muutosten osalta että kaikkien muutosten yhteis­vaikutuksista. Keskittyminen pelkästään yksittäisen esityksen taloudellisiin vaikutuksiin antaa hyvin suppean käsityksen siitä, miten heikennykset vaikuttavat lasten ja lapsi­perheiden elämään.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota siihen, että indeksi­tarkistusten jäädytysten lisäksi samaan aikaan ollaan tekemässä lukuisia muita lapsi­perheiden toimeen­tuloon vaikuttavia heikennyksiä, jotka kohdistuvat monilta osin jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin lapsi­perheisiin ja lapsiin.[6] Sosiaali- ja terveys­ministeriö arvioi, että suhteellisen pieni­tuloisuuden arvioidaan lisääntyvän eniten nuorten aikuisten, yksin­huoltajien sekä vanhempien työikäisten yksin asuvien keskuudessa. Tulon­jaon epä­tasaisuutta mittaavan Gini-kertoimen arvioidaan kasvavan staattisessa tarkastelussa 27,62 prosentista 28,07 prosenttiin (+0,45 prosentti­yksikköä). Esitetyt muutokset kasvattavat suhteellista pieni­tuloisuutta sekä 50 että 60 prosentin pienituloisuus­rajalla. Myös lapsi­köyhyys kasvaa ehdotettujen muutosten seurauksena.[7]

Osa ehdotetuista muutoksia on ainakin pyritty toteuttamaan siten, että vaikutukset lapsiin ja lapsi­perheisiin jäisivät vähäisiksi, mikä on luonnollisesti myönteistä. Kuitenkin kuten edellä osoitetaan, sosiaali- ja terveys­ministeriön sosiaaliturva­muutosten yhteis­vaikutusten arvioinnin laskelmat[8] osoittavat, että taloudellisilta kokonais­vaikutuksiltaan muutokset heikentävät jo valmiiksi pieni­tuloisten ja köyhien lapsi­perheiden asemaa. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että tätä ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi se, että myös muiden väestö­ryhmien toimeen­tulo heikkenee tai se, että lapsi­perheiden toimeen­tulo heikkenee vähemmän.

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelmassa todetaan (kohta 4.3.), että hallitus uudistaa sosiaali­turvaa siten, että järjestelmä on työhön kannustavampi. Toisin sanoen tavoitteena on, että työnteon tulee aina olla kannattavampaa kuin sosiaali­turvan varassa eläminen. Epäselväksi jää, miten esitetyt muutokset tukevat tätä sinänsä hyvin kannatettavaa työntekoon kannustamisen tavoitetta, kun niin monen perheen käytettävissä olevat tulot ahkerasta työnteosta huolimatta pienenevät nykyisestään.

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ehdottomasti työllisyyttä lisääviä toimia sekä lapsiperhe­köyhyyden vähentämistä. Lapsiasia­valtuutettu on toistuvasti kiinnittänyt huomiota lapsi­perhe- ja lapsi­köyhyyteen Suomessa.[9] Lapsi­köyhyys on Suomessa yleistynyt 2000-luvulla. Ajan­jaksolla suomalais­lapsista noin 11 prosenttia on elänyt suhteellisessa köyhyydessä.[10] Vuonna 2021 noin 121 800 lasta eli pieni­tuloisessa perheessä. Tämä vastaa 12 prosenttia kaikista Suomessa asuvista lapsista.[11]

Köyhyys koettelee etenkin yksinhuoltaja­perheitä, yhden tulon­saajan perheitä, moni­lapsisia perheitä ja pienten lasten perheitä. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa köyhyyden olevan lapsi­perheissä ilmiönä erilainen kuin muissa koti­talouksissa: toisin kuin muissa koti­talouksissa, joissa köyhyys yleensä selittyy työttömyydellä tai työelämän ulko­puolella olemisella, köyhistä lapsi­perheistä lähes puolessa huoltaja on töissä.[12] Lapsi­perheissä joudutaan työssä­käynnistä huolimatta turvautumaan usein esimerkiksi asumis­tukeen ja toimeentulo­tukeen. Monien meneillään olevien muutos­ehdotusten vaikutuksena lapsi­perheiden talous heikkenee ja etenkin toimeentulo­tuen tarve lisääntyy. Tämä on myös suora­sanaisesti todettu tässäkin hallituksen esityksessä.

Lapsi­köyhyyden vähentäminen on vuodesta 2019 asti ollut kansallisen lapsi­strategian keskeinen tavoite, ja Suomi on asettanut kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymis­riskissä olevien henkilöiden määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Näistä 100 000 henkilöstä kolmas­osan tulisi olla lapsia.[13] Tavoitteet ovat perusteltuja, sillä lapsi­köyhyyden kielteiset seuraukset lapsen hyvin­voinnille ja kehitykselle on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Suomalaisessa kohortti­tutkimuksessa voitiin aukottomasti osoittaa, että lapsi­perheen käytettävissä olevien tulojen vähentyminen muodostaa merkittävän riskin lapsen mielen­terveydelle lisäämällä aikuisten kokemaa stressiä ja aiheuttamalla negatiivisia muutoksia vanhempien mielen­terveyteen, vanhempien väliseen suhteeseen ja vanhemmuu­teen. Vaikutukset olivat pitkä­aikaisia ja yli­sukupolvisia.[14]

Niin ikään vuonna 1987 ja 1997 Suomessa syntyneiden lasten kohortti­tutkimukset ovat osoittaneet köyhyyden yli­sukupolvisuuden ja lukuisat yhteydet erilaisiin pahoinvointi­tekijöihin, kuten lasten­suojelun tarpeeseen ja nuoriso­rikollisuuteen.[15] Vastaavia tuloksia on havaittu lukuisissa kansain­välisissä tutkimuksissa, myös Pohjois­maissa. Esimerkiksi Tanskassa pyrittiin lisäämään työnteon kannustimia leikkaamalla rajusti maahanmuuttaja­taustaisten perheiden sosiaali­turvaa vuonna 2002. Arvostettujen talous­tieteilijöiden tutkimus osoittaa uudistuksen kielteiset vaikutukset erityisesti lapsiin: lasten osallistumis­aste niin varhais­kasvatuksessa kuin esikoulussa laski, lasten suoriutuminen kieli­kokeissa heikkeni ja teini-ikäisten rikollisuus lisääntyi.[16] 

Nuorten kuntoutus­rahaan kohdistuvat heikennykset

Nostamme esimerkkinä kokonais­arvioinnin tarpeellisuudesta nuorten kuntoutus­rahaan kohdistuvat muutos­ehdotukset. Käsillä olevan hallituksen esityksen mukaiset indeksi­jäädytykset kohdistuvat myös nuorten kuntoutus­rahaan. Yksittäisenä muutoksena jäädytys ei välttämättä ole kovin suuri, mutta sen lisäksi on huomattava, että kuntoutus­rahan vähimmäis­määrää on ehdotettu laskettavaksi (HE 60/2023 vp).

Mainittujen tavoitteiden ja tutkimus­tulosten valossa lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin huolestuttavana tuossa hallituksen esityksessä esitettyä arviota (s. 9), jonka mukaan kuntoutus­rahan vähimmäis­määrän lasku voi johtaa siihen, että lasten motivaatio osallistua kuntoutukseen laskee. Se tarkoittaa käytännössä, että myös näiden lasten opinnot ja työelämään pääsy voivat vaarantua. Tällä voi olla kauas­kantoisia seurauksia sekä yksilö­tasolla että laajemmin työllisyys­kehityksen näkö­kulmasta.

Vähimmäis­määrän laskun sekä indeksi­tarkistuksen jäädytyksen lisäksi hallitus­ohjelmaan sisältyy myös kirjaus, jonka mukaan vuonna 2025 on tarkoitus peruuttaa laki­muutos, joka on mahdollistanut vuoden 2019 alusta 16–29-vuotiaiden ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn ilman sairaus- tai vamma­diagnoosia tarkoituksena nopeuttaa kuntoukseen ohjautumista. Tämä peruutus toteutuessaan voi entisestään heikentää kyseessä olevien nuorten mahdollisuuksia kouluttautua haluamaansa ammattiin ja työllistymiseen.

Nuorten kuntoutus­rahan tavoitteena on parantaa niiden nuorten, joilla on opiskelu­kykyyn vaikuttava sairaus tai vamma, mahdollisuuksia suorittaa ammatillinen tutkinto ja edistää sitä kautta pääsyä työ­elämään, itsenäistä selviämistä, osallistumista sekä sosiaalista hyvin­vointia. Nuoren kuntoutus­rahan myöntämisen sairaus­perusteet liittyvät yleisimmin mielen­terveyden ja käyttäytymisen häiriöihin, hermoston sairauksiin tai synnynnäisiin epä­muodostumiin ja kromosomi­poikkeavuuksiin.[17]

Kelan tutkimuksen mukaan kuntoutusraha­etuus kohdistuu niille, joille se on tarkoitettu. Ne 16–19-vuotiaat, jotka saavat nuoren kuntoutus­rahaa, käyttävät muita sosiaaliturva­etuuksia ja sote-palveluita merkittävästi yleisemmin kuin muut saman ikäiset nuoret.[18] Kelan tutkimuksen mukaan nuorten kuntoutus­rahan avulla on myös saavutettu tavoite työkyvyttömyys­eläkkeelle siirtymisen vähenemisestä.[19]

Nuorten kuntoutus­rahan tasoa ja sen myöntämisen perusteita arvioitaessa olisi otettava huomioon ainakin vielä oppivelvollisuus­iän nostamisen vaikutukset. Osa nuorten kuntoutus­rahan piirissä olevista nuorista on tänä päivänä oppi­velvollisia (16–17-vuotiaat). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Turun yliopiston lasten­psykiatrian tutkimus­keskuksen 1987 ja 1997 syntyneiden kohortti­tutkimuksen mukaan nuoret, joilla oli diagnosoitu psykiatrinen tai neuro­psykiatrinen häiriö, jättivät muita nuoria useammin hakematta toisen asteen opintoihin. Tutkijat toteavat, että vaikka vuonna 2021 tehdyllä oppivelvollisuus­iän nostolla pyritään lisäämään toisen asteen koulutukseen hakeutumista, erityis­tarpeiset nuoret voivat tutkijoiden mukaan kaivata edelleen lisä­tukea.[20] Oppivelvollisuus­iän nostamisen vaikutuksia nuorten kuntoutus­rahan käyttöön ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarkemmin tähän mennessä arvioitu.  

Lapsilisän korotukset

Indeksi­tarkistusten jäädyttämistä pyritään kompensoimaan lapsi­perheille lapsilisän korotuksilla. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan suunnitellut lapsilisän korotukset eivät ole riittäviä kompensoimaan hallitus­ohjelman mukaisia talouden sopeutus­toimia, joista valitettavan suuri osa kohdistuu juuri heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa oleviin lapsi­perheisiin. Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan (s. 32), on myös huomattava, että lapsilisän korotukset, jotka koskevat alle kolme­vuotiaita lapsia ja moni­lapsisia perheitä, eivät siten kohdistu kaikkiin jäädytettäviä etuuksia saaviin lapsi­perheisiin ja toisaalta korotuksen määrä ei välttämättä vastaa indeksi­tarkistusten tekemättä jättämisestä aiheutuvaa menetystä. 

Lapsiasia­valtuutettu suhtautuu lapsilisän korotuksiin kahtalaisesti. Lapsilisän ostovoiman heikentymisen ja hyvinvointi­valtion legitimiteetin kannalta lapsilisän korotukset ovat kannatettavia. Ostovoimalla mitattuna Suomen lapsilisän taso ei muihin maihin verrattuna ole kovin korkea.[21] Lapsilisän ostovoima on vuosien kuluessa heikentynyt voimakkaasti, eri arvioiden mukaan jopa kolmanneksen vuoden 1994 tasosta. Kelan arvion mukaan hintojen nousu nosti köyhyys­astetta yhteensä 2,5 prosentti­yksikköä. Nousu vastaa noin 62000 uutta köyhää koti­taloutta, joista lapsi­perheitä on 16 000. Köyhyysasteen nousu kohdistui erityisesti yhden aikuisen lapsi­perheisiin (5,8 prosentti­yksikön nousu). Näistä koti­talouksista 22 prosenttia elää hintojen nousun jälkeen köyhyys­rajan ala­puolella.[22]

Yleisesti ottaen universaali lapsilisän korottaminen on käden­ojennus lapsi­perheille ja kaikille lapsi­perheille annettavalla tuella on tärkeä symbolinen merkitys: valtio osoittaa, että se pitää kaikkia lapsia ja heidän hyvin­vointiaan tärkeänä. Samalla lapsilisä ylläpitää hyvinvointi­valtion legitimiteettiä: kaikki kerryttävät mahdollisuuksiensa mukaan yhteis­kunnan voima­varoja ja saavat niistä osansa. Nyt ehdotettavat lapsilisän korotukset ovat kuitenkin hyvin vaatimattomat hintojen­nousun ja sosiaali­turvan leikkausten aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien rinnalla. Ne eivät myöskään koske kaikkia lapsia. Kelan tutkijat ovat arvioineet, että lapsilisän vaatimattomilla taso­korotuksilla ei juurikaan ole vaikutusta hintojen­nousun aiheuttamaan lapsiperhe­köyhyyden lisääntymiseen.[23]

Tämän vuoksi onkin muistettava, että lapsilisän korotukset eivät yksinään ole riittävä tuki vähä­varaisille ja muutoin haavoittuvassa asemassa oleville lapsi­perheille, joiden sosiaali­turvaa ollaan työttömyys­turvan lapsi­korotusten ja suoja­osien poiston, toimeentulo­tuen rajoitusten, asumis­tuen leikkausten ja suoja­osan poiston sekä käsillä olevien indeksi­jäädytysten myötä tuntuvasti heikentämässä. Ongelmana on, että korotukset jäävät saamatta osalta, muiden heikennysten kohteena olevista lapsi­perheistä. Toimeentulo­tukea saavat lapsi­perheet eivät hyödy lapsilisän korotuksesta, koska se otetaan lapsen perus­osaa määriteltäessä tulona huomioon.

Tätä käytäntöä lapsiasia­valtuutettu on kannustin­ongelmien vuoksi pitänyt perusteltuna, mutta vallitsevassa tilanteessa se lisää entisestään vähä­varaisten perheiden taloudellista ahdinkoa ja epä­oikeudenmukaisuuden kokemusta.

On perusteltua kysyä, onko oikeuden­mukaista ja kohtuullista korottaa hyvä­tuloisten ja varakkaiden perheiden lapsilisää samalla, kun kaikkein epä­edullisimmassa asemassa olevien lapsi­perheiden toimeen­tuloa valtion­talouden vakauttamisen nimissä heikennetään. 

Lopuksi

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa lopuksi, että käsillä olevassa hallituksen esityksessä eikä muissakaan sosiaali­turvan muutoksia koskevissa esityksissä ole kuvattu muita toteutus­vaihtoehtoja eikä luonnollisestikaan niitä siten ole esityksissä myöskään arvioitu. Tätä on perusteltu sillä, että muutos­esitys sisältyy hallitus­ohjelmaan. Epäselvää on, onko muita toteutus­vaihtoehtoja harkittu ja arvioitu hallitus­ohjelmaakaan tehtäessä.

Nähdäksemme edellä mainittua vaihto­ehtojen tarkastelua ja punnintaa tullaan tekemään parlamentaarisessa sosiaaliturva­komiteassa, jonka tehtäviä muutettiin valtio­neuvoston päätöksellä lokakuussa 2023.[24] Tämä on luonnollisesti myönteistä, mutta toisaalta se asettaa jossain määrin entistä kyseen­alaisemmaksi nyt tehtävät heikennykset ja niiden perustelut. Järjestyksen tulisi olla juuri päin­vastainen kuin nyt ollaan tekemässä. Tässä vaiheessa tehtävät muutokset voivat myös hankaloittaa sosiaaliturva­komitean tulevaa työtä: ehditäänkö niiden vaikutuksista saada riittävästi luotettavaa ja kattavaa tutkimus­tietoa komitean kaudella 2023–2027 tehtävän tarkastelun ja tulevien uudistus­ehdotusten tueksi.

Tässä kohdin muistutamme vielä uudelleen edellä mainitusta YK:n lapsen oikeuksien komitean kannan­otosta: talous­kriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. Hallitus­ohjelma ei vapauta lain­säätäjää tästä arvioinnin ja varmistamisen velvoitteesta.

Jyväskylässä 13.11.2023

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi