LAPS/45/2022, 7.6.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto ulko­ministeriölle Suomen kansallisesta raportti­luonnoksesta - YK:n ihmisoikeus­neuvoston yleis­maailmallisen määräaikais­tarkastelun (UPR) neljäs tarkastelu­kierros

Viite: D6L56D3-22

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi raportti­luonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausunto­palvelu.fi:ssä 7.6.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu esittää seuraavat huomiot ulko­ministeriön laatimaan Suomen neljännestä kansallisesta raportti­luonnokseen YK:n yleis­maailmalliseen määräaikais­tarkasteluun. Lapsiasia­valtuutettu viittaa myös 7.3.2022 eduskunnan valio­kunnille antamaansa lausuntoon ihmisoikeus­poliittisesta selon­teosta.[1]

Huomiot täytäntöönpano­toimenpiteitä koskien

Kohdassa 33 todetaan, että hallitus on ratifioimassa kansain­välistä yleis­sopimusta kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdon­vastaiselta katoamiselta (ICPPED). Kohdassa ei kuitenkaan mainita, että Suomi aikoo tehdä yleis­sopimukseen varauman, joka koskee adoption kumoamisen mahdollistamista silloin, kun adoption taustalla on tahdon­vastainen katoaminen.[2] Suomi katsoo, että adoptio­laissa (22/2012) adoption pysyvyyden on katsottu olevan lapsen edun mukaista. 

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että Suomi ratifioi yleis­sopimuksen, mutta katsoi lausunnossaan yleis­sopimuk­sen voimaan­saattamisesta koskevasta hallituksen esityksestä, että varaumaa ei tulisi tehdä.[3]

Kohdissa 38 ja 45 vastataan Suomen saamaan suositukseen, joka koskee sterilisaation tai hedelmättömyyden vaatimuksen poistamista suku­puolen vahvistamisen edellytyksenä sekä ehdotusta siirtyä menettelyyn, jossa suku­puoli voitaisiin vahvistaa oman ilmoituksen perusteella.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että valmisteilla oleva laki[4] sivuuttaa ala­ikäisten itsemääräämis­oikeuden juridiseen suku­puolen vahvistamiseen useista kansain­välisistä suosituksista huolimatta.[5]

Kohdassa 41 käsitellään lapsiin kohdistuvaan väki­valtaan puuttumista. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että kohdassa mainitun fyysisen väki­vallan lisäksi kiellettyä on kaiken­lainen muu lapsiin kohdistuva väki­valta, kuten henkinen väkivalta, laimin­lyönti, välin­pitämätön tai huono kohtelu sekä hyväksi­käyttö. Lisäksi kohdassa todetaan, että jatkotyö ja ohjaus sisältyvät kansalliseen lapsi­strategiaan. Tämä mahdollisesti pitää paikkansa, mutta nykyisessä toimeenpano­suunnitelmassa ei tällaista tehtävää nähdäksemme ole mainittu.

Raportti­luonnokseen olisi syytä lisätä keskeiset aiheeseen liittyvät toimen­piteet, joita ovat sosiaali- ja terveys­ministeriön hallinnon­alalla laaditut Väki­vallaton lapsuus -toimenpide­suunnitelma[6], Lanzaroten sopimuksen toimeenpano­suunnitelma[7] sekä Barnahus-mallin kehittäminen[8]. 

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että otsikon ”Säilöön­oton edellytykset” alla kohdassa 62 todetaan, että ala­ikäisten säilöön­ottoa ei ole kokonaan kielletty ja toisaalta käsitellään ala­ikäisten vankeus­rangaistuksia.

Säilöön­otolla tarkoitetaan ulkomaalais­lain (301/2004) mukaista säilöön­ottamista, ja rikos­epäilyn tai rikos­tuomion johdosta voidaan tekijä pidättää tai vangita. Sinänsä kohdassa viitatut suositukset (93.132 ja 93.133-134) koskevat molempia tilanteita, joten ala­otsikkoa olisi mahdollisesti syytä muokata siten, että siitä ilmenee molemmat tilanteet tai vaihto­ehtoisesti vangitsemiseen liittyvä kohta voitaisiin siirtää otsikon ”Lapset – yleiset peri­aatteet ja suojelu sekä nuorena tehdyt rikokset” alle.

Raportti­luonnoksessa ei tuoda esiin ongelmia, jotka liittyvät ala­ikäisten kohteluun vankilassa, mitä on pidettävä puutteena. Käytännössä ala­ikäisiä vankeja sijoitetaan samalle osastolle täysi-ikäisten vankien kanssa. Ala­ikäinen voidaan myös eristää hänen ollessaan tutkinta­vankeudessa.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on katsonut, että ”[j]okaista vapauden­riiston kohteeksi joutunutta lasta on pidettävä erillään aikuisista, myös poliisi­vankiloissa. Vapauden­riiston kohteeksi joutunutta lasta ei saa sijoittaa aikuisille tarkoitettuun laitokseen tai vankilaan, sillä on runsaasti todisteita siitä, että tämä vaarantaa heidän terveytensä ja perus­turvallisuutensa sekä heidän mahdollisuutensa pysyä tulevaisuudessa erossa rikoksista ja sopeutua yhteis­kuntaan. Lasten eristämiseen aikuisista sallittua poikkeusta, joka sisältyy yleis­sopimuksen 37 artiklan c kohtaan ‒ ”paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin”, tulisi tulkita suppeasti eikä sopimus­valtioiden etu saisi mennä lapsen edun edelle”.[9]

Komitea painottaa myös, että eristys­vankeus ei ole sallittu alle 18-vuotiaiden kohdalla missään vapaudenriisto­tapauksessa.[10]

Otsikon ”Lapset – yleiset peri­aatteet ja suojelu sekä nuorena tehdyt rikokset” alla käsitellään kansallista lapsi­strategiaa (kohta 77). Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että lapsi­strategia ulottuu yli hallitus­kausien, mutta sen toimeenpano­suunnitelmat on tarkoitus tehdä hallitus­kausittain. Ensimmäinen toimeenpano­suunnitelma ulottuu siten meneillään olevan hallitus­kauden loppuun.[11] Kansallisen lapsi­strategian jatkuvuus edellyttää pysyviä rakenteita ja resursseja, joita vielä ei ole varmistettu.

Kohdassa 77 mainitaan lastensuojelu­lain muutos. Mainitusta muutoksesta on tässä vaiheessa luovuttu, ja sosiaali- ja terveys­ministeriö on käynnistänyt lastensuojelu­lain kokonais­uudistuksen keväällä 2022.[12]

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden osalta (kohdat 81-84) lapsiasia­valtuutettu toteaa, että lapsiasia­valtuutetun toimisto toteuttaa osana kansallisen lapsi­strategian toimeen­panoa selvitykset sekä saamelais­lasten ja -nuorten että romani­lasten ja -nuorten hyvin­voinnista ja oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Selvitysten tulokset julkaistaan alku­vuodesta 2023.[13]

Uudet ja nousevat kysymykset – edistys­askeleet ja haasteet

Lapsiasia­valtuutettu kiittää, että raportti­luonnoksen luvussa IV on nostettu esiin asioita, kuten ilmaston­muutos ja digitaali­teknologia, joilla on merkittäviä vaikutuksia lasten elämään ja oikeuksiin.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esimerkiksi saamelais­lasten erityinen asema ja ilmaston­muutoksen sekä yritys­toiminnan vaikutukset heihin tulisi tunnustaa nykyistä painokkaammin.

Lapsen oikeuksien komitea onkin ympäristöön liittyvissä kannan­otoissaan erityisesti painottanut alkuperäis­kansoihin kuuluvien lasten oikeuksia.[14] Lapset tulisi tunnistaa erityisenä ryhmänä myös yritys­toiminnan vaikutusten yhteydessä, sillä YK:n lapsen oikeuksien komitea on erikseen alle­viivannut yritys­toiminnan vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiseen.[15] Erityisesti saamelais­lasten oikeudet tulisi mainita, sillä komitea on nimen­omaisesti painottanut alkuperäis­kansoihin kuuluvien lasten oikeuksien toteutumisen vaarantumista yritys­toiminnan yhteydessä.

Saamelais­lapset ovat lapsiasia­valtuutetun Nuoret neuvon­antajat -tapaamisissa kuvanneet, miten turismi voi aiheuttaa saamelais­alueilla erilaisia lieve­ilmiöitä ja aiheuttaa kokemuksia matkailu­eksoottisten elämysten kohteena olemisesta.

Lapsiasia­valtuutettu nostaa esiin inter­sukupuolisten lasten aseman. Raportti­luonnoksessa (kohta 38) todetaan, että kansallinen lapsi­strategia valmistelee terveyden­huollon ammattilaisille ohjeistuksen hyvistä käytännöistä tilanteissa, joissa perheille kerrotaan lapsen inter­sukupuolisuudesta (lapsi­strategian toimen­pide 15).

Pääministeri Marinin hallitus­ohjelman mukaan (s. 89) ”[i]nter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeutta vahvistetaan ja luovutaan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääke­tieteellisestä sukuelin­kirurgiasta.”[16] Lapsi­strategian toimeenpano­suunnitelmassa todettu ensi­tiedon antaminen ei täytä tätä hallitus­ohjelman kirjausta. Useiden muiden toimijoiden tavoin lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ohjaukselliset keinot eivät yksin riitä turvaamaan inter­sukupuolisten lasten oikeuksia, vaan näiden lasten oikeudesta koskemattomuuteen tulee säätää lailla.

Lasten uskonnon­vapauteen liittyviä kysymyksiä ei raportti­luonnoksessa käsitellä lainkaan. Sekä perustus­laissa (731/1999, 11 §) että YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa (14 art.) taataan uskonnon­vapaus myös lapsille. Uskonnonvapaus­laki (453/2003) on ikä­rajoiltaan varsin tiukka. Lapsella on vasta täysi-ikäistyttyään oikeus täysin itsenäisesti päättää uskonto­kuntaan kuulumisestaan tai kuulumattomuudestaan. Perusopetus­laki (628/1998) ei myöskään esi­merkiksi anna oppilaalle mahdollisuutta valita elämänkatsomus­tiedon tai muun uskonto­kunnan opetusta, jos oppilas kuuluu enemmistön mukaiseen uskonto­kuntaan (13 §). Katsomus­aineiden opetusta on selvitetty opetus- ja kulttuuri­ministeriössä ja tarkoitus on perustaa ryhmä kehittämään opetusta vielä tämän hallitus­kauden aikana.[17]

Raportti­luonnoksessa ei vielä ole mainittu mitään Ukrainaan kohdistuvan hyökkäys­sodan vaikutuksista Suomeen. Ukrainasta on tullut Suomeen paljon myös lapsia joko tila­päistä suojelua hakevina tai ilman virallisempaa statusta. Näiden lasten oikeus varhais­kasvatukseen, koulun­käyntiin ja harrastuksiin sekä laajemmin oikeus terveyteen ja hyvin­vointiin tulee turvata.

Yleisiä huomioita

Lapsiasia­valtuutettu pitää ongelmallisena sitä, että täysi­määräisinä täytäntöön­pano­toimina raportoidaan vasta valmisteilla olevia lainsäädäntö­toimia tai muita toimia (mm. kohdat 37, 38, 86). Esimerkiksi lain­valmistelu ei vielä takaa sitä, että laki tullaan hyväksymään tai toimenpide­suunnitelmaan sisältyvä toimenpide tullaan tosi­asiallisesti toteuttamaan. Tällaisen kannan on Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) ottanut Suomelle antamissaan päätelmissään 2021 ja katsonut, että trans­lainsäädännön muuttamista koskevaa suositusta ei voitu katsoa pannuksi täytäntöön, koska tarvittavia muutoksia lakiin ei vielä oltu saatettu voimaan tai esitetty eduskunnassa.[18]

Haasteellista on lisäksi se, että sama täytäntöön­pano­toimi mainitaan sekä täysi­määräisenä että osittaisena toimen­piteenä, kuten esimerkiksi trans­lainsäädännön uudistaminen (kohdat 38, 45) ja kansallinen lapsi­strategia (kohdat 76, 77).

Sen lisäksi, että toisto on asiallisesti ongelmallista, se vie myös tarpeettomasti tilaa raportissa. Määräaikais­raportille asetettu sana­määrä asettaa osaltaan tiukat rajat sille, missä määrin raportissa voidaan asioita esittää. Toistoa karsimalla on mahdollista lisätä raporttiin siitä vielä puuttuvia kohtia, joita myös lapsiasia­valtuutettu edellä ehdottaa.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa lopuksi, että kohdassa 15 mainitut viran­omaiset eivät ole valvonta­viranomaisia, lukuun ottamatta niitä erityis­valtuutettuja, joille on erikseen säädetty valvonta­tehtäviä. Esimerkiksi lapsiasia­valtuutetun ja Ihmisoikeus­keskuksen tehtävänä on edistää perus- ja ihmis­oikeuksien toteutumista laissa (laki lapsiasia­valtuutetusta 1221/2004, 2 § ja laki eduskunnan oikeus­asiamiehestä 197/2002, 19 b ja 19 d §) tarkemmin säädetyin keinoin, mutta niillä ei ole varsinaisia valvonta­tehtäviä eivätkä ne käsittele esimerkiksi kanteluita.

Jyväskylässä 7.6.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies

Sonja Vahtera, lakimies