LAPS/72/2026, 2.6.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle yhdenvertaisuus­valtuutetun kertomuksesta edus­kunnalle 2026

Viite: Työelämä- ja tasa-arvo­valiokunta torstai 04.06.2026 klo 12.15 / K 2/2026 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunta­kertomusta yleissopimuksen ja lapsilta kuulemansa perusteella.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Suositus ohjeistuksen ja koulutuksen lisäämisestä koskien vammaisten lasten osallisuutta on erittäin kannatettava. Vammaisten lapsen arjessa on valitettavan usein esteitä sosiaaliselle osallisuudelle.
• Vammaisten lasten tarpeet tulee huomioida kuljetus­järjestelyissä paitsi koulunkäynnin ja perhe-elämän myös vapaa-ajan osallistumisen näkökulmasta.
• Lapsiasiavaltuutetun tapaamat lapset ovat tuoneet esiin kokemuksiaan syrjinnästä ja rasismista. Lasten kokemusten lisäksi YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset alleviivaavat tarvetta sekä sateenkaari­poliittiselle että rasismin­vastaiselle toiminta­ohjelmalle.
• Nuorten näkemykset siitä, että moninaisuudesta tulisi puhua lapsille nuoresta iästä lähtien tukevat yhdenvertaisuus­valtuutetun suositusta palauttaa toimipaikka­kohtainen yhdenvertaisuus­suunnittelu varhaiskasvatukseen.  
• Lapset kertovat urheiluseura­toiminnassa kohtaamastaan epäasiallisesta kohtelusta valitettavan vähän ja tämän vuoksi häirintään puuttumisen vahvistaminen myös harrastus­toiminnassa on erittäin tärkeää. 
• Lasten säilöönotto maahanmuuton yhteydessä on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Se tulee kieltää.
• Ulkomaalaislain 6 § ja vastaanottolain 5 § tulisi muotoilla uudelleen siten, että ne vastaavat YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja EU-sääntelyn vaatimuksia. 
• Tarvittavat muutokset ulkomaalais­sääntelyyn ovat valmistelultaan verrattain yksinkertaisia, sillä niiden tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan Suomen kansainvälisiä velvoitteita.
• Ihmiskaupan ja sen lähirikosten tunnistamista sekä puuttumista erityisesti sijaishuollossa olevien ja sieltä luvatta poistuvien eli hatkaavien lasten osalta on parannettava. 

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yhdenvertaisuus­valtuutetun kertomus eduskunnalle 2026 on laaja ja kattava katsaus yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien toteutumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Kertomus sisältää useita suosituksia lainsäädännön ja muiden toimien kehittämiseksi sekä arvioita myös lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta. Lapsiasia­valtuutettu on antanut yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunta­kertomuksesta 2026 lausunnon eduskunnan sivistys­valiokunnalle 17.4.2026. [1] Em. lausunnosta löytyy lapsiasia­valtuutetun näkemykset koskien sivistys­valiokunnan toimialaa.

Lapsiasiavaltuutettu tarkastelee nyt kertomusta erityisesti lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden, syrjinnän ehkäisyn ja perus­oikeuksien toteutumisen näkökulmasta keskittyen seikkoihin, joihin myös lapsiasia­valtuutettu on työssään ottanut kantaa. Lapsiasia­valtuutettu korostaa kuitenkin, että syrjintä, rasismi ja eriarvoisuus heikentävät lasten oikeuksien toteutumista laaja-alaisesti. Tämän vuoksi myös sellaiset yhdenvertaisuus­valtuutetun suositukset, joita ei tässä lausunnossa käsitellä tai jotka eivät kohdistu suoraan lapsiin, ovat merkityksellisiä lasten oikeuksien toteutumisen kannalta ja ansaitsevat huomiota.

Vammaiset lapset

YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi vahvistaa vammaisten lasten sosiaalisen osallistamisen ja yksilöllisen kehityksen tukemista. [2] Lapsi tarvitsee osallistumisen kokemuksia kasvunsa ja kehittymisensä tueksi. Vammaiset lapset kohtaavat valitettavan usein sellaisia sosiaalisen osallistumisen esteitä, jotka olisivat lapsia kuulemalla sekä lapsilähtöisellä suunnittelulla ja toteutuksella voitettavissa. Alla esimerkkejä koululiikunnasta [3]:

10-vuotias poika tykkää kaikenlaisesta liikunnasta, mutta koulun liikuntatunneilla hän menee usein kävelylle pyörätuolissa avustajan työntämänä, kun muut esimerkiksi hiihtävät tai luistelevat. Poika pääsi perhekurssilla ensimmäisen kerran hiihtämään ja oli riemuissaan työntäessään vauhtia sauvoilla hiihtokelkassa. Samalla kelkalla hänen olisi mahdollista osallistua koulun liikuntatunnilla myös luisteluun, mikäli väline olisi hänen käytettävissään. Pojan äiti kertoi, että vammattomille sisaruksille tulee aina ennen hiihtoa ja luistelua kotiin lappu, jossa muistutetaan, että jos lapsella ei ole omia suksia tai luistimia, niitä saa lainata koululta. Vammaista lasta tämä ei kuitenkaan koske. 

11-vuotiaan pojan opettaja ottaa yhteyttä vanhempiin ja ehdottaa lapsen vapauttamista koululiikunnasta. Selviää, että asiasta ei ole keskusteltu koulussa lapsen kanssa. (--) Vanhemmat keskustelevat lapsen kanssa ja poika ilmoittaa empimättä, että hän haluaa olla mukana liikuntatunneilla, koska se on hänen lempiaineensa.

Yllä todetun vuoksi suositus siitä, että ohjeistusta ja koulutusta vammaisten lasten osallisuudesta on lisättävä, on erittäin kannatettava. Sosiaalisen osallistumisen kannalta oleellisessa osassa ovat myös koulukuljetukset, ja lapsiasia­valtuutettu jakaa yhdenvertaisuus­valtuutetun näkemyksen siitä, että vammaisten oppilaiden tarpeet on huomioitava koulukuljetuksissa. Koulutuksellisten oikeuksien ja perhe-elämän toteutumisen lisäksi on huomioitava lapsen oikeus vapaa-ajan toimintaan. Esimerkiksi Karvi on tunnistanut kuljetukset harrastusten saavutettavuutta lisääväksi tekijäksi. [4]

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa yhdenvertaisuus­valtuutetun suositusta siitä, että yhdenvertaisuus­lain sanamuotoa täsmennetään niin, että myös saavutettavuuden ja esteettömyyden laiminlyönti mainitaan yhdenvertaisuus­laissa kiellettynä syrjintänä. Vammaisten lasten mahdollisuus osallistua yhteiskunnan arkiseen toimintaan ei ole estynyt vain koulussa ja harrastuksissa, vaan myös vapaa-ajalla. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklassa 31 tunnustetaan kaikkien lasten oikeus lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistys­toimintaan, kulttuuri­elämään ja taiteisiin. Vammaisten lasten mahdollisuus näihin oikeuksiin on usein estynyt – jopa niin, että mahdollisuus ulkoiluun on rajoittunutta. [5]

9-vuotias poika jää kotiin isän kanssa, kun äiti ja isoveljet lähtevät metsäretkelle. Isoveljet haluaisivat veljen mukaan ja ovat huolissaan, kun hän jää heidän mielestään kaikesta mukavasta tekemisestä paitsi. Kun lapsi oli pieni, isä kuljetti häntä rinkassa ja eväsretket kannonnokassa olivat perheen yhteinen harrastus. Lapsen kasvaessa hänen metsässä liikkumisestaan on tullut mahdotonta, sillä pyörätuolilla ei metsäpoluille ole asiaa. Läheisen luonnonsuojelu­alueen pitkospuut uusittiin joitakin vuosia sitten, mutta pyörätuolin käyttäjiä ei edelleenkään huomioitu.

Lapsiasiavaltuutettu iloitsee yhdenvertaisuus­valtuutetun huomiosta, mitä tulee urheiluseurojen aikaisempaa tehokkaampaan puuttumiseen esimerkiksi vammaisuuteen perustuvaan kiusaamiseen ja syrjintään (s. 11). Toisaalta on huolestuttavaa, että muun ohella vammaisuuteen liittyvät kiusaamista koskevat yhteydenotot näyttävät lisääntyneen koulutuksessa ja kasvatuksessa (s. 34). Myös lapsiasia­valtuutettu on lapsia ja nuoria tavatessaan törmännyt valitettavan usein lasten kipeisiin kiusaamis­kokemuksiin. Muun muassa ammatillisessa erityis­oppilaitoksessa opiskelevat nuoret ovat kertoneet valtuutetulle kiusaamisen kokemuksistaan:

Nuori: Haukuttu, syrjitty.
Nuori: Joo haukuttu on minuakin.
Lapsiasiavaltuutetun työntekijä: Mihin ne haukut on liittyny, muistatteks te?
Nuori: Ulkonäköön.
Nuori: Luultavasti ulkonäköön kun mullakin näkyy nää hampaat, mulla on purenta vähän vinksallaan, sille ei maha mitään. Mulla on oikomishoito menossa.
Nuori: Mulle piilo­vittuiltiin, sitten kiusattiin kun mä aloin lihoa ala-asteella. Nii siitäki vähä.
Nuori: Mua on haukuttu huoraks ja ämmäks ja vaikka mitä on sanottu.
Nuori: Mua on sanottu vammaseks ja nyt en muista muita nimiä.

Lapsiasiavaltuutetun lasten kanssa käydyissä keskusteluissa vastaavat teemat ovat nousseet esiin myös laajemmin. Lapsiasia­valtuutettu tapasi vuoden 2025 aikana lapsia Kotkassa, Kuhmossa, Ristijärvellä ja Turussa, ja tapaamisiin osallistui yhteensä 115 lasta eri koulutus­asteilta. Lasten mukaan toisten oppilaiden kiusaamisen ja syrjimisen kohteeksi joutuvat usein vammaisten lasten ohella varsinkin maahanmuuttaja­taustaiset, seksuaali­vähemmistöihin kuuluvat tai erilaiselta näyttävät oppilaat. Seuraavassa lapsiasia­valtuutettu luo katsauksen lasten syrjintäkokemuksiin erityisesti maahanmuuttaja­taustaisten ja sateenkaarevien lasten kannalta, sillä lapset nimesivät nämä ryhmät kiusaamiselle erityisen alttiiksi. 

Lasten syrjintä­kokemukset

Lapsiasiavaltuutetulla oli kevään 2026 ajan tiimi 5.–6.-luokkalaisten maahanmuuttaja­taustaisten lasten kanssa. Tiimin tapaamisissa keskusteluja hallitsevaksi teemaksi nousi syrjintä ja rasismi, sekä lasten ympäristöissä että yleisesti yhteiskunnassa.

Aikuinen: Onko tässä koulussa rasismia?
Lapsi: Sitä mä en hirveesti tiiä. Jotkut mun kaverit luokassa on niinku rasisteja ihan vitsillä, niinku vaan mua vastaan. Mua ei kyllä se haittaa, ku mä oon tottunu siihen aika paljon, mut mä oon sanonu niille aika monta kertaa, et rasismi ei ole vitsi eikä siitä kannata vitsailla.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen huolestuttavana, että lapset kokevat rasismin niin tavalliseksi osaksi arkeaan, että siihen on osittain jo turtunut. Kuten yllä olevasta sitaatista käy ilmi, rasismia muun muassa vähätellään huumorina, ja moni myös ajattelee, ettei ongelmaan voi puuttua. Erään lapsen toteamus, kun häneltä kysyttiin terveisiä päättäjille siitä, miten maahanmuuttaja­taustaisten lasten olisi hyvä olla Suomessa, kuulostaa lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan enemmänkin selviytymis­ohjeelta muille lapsille ympäristössä, jossa kaikkien hyväksyntä ei ole itsestäänselvyys: 

”Oo vaan oma itsensä ja älä kuuntele mitä muut sanoo.” 

Toisaalta lapset ovat tunnistaneet verrattain yksinkertaisia keinoja, kuten kaikkien ihmisarvon kunnioittamisen rasismiin puuttumiseksi:

Aikuinen: Miten näihin asioihin voitais puuttua?
Lapsi: Hmm, no, siihen ei mitenkään pystyis puuttuu, koska rasismia on kaikkialla, ja se on tosi vaikeeta puuttuu, silleen pitää vaan kestää tai sitte, nii.
Aikuinen: Voiko sitä mitenkään parantaa ees osittain?
Lapsi: No, sitä mä en nii hyvin tiiä, mutta… Pitää vaan ottaa kaikki mukaan. Ja opettaa, että kaikki ovat ihmisiä vaan.

Alla lasten terveisiä päättäjille:

Lapsi: Maahanmuuttaja­lapset saa enemmän tukia, harrastuksia ja oppimista tarpeeks.
Aikuinen: Minkälaisesta tuesta puhut? Mitä tarkotat sillä?
Lapsi: Kieli. Ja jos kiusataan, niin saa tukea siinä.
Lapsi: No, pitää vaan tasa-arvoisesti kaikkia muita tai niinku, nii.
Aikuinen: Eli tarkotat, että kaikki on tasa-arvosia?
Lapsi: Nii.

Tiimissä käytyjen keskustelujen pohjalta lasten kanssa tehtiin suosituksia, muun ohella seuraavat: 

• Kasvatetaan, opetetaan ja koulutetaan lapsia ja aikuisia ihmisten tasa-arvoiseen ja kunnioittavaan kohteluun.
• Puututaan rasismiin ja kiusaamiseen nykyistä paremmin kaikkialla kuten kouluissa, harrastuksissa ja vapaa-ajalla.

Lasten muotoilemien suositusten painoarvoa alleviivaavat Kouluterveys­kyselyn tulokset. Vuoden 2025 Kouluterveys­kyselyn tulosten mukaan viikoittainen koulukiusaaminen oli kaikilla koulu­asteilla yleisintä ulkomaalais­taustaisilla. [6]

Toinen myös Kouluterveys­kyselyn perusteella lapsiasia­valtuutetun erityistä huolta herättävä ryhmä on sateenkaarevat lapset ja nuoret. Kouluterveys­kyselystä käy ilmi, että kaikki kiusaamisen muodot olivat sukupuoli- ja seksuaali­vähemmistöihin kuuluvilla 8.–9.-luokkalaisilla noin kaksi–kolme kertaa yleisempiä kuin muilla nuorilla. [7] Eräs lapsiasia­valtuutetun syksyllä 2025 tapaama sateenkaareva nuori on todennut: 

”Tuntuu, ettei näe valoisaa tulevaisuutta, jossa meillä on samat oikeudet kuin muilla nuorilla”

Lapsiasiavaltuutettu ymmärtää valitettavan hyvin, mistä kyseinen kokemus kumpuaa. Useat sateenkaarevat lapset joutuvat jatkuvasti perustelemaan itseään ja jännittämään sitä, kuinka heidät kohdataan. Eräs lapsiasia­valtuutetun vuonna 2021 tapaama sateenkaareva lapsi kertoi muun muassa seuraavaa, kuvastaen lapsen arkiympäristön turvattomuutta: 

”Ja mulla on myös sellanen juttu, että kerran ku mä olin pukuhuoneessa, ni yks tyyppi aikuisista [koulussa] sanoi, et mä en sovi tyttöjen pukkariin, ja mä en pääse poikien pukkariin, koska ei tiedetä mikä mä olen.”

Lisäksi päättäjillä ei ole ollut erityisen ponnekasta tahtotilaa puuttua sateenkaari­nuorten elämässään kokemiin epäkohtiin, vaikka tätä on suosittanut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea. [8]

Lapsiasiavaltuutettu on pyrkinyt huhtikuussa 2025 selvittämään sekä oikeusministeriöltä että sosiaali- ja terveysministeriöltä, mikä lainsäädäntö­toimien tilanne intersukupuolisten lasten osalta on. [9] Lapsiasia­valtuutetun tiedossa ei ole, että ministeriöissä olisi edelleenkään puututtu asiaan. Lapsiasia­valtuutetun tiedossa ei myöskään ole, että sukupuolen vahvistamisesta annetun lain (HE 189/2022 vp) hyväksymisen yhteydessä annetun lausuman mukaisesti olisi selvitetty tarvittavia säädösmuutoksia transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämis­oikeuden edistämiseksi sukupuolen vahvistamisessa. [10]

Lakihankkeet eivät yksin ole vastaus lasten aseman parantamiseen. Lapsiasia­valtuutetun tapaamisissa sateenkaarevien lasten ja nuorten kanssa lainsäädäntö­kysymyksiä huomattavaksi keskeisemmäksi on noussut esimerkiksi asennekasvatus. Nuoret ovat pohtineet sitä, että koulun ilmapiiriin, asenteisiin ja kiusaamiseen liittyvät ongelmat eivät synny tyhjiössä, vaan rakentuvat vähitellen, kun moninaisuudesta ei puhuta ja lapset seuraavat näkemäänsä esimerkkiä. Seuraavat sitaatit ovat lapsiasia­valtuutetun vuonna 2021 tapaamilta nuorilta:

”Tost yläasteest tuli viel mieleen, että kaikki jotka yläasteelle menee, ni nehän tulee sinne ala-asteelta. Et ite ainaki huomasin, että ala-asteella ei oltu käsitelty tämmösii teemoi niinku ollenkaan. Mut ehkä se, et jos näitä teemoja tuotas ees jonkin verran ja siihen ikätasoon sopivasti jo sillon esille, ni ehkä se ei olis ehkä niin semmonen tabu, ja just se et ei huudeltais sitä homoa just siellä yläasteen käytävillä niin paljoo.”

”Mä halusin vähän puhuu tosta silleen just, et ku tulee kouluun, ni se käyttäytyminen muuttuu. Ja mä uskon, että se on osittain opittu vanhemmilta tai vanhemmilta oppilailta. Se, et näkee sitä käyttäytymistä vaik yläasteella joka päivä, ku ne vanhemmat oppilaat käyttää slurreja ja tämmösii hienoi sanoja. Ja sit ku ne ei tiiä mitä se tarkottaa, ja ne ehkä haluu olla ehkä vähän niinku ne vanhemmat oppilaat, olla siistejä, esittää vähän vanhempaa, ni se lähtee tosi helposti kierteeseen, et ku muut käyttää, ni mäki käytän. Ja sit siit tulee vaan oravanpyörä, joka ei missään vaiheessa pysähy. Ja se, et opetettais just sitä nuoremmast lähtien, ikätasoon sopien tietenki, että mikä on silleen, et hei, tämmöstäki on olemassa. Ni se auttaa niit nuorii löytämään omaa identiteettiä, se auttaa ymmärtämään erilaisii ihmisiä.”

Lapsiasiavaltuutettu toteaakin yllä esitetyn pohjalta pitävänsä äärimmäisen tärkeänä, että Suomeen laaditaan yhdenvertaisuus­valtuutetun suositusten mukaisesti sekä sateenkaari­poliittinen että rasismin­vastainen toimenpide­ohjelma. 

YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi voimistaa pyrkimyksiään sellaisten kohdennettujen politiikkojen ja ohjelmien vaikuttavuuden parantamiseksi, joilla pyritään poistamaan lasten syrjintä kaikilta suomalaisen yhteiskunnan aloilta ja kaikista yhteiskunta­piireistä varhaisesta iästä alkaen. [11] Tämä suositus yhdistettynä lasten ja nuorten kokemuksiin puoltaa lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan vahvasti myös suositusta palauttaa varhaiskasvatukseen toimipaikka­kohtainen yhdenvertaisuus­suunnittelu.

Jotta lasten kohtaama syrjintä saadaan kitkettyä mahdollisimman kattavasti kaikilta elämän­alueilta, suositus yhdenvertaisuus­lain häirintää koskevan sääntelyn täsmentämisestä siten, että myös urheilujärjestöille ja -seuroille asetetaan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin häirinnän poistamiseksi, on erittäin tervetullut. Lapsiasia­valtuutettu pitää huolestuttavana, että miltei 30 prosenttia liikuntaa urheiluseurassa harrastaneista ja siellä epäasiallista kohtelua kokeneista lapsista ja nuorista ei ollut kertonut asiasta kenellekään. 

Ulkomaalaisten lasten edun ensi­sijaisuus

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta yksi keskeisimmistä yhdenvertaisuus­valtuutetun suosituksista liittyy lasten säilöönoton kieltämiseen. Kuten yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunta­kertomuksestakin käy ilmi, YK:n lapsen oikeuksien komitea on edellyttänyt Suomelta lasten säilöönoton lakkauttamista maahanmuuttoon liittyvissä tilanteissa. [13, 14] Lapsiasia­valtuutettu kannattaa siten painokkaasti yhdenvertaisuus­valtuutetun eduskunnalle esittämää ehdotusta lasten säilöönoton kieltämisestä. Säilöönotosta tulee luopua, koska se on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. 

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, ettei EU::n turvapaikka- ja muuttoliike­paktin kansallisen implementoinnin yhteydessä hyödynnetty mahdollisuutta vahvistaa lapsen edun ensisijaisuutta ulkomaalais- ja vastaanotto­laissa. Lapsiasia­valtuutettu on useissa yhteyksissä edellyttänyt, että ulkomaalaislain 6 § ja vastaanottolain 5 § muotoillaan uudelleen siten, että ne ovat sanamuodoltaan linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Tätä on edellyttänyt myös YK:n lapsen oikeuksien komitea. [15]

Erityisen huomion kiinnittäminen lapsen etuun ei ole sama asia kuin lapsen edun ensisijainen huomiointi, joka vahvistetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi myös EU:n perusoikeus­kirjassa. Näin ollen yhdenvertaisuus­valtuutetun ehdotus, että ulkomaalaislaissa ja vastaanottolaissa on vahvistettava lapsen edun ensisijainen huomioiminen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja EU:n maahanmuutto­sääntelyn mukaisesti, on erittäin kannatettava. Em. lakimuutokset, joiden toteuttaminen nk. paktin yhteydessä olisi tuonut huomattavia synergia­etuja, olisi joka tapauksessa valmistelultaan yksinkertainen. Perusteluksi riittänee se, että lainsäädäntö yhdenmukaistetaan vastaamaan kansainvälisiä velvoitteita.

Ihmis­kauppa

YK:n lapsen oikeuksien komitea on tunnistanut sijaishuollossa olevat lapset erityisen haavoittuvaksi ryhmäksi kohtaamaan väkivaltaa. [16] Lapsiasia­valtuutetun taannoisessa analyysissa koskien sijaishuollosta luvatta poistuneiden lasten kyselytutkimusta kävi ilmi, että seksuaali­väkivalta ja korvaukset seksuaalisista teoista olivat hälyttävän yleisiä kokemuksia hatkassa olleiden tyttöjen keskuudessa. Aineisto­analyysin pohjalta oli havaittavissa ihmiskaupan ja sen lähirikosten piirteitä juuri seksuaali­väkivallan osalta. [17] Lapsiasia­valtuutettu yhtyykin yhdenvertaisuus­valtuutetun suositukseen, että sosiaali- ja terveydenhuolto­henkilöstölle laaditaan koulutus­kokonaisuus sekä ohjeet lapsia ja nuoria koskevasta hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta. Lisäksi lapsiasia­valtuutettu painottaa, että työntekijöillä tulee olla toimintatapoja ehkäistä uudelleen uhriksi joutumista.

 

Jyväskylässä 2.6.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] Ks. Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistys­valiokunnalle yhdenvertaisuus­valtuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2026, 17.4.2026, LAPS/45/2026.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen 5. ja 6. määräaikaisraporttia koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/5-6), kohta 30. 

[3] Lainaukset tekstistä Honkala ym. (2021). ”Kun lapsi oli pieni, isä kuljetti häntä rinkassa.” Vaikeasti vammaisten lasten osallisuus ja osallistuminen. Teoksessa Vammaisuus ja lapsen oikeudet: Lapsen elämää vamman kanssa (toim. A. Schalin & E. Pekkarinen), s. 205. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2021:4.

[4] Laimi ym. (2023). Mielekästä vapaa-aikaa, kavereita ja koordinaatiota: Harrastamisen Suomen mallin arviointi, esim. s. 75 ja 77. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI, Julkaisut 12:2023.

[5] Ks. alaviite 3. 

[6] Castaneda ym. (2026). Lasten ja nuorten syntyperään liittyvät terveys- ja hyvinvointierot ja niiden kehityskulut: Kouluterveyskyselyn tulokset syntyperän mukaan vuosina 2019–2025, s. 72. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 2/2026.

[7] Majlander ym. (2026). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien 8.- ja 9- luokkalaisten hyvinvointi 2019–2025, s. 8. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimuksesta tiiviisti 2/2026.

[8] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohdat 15, 16, 24.

[9] Ks. Lapsiasiavaltuutetun kysymys sosiaali- ja terveysministeriölle sekä oikeusministeriölle intersukupuolisten lasten oikeuksien turvaamisesta, 3.4.2025, LAPS/34/2025.

[10] Eduskunnan vastaus EV 259/2022 vp ─ HE 189/2022 vp, s. 1.

[11] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 16.

[12] Toivonen, V. & Kananen, M. (2025). Epäasiallinen kohtelu urheilussa. Teoksessa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024, s. 99. (toim. S. Kokko & R. Hämylä), Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1.

[13] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 39. 

[14] Lisäksi joukko YK:ssa lapsen oikeuksien ja maahanmuuton parissa toimivia asiantuntijoita on toukokuussa 2024 ottanut kantaa EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpanoon ja edellyttänyt, että jäsenvaltiot kieltävät lasten säilöönoton, koska se merkitsee lapsen oikeuksien loukkausta. Ks. Child immigration detention must be prohibited following adoption of EU migration and asylum pact, UN experts say | OHCHR, 2.5.2024. 

[15] CRC/C/FIN/CO/5-6), kohta 17.

[16] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 22. 

[17] Kekkonen, O. & Pekkarinen, E. (2024). Hatkassa lapsen silmin: Analyysi lastensuojelun sijaishuollosta luvatta poistuneiden lasten kyselytutkimuksesta, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2024:1.