Lapsiasiavaltuutetun lausunto ulkoministeriölle Suomen kansallisesta raporttiluonnoksesta - YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun (UPR) neljäs tarkastelukierros

Viite: D6L56D3-22

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi raporttiluonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 7.6.2022.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto ulkoministeriölle Suomen kansallisesta raporttiluonnoksesta - YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun (UPR) neljäs tarkastelukierros (pdf)

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu esittää seuraavat huomiot ulkoministeriön laatimaan Suomen neljän­nestä kansallisesta raporttiluonnokseen YK:n yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun. Lapsiasiavaltuutettu viittaa myös 7.3.2022 eduskunnan valiokunnille antamaansa lausun­toon ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta.[1]

 

Huomiot täytäntöönpanotoimenpiteitä koskien

Kohdassa 33 todetaan, että hallitus on ratifioimassa kansainvälistä yleissopimusta kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (ICPPED). Kohdassa ei kuiten­kaan mainita, että Suomi aikoo tehdä yleissopimukseen varauman, joka koskee adoption ku­moamisen mahdollistamista silloin, kun adoption taustalla on tahdonvastainen katoaminen.[2] Suomi katsoo, että adoptiolaissa (22/2012) adoption pysyvyyden on katsottu olevan lapsen edun mukaista. 

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että Suomi ratifioi yleissopimuksen, mutta katsoi lausunnossaan yleis­sopimuk­sen voimaan­saattamisesta koskevasta hallituksen esityksestä, että varaumaa ei tulisi tehdä.[3]

Kohdissa 38 ja 45 vastataan Suomen saamaan suositukseen, joka koskee sterilisaation tai he­delmättömyyden vaatimuksen poistamista sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä sekä eh­dotusta siirtyä menettelyyn, jossa sukupuoli voitaisiin vahvistaa oman ilmoituksen perus­teella.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että valmisteilla oleva laki[4] sivuuttaa alaikäisten itse­määräämis­oikeuden juridiseen su­kupuolen vahvistamiseen useista kansainv­älisistä suosi­tuksista huolimatta.[5]

Kohdassa 41 käsitellään lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumista. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että kohdassa mainitun fyysisen väkivallan lisäksi kiellettyä on kaikenlainen muu lapsiin kohdistuva väkivalta, kuten henkinen väkivalta, laiminlyönti, välinpitämätön tai huono koh­telu sekä hyväksikäyttö. Li­säksi kohdassa todetaan, että jatkotyö ja ohjaus sisäl­tyvät kansalliseen lapsistrategiaan. Tämä mahdollisesti pitää paikkansa, mutta nykyisessä toimeen­pano­suunnitelmassa ei tällaista teh­tävää nähdäksemme ole mainittu.

Raporttiluon­nokseen olisi syytä lisätä keskeiset aiheeseen liittyvät toimenpiteet, joita ovat sosiaali- ja ter­veys­ministeriön hallinnonalalla laaditut Väki­vallaton lapsuus -toimen­pide­suunnitelma[6], Lan­zaroten sopimuksen toimeen­pano­suunni­telma[7] sekä Barnahus-mallin kehittäminen[8]

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että otsikon ”Säilöönoton edellytykset” alla kohdassa 62 todetaan, että alaikäisten säilöönottoa ei ole kokonaan kielletty ja toisaalta käsitellään ala­ikäisten vankeusrangaistuksia.

Säilöönotolla tarkoitetaan ulkomaalaislain (301/2004) mu­kaista säilöönottamista, ja rikosepäilyn tai rikostuomion johdosta voidaan tekijä pidättää tai vangita. Sinänsä kohdassa viitatut suositukset (93.132 ja 93.133-134) koskevat molempia ti­lanteita, joten alaotsikkoa olisi mahdollisesti syytä muokata siten, että siitä ilmenee molem­mat tilanteet tai vaihtoehtoisesti vangitsemiseen liittyvä kohta voitaisiin siirtää otsikon ”Lap­set – yleiset periaatteet ja suojelu sekä nuorena tehdyt rikokset” alle.

Raporttiluonnoksessa ei tuoda esiin ongelmia, jotka liittyvät alaikäisten kohteluun vanki­lassa, mitä on pidettävä puutteena. Käytännössä alaikäisiä vankeja sijoitetaan samalle osas­tolle täysi-ikäisten vankien kanssa. Alaikäinen voidaan myös eristää hänen ollessaan tutkinta­vankeudessa.

YK:n lapsen oikeuksien komitean on katsonut, että ”[j]okaista vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on pidettävä erillään aikuisista, myös poliisivankiloissa. Vapau­denriiston kohteeksi joutunutta lasta ei saa sijoittaa aikuisille tarkoitettuun laitokseen tai vankilaan, sillä on runsaasti todisteita siitä, että tämä vaarantaa heidän terveytensä ja perus­turvallisuutensa sekä heidän mahdollisuutensa pysyä tulevaisuudessa erossa rikoksista ja so­peutua yhteiskuntaan. Lasten eristämiseen aikuisista sallittua poikkeusta, joka sisältyy yleis­sopimuksen 37 artiklan c kohtaan ‒ ”paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin”, tulisi tulkita suppeasti eikä sopimusvaltioiden etu saisi mennä lapsen edun edelle”.[9]

Komitea painottaa myös, että eristysvankeus ei ole sallittu alle 18-vuotiaiden koh­dalla missään vapaudenriistotapauksessa.[10]

Otsikon ”Lapset – yleiset periaatteet ja suojelu sekä nuorena tehdyt rikokset” alla käsitellään kansallista lapsistrategiaa (kohta 77). Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsistrategia ulottuu yli hallituskausien, mutta sen toimeen­pano­suunnitelmat on tarkoitus tehdä hallitus­kausittain. Ensimmäinen toimeenpanosuunnitelma ulottuu siten meneillään olevan hallitus­kauden loppuun.[11] Kansallisen lapsistrategian jatkuvuus edellyttää pysyviä rakenteita ja re­sursseja, joita vielä ei ole varmistettu.

Kohdassa 77 mainitaan lastensuojelulain muutos. Mainitusta muutoksesta on tässä vaiheessa luovuttu, ja sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt lastensuojelulain kokonaisuudis­tuksen keväällä 2022.[12]   

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden osalta (kohdat 81-84) lapsiasiavaltuutettu toteaa, että lapsiasiavaltuutetun toimisto toteuttaa osana kansallisen lapsistrategian toimeenpanoa selvitykset sekä saamelaislasten ja -nuorten että romanilasten ja -nuorten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Selvitysten tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2023.[13]


Uudet ja nousevat kysymykset – edistysaskeleet ja haasteet

Lapsiasiavaltuutettu kiittää, että raporttiluonnoksen luvussa IV on nostettu esiin asioita, ku­ten ilmaston­muutos ja digitaali­teknologia, joilla on merkittäviä vaikutuksia lasten elämään ja oikeuksiin.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että esimerkiksi saamelaislasten erityinen asema ja ilmastonmuutoksen sekä yritystoiminnan vaikutukset heihin tulisi tunnustaa nykyistä pai­nokkaammin.

Lapsen oikeuksien komitea onkin ympäristöön liittyvissä kannanotoissaan eri­tyisesti painottanut alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten oikeuksia.[14] Lapset tulisi tun­nistaa erityisenä ryhmänä myös yritystoiminnan vaikutusten yhteydessä, sillä YK:n lapsen oikeuk­sien komitea on erikseen alleviivannut yritystoiminnan vaikutuksia lapsen oikeuksien toteu­tumiseen.[15] Erityisesti saamelaislasten oikeudet tulisi mainita, sillä komitea on nimen­omai­sesti painottanut alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten oikeuksien toteutumisen vaa­rantu­mista yritystoiminnan yhteydessä.

Saamelaislapset ovat lapsiasiavaltuutetun Nuoret neuvon­antajat -tapaamisissa kuvanneet, miten turismi voi aiheuttaa saamelaisalueilla erilaisia lie­veilmiöitä ja aiheuttaa kokemuksia matkailueksoottisten elämysten kohteena olemisesta.

Lapsiasiavaltuutettu nostaa esiin intersukupuolisten lasten aseman. Raporttiluonnoksessa (kohta 38) todetaan, että kansallinen lapsistrategia valmistelee terveydenhuollon ammattilaisille ohjeistuksen hyvistä käytännöistä tilanteissa, joissa perheille kerrotaan lapsen intersuku­puolisuu­desta (lapsistrategian toimenpide 15).

Pääministeri Marinin hallitusohjelman mu­kaan (s. 89) ”[i]ntersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta vahvistetaan ja luovutaan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääketieteellisestä sukuelinkirurgiasta.”[16] Lapsistrategian toimeenpano­suunnitelmassa todettu ensitiedon antaminen ei täytä tätä hallitusohjelman kir­jausta. Usei­den muiden toimijoiden tavoin lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ohjaukselliset kei­not eivät yksin riitä turvaamaan intersukupuolisten lasten oikeuksia, vaan näiden lasten oi­keudesta koskemattomuuteen tulee säätää lailla.

Lasten uskonnonvapauteen liittyviä kysymyksiä ei raporttiluonnoksessa käsitellä lainkaan. Sekä perustuslaissa (731/1999, 11 §) että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (14 art.) taataan uskonnonvapaus myös lapsille. Uskonnonvapauslaki (453/2003) on ikärajoiltaan varsin tiukka. Lapsella on vasta täysi-ikäistyttyään oikeus täysin itsenäisesti vaikuttaa uskon­tokuntaan kuulumisestaan tai kuulumattomuudestaan. Perus­opetus­laki (628/1998) ei myöskään esimerkiksi anna oppilaalle mahdollisuutta valita elämän­katsomus­tiedon tai muun uskonto­kunnan ope­tusta, jos oppilas kuuluu enemmistön mukaiseen uskontokuntaan (13 §). Katsomusaineiden opetusta on selvitetty opetus- ja kulttuuriministeriössä ja tarkoitus on perustaa ryhmä kehit­tämään opetusta vielä tämän hallituskauden aikana.[17]

Raporttiluonnoksessa ei vielä ole mainittu mitään Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan vaikutuksista Suomeen. Ukrainasta on tullut Suomeen paljon myös lapsia joko tilapäistä suo­jelua hakevina tai ilman virallisempaa statusta. Näiden lasten oikeus varhaiskasvatukseen, koulunkäyntiin ja harrastuksiin sekä laajemmin oikeus terveyteen ja hyvinvointiin tulee tur­vata.   

 

Yleisiä huomioita

Lapsiasiavaltuutettu pitää ongelmallisena sitä, että täysimääräisinä täytäntöön­pano­toimina raportoidaan vasta valmisteilla olevia lainsäädäntötoimia tai muita toimia (mm. kohdat 37, 38, 86). Esimerkiksi lainvalmistelu ei vielä takaa sitä, että laki tullaan hyväksymään tai toimen­pide­suunni­telmaan sisältyvä toimenpide tullaan tosi­asiallisesti toteuttamaan. Tällaisen kannan on Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) ottanut Suomelle antamissaan päätelmissään 2021 ja katsonut, että trans­lain­säädännön muuttamista koskevaa suositusta ei voitu katsoa pannuksi täytäntöön, koska tarvittavia muutoksia lakiin ei vielä oltu saatettu voimaan tai esitetty eduskunnassa.[18]

Haasteellista on lisäksi se, että sama täytäntöön­pano­toimi mainitaan sekä täysi­määräisenä että osittaisena toimenpiteenä, kuten esimerkiksi trans­lain­säädännön uudistaminen (kohdat 38, 45) ja kansallinen lapsistrategia (kohdat 76, 77).

Sen lisäksi, että toisto on asiallisesti on­gelmallista, se vie myös tarpeettomasti tilaa raportissa. Määrä­aikais­raportille asetettu sana­määrä asettaa osaltaan tiukat rajat sille, missä määrin raportissa voidaan asioita esittää. Tois­toa karsimalla on mahdollista lisätä raporttiin siitä vielä puuttuvia kohtia, joita myös lapsi­asia­valtuutettu edellä ehdottaa.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lopuksi, että kohdassa 15 mainitut viranomaiset eivät ole valvonta­viran­omaisia, lukuun ottamatta niitä erityisvaltuutettuja, joille on erikseen säädetty valvontatehtäviä. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun ja Ihmisoikeuskeskuksen tehtävänä on edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista laissa (laki lapsiasiavaltuutetusta 1221/2004, 2 § ja laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 197/2002, 19 b ja 19 d §) tarkemmin säädetyin keinoin, mutta niillä ei ole varsinaisia valvontatehtäviä eivätkä ne käsittele esimerkiksi kan­teluita.

 

Jyväskylässä 7.6.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] Pääosin samansisältöinen lausunto on annettu useammalle valiokunnalle. Ks.  www.lapsiasia.fi/lausunnot (2022).

[2] Halliuksen esitys eduskunnalle kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä laiksi rikoslain 11 luvun muuttamisesta HE 87/2022 vp.

[3] Ks. Lapsiasiavaltuutetun lausunto ulkoministeriölle hallituksen esityksestä eduskunnalle kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä laiksi rikoslain 11 luvun muuttamisesta (14.3.2022).

[4] Luonnos 18.2.2022 hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta (hanke STM009:00/2021).

[5] Ks. esim. Parliamentary Assembly: Resolution 2048 (2015) Discrimination against transgender people in Europe; YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston julkaisu ”Living Free and Equal” (HR/PUB/16/3); YK:n riippumattoman, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan väkivallan ja syrjinnän torjunnan asiantuntijan YK:n yleiskokoukselle antama raportti: ”Legal recognition of gender identity and depathologization” (A/73/152); European Commission: Union of Equality: LGBTIQ Equality Strategy 2020-2025, 12.11.2020 (COM(2020) 698 final); YK:n ihmisoikeuskomitean loppupäätelmät Suomelle (CCPR/C/FIN/CO/R.7); YK:n riippumattoman, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan väkivallan ja syrjinnän torjunnan asiantuntijan YK:n ihmisoikeuskomitealle antama raportti: ”The law of inclusion” (A/HRC/47/27).

[6] Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27.

[7] Lanzaroten sopimus. Kansallinen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:28.

[9] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 24 (2019) lapsen oikeudet rikosjärjestelmässä (CRC/C/GC/24), kohta 92.

[10] CRC/C/GC/24, kohta 95.

[11] Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma: Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:81. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-868-0 .

[12] Ks. https://stm.fi/lastensuojelu.

[14] Ks. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 11 (2009) alkuperäiskansojen lapset ja heidän yleissopimuksen mukaiset oikeutensa (CRC/C/GC/11), kohta 35 ja YK:n lapsen oikeuksien komitean leiskommentti nro 16 (2013) sopimusvaltioiden velvoitteista, jotka koskevat yritystoiminnan vaikutusta lasten oikeuksiin (CRC/C/GC/16), kohta 19.

[15] Ks. CRC/C/GC/16.

[16] Pääministeri Marinin hallitusohjelma 10.12.2019,  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3.

[18] Ks. ECRI Conclusions on the implementation of the recommendations in respect of Finland subject to interim follow-up (CRI(2022)01).