LAPS/13/2024, 29.2.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan laki­valiokunnalle kansalais­aloitteesta ”Rikkomaton – kielletään eheytys­hoidot” (KAA 6/2023 vp)

Viite: Laki­valiokunta tiistai 5.3.2024 klo 10.00/ KAA 6/2023 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi kansalais­aloitetta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Kansalais­aloitteen keskeinen sisältö

Kansalais­aloitteen mukaan sen ”[t]avoitteena on kieltää hoidot, jotka tähtäävät seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöjen niin kutsuttuun ”eheyttämiseen” eli seksuaalisuuden muuttamiseen heteroksi ja/tai sukupuolen muuttamista cis-sukupuoliseksi. --- Eheytys­hoidot ovat perustus­laissa ja kansain­välisissä sopimuksissa turvattujen ihmis­oikeuksien vastaisia. Kansalais­aloite edellyttää, että eduskunta ryhtyy toimeen suomalaisten ja muiden Suomessa asuvien ihmis­oikeuksien turvaamiseksi kriminalisoimalla tällaiset hoidot.”[1]

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ehdotusta ”eheytys­hoitojen” kieltämisestä.

• Lapsen terveyttä ja hyvinvointia vaarantavilla ”eheytys­hoidoilla” loukataan lapsen perus- ja ihmis­oikeuksia. Lapsen suojelulle on vahva perus- ja ihmis­oikeudellinen perusta.

• Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että huolimatta siitä, että ilmiöstä käytetään melko vakiintuneesti termejä ”eheytys­hoito” tai ”eheytys­terapia”, nämä termit voivat olla harhaan­johtavia. Ne ohjaavat helposti ajattelemaan, että kyse olisi jollain tavoin tutkittuun tietoon perustuvasta terapeuttisesta tai lääke­tieteellisestä hoidosta tai hoidoista, jotka tekevät ihmisestä jollain lailla aiempaa ”eheämmän”.

• Seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvien lasten kokemukset terveyden­huollon palveluista, kuten terveys­tarkastusten laadusta, ovat muita lapsia heikommat.

• Nykyisen saatavilla olevan tutkimus­tiedon mukaan toiminnalla, jolla pyritään muuttamaan tavalla tai toisella seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli­käsitystä, voidaan vakavasti vahingoittaa lapsen mielen­terveyttä ja hyvin­vointia.

• Lapsiasia­valtuutettu ei ota tarkemmin kantaa siihen, miten ”eheytys­hoitojen” kieltäminen tulisi lain­säädännön tasolla toteuttaa, mutta pitää tärkeänä, että mahdollisessa sääntelyssä huolehditaan siitä, että kielto koskee kattavasti lapsiin eli alle 18-vuotiaisiin kohdistettavaa toimintaa. 

• Lapsiasia­valtuutettu korostaa myös aihetta koskevan, tutkittuun tietoon perustuvan tiedon lisäämisen tarvetta sekä ammattilaisille että lapsille itselleen. 

• Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että lapsiin voidaan kohdistaa myös muunlaista lapsen terveyttä ja hyvin­vointia vaarantavaa ”hoitoa” tai ”terapiaa”, jolle ei ole lääke­tieteellisiä perusteita ja/tai joka ei perustu tieteelliseen tutkimus­näyttöön. Lainsäädäntö­tarpeita on siten tarpeen tarkastella laajemminkin.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ”eheytys­hoitojen” kieltämistä

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ehdotusta ”eheytys­hoitojen” kieltämisestä. ”Eheytys­hoitoja” kohdistetaan seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöihin, jotka ovat monessa suhteessa haavoittuvassa asemassa oleva ihmisryhmä. Erityisen haavoittuvia on seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvat lapset. He ovat haavoittuvia jo ikänsä ja kehitys­tasonsa puolesta, mutta myös siksi, että heillä ei vielä ole kykyä ja mahdollisuuksia puolustaa omia oikeuksiaan. 

Lapset ovat monin tavoin alisteisessa asemassa suhteessa aikuisiin: sekä omiin vanhempiinsa että niiden yhteisöjen aikuisiin, joihin lapsi kuuluu. Lapsen elinpiiriin kuuluvilla aikuisilla on erityinen velvollisuus suojella lasta. ”Eheytys­hoidoilla” pyritään vaikuttamaan lapsen seksuaalisuuteen tai käsitykseen omasta sukupuolestaan. Kyse on lapsen identiteetistä, yksityisyyden suojan ja itsemääräämis­oikeuden piiriin kuuluvasta ominaisuudesta, joten siihen puuttumisen kynnys on hyvin korkealla.

Käytetty termit ”eheytys­hoito” voi olla harhaan­johtava

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että huolimatta siitä, että ilmiöstä käytetään melko vakiintuneesti termejä ”eheytys­hoito” tai ”eheytys­terapia”, nämä termit voivat olla harhaan­johtavia. Ne ohjaavat helposti ajattelemaan, että kyse olisi jollain tavoin tutkittuun tietoon perustuvasta terapeuttisesta tai lääke­tieteellisestä hoidosta ja että ihminen olisi näiden jälkeen ”eheämpi” kuin ennen.  

”Eheytys­hoitoja” antavat sellaiset uskonnolliset yhteisöt, jotka eivät hyväksy seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä yhden­vertaisina. Tällaisia ”hoitoja” tai kannustamista niihin tapahtuu myös esimerkiksi terveyden­huollon ammattilaisten piirissä, joko terveyden­huollon vastaanotto­toiminnassa tai sen ulko­puolella, vaikka viralliset terveyden­huollon ammatti­henkilöitä edustavat tahot ovatkin niistä selkeästi irti­sanoutuneet.[2]

Lapset ovat itse tuoneet ilmi, että he eivät ole saaneet riittävästi tietoa, heitä ei ole otettu vakavasti tai heitä on kohdeltu syrjivästi, kun he ovat hakeneet apua esimerkiksi koulu­terveydenhuollosta trans­sukupuolisuuteen liittyen.[3] Ylipäätään seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvien lasten kokemukset terveyden­huollon palveluista, kuten terveys­tarkastusten laadusta, ovat muita lapsia heikommat.[4]

Lapsiasia­valtuutetun käsityksen mukaan tutkimus­tieto osoittaa selkeästi, että kyse ei ole parantamiseen tai hyvin­voinnin edistämiseen tähtäävästä hoidosta tai terapiasta, vaan henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli­käsitykseen kohdistuvista vaikuttamis­pyrkimyksistä, joilla on ennemminkin terveyttä ja hyvin­vointia heikentäviä vaikutuksia ja jotka ovat yksilöä syrjiviä. Siksi tässä lausunnossa käytämme ”eheytys­hoidot”-termin kohdalla lainaus­merkkejä ja tarkoitamme nimenomaan toimintaa, joka on tai voi olla vahingollista lapsen terveydelle ja hyvin­voinnille.

Tutkimus­tieto ei tue ”eheytys­hoitoja”

Tieteellistä, tutkittua näyttöä siitä, että ”eheytys­hoidolla” ylipäätään voitaisiin muuttaa seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli­käsitystä, ei ole.[5] Nykyisen saatavilla olevan tutkimus­tiedon mukaan tällaisella toiminnalla voidaan vakavasti vahingoittaa lapsen mielen­terveyttä ja hyvin­vointia. Lapsi, joka tarvitsisi tukea, oikeaa tietoa ja joskus apuakin normaalin kehityksensä ja kasvamisensa turvaamiseksi sekä oman seksuaali- tai sukupuoli-identiteettinsä käsittelyyn, voi kokea suurta ahdistusta ja pelkoa, jos häneen kohdistetaan painostusta tai vaatimuksia toisen­laisesta kehityksestä tai ajattelusta. Lapsi ei voi koskaan antaa tällaiseen lapsen perustavan­laatuisia ihmis­oikeuksia loukkaavaan toimintaan pätevää suostumustaan.

Jos lapsen omat vanhemmat, muut läheiset tai lapsen elin­piiriin kiinteästi kuuluvat uskonnolliset tai muut yhteisöt kohdistavat tällaista toimintaa lapseen tai painostavat tavalla tai toisella lasta osallistumaan toimintaan, on se lapselle erityisen vahingollista. Toiminta loukkaa lapsen yksityisyyttä ja koskemattomuutta. ”Hoidosta” kieltäytyminen tai se, ettei se ei johda ”hoitoa” antavan näkökulmasta toivottuun loppu­tulokseen, voi jopa johtaa siihen, että lapsi suljetaan yhteisön ja pahimmillaan oman perheen ulkopuolelle. Ulos­sulkeminen vahingoittaa lapsen perus­turvallisuutta ja vaarantaa vakavalla tavalla lapsen mielen­terveyttä ja hyvin­vointia.

”Eheytys­hoidot” loukkaavat lapsen perus- ja ihmis­oikeuksia

Lapsen terveyttä ja hyvinvointia vaarantavilla ”eheytys­hoidoilla” loukataan lapsen perus- ja ihmis­oikeuksia. Lapsen suojelulle on vahva perus- ja ihmis­oikeudellinen perusta.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa ja päätöksen­teossa, mukaan lainsäädäntö­elimien toimet, on ensi­sijaisena harkinta­perusteena oltava lapsen etu (3 artikla 1. kohta). Yleis­sopimus takaa jokaiselle lapselle oikeuden syrjimättömyyteen (2 artikla), oikeuden kehittymisen edellytyksiin mahdollisimman täysi­määräisesti (6 artikla) ja oikeuden mahdollisimman hyvää terveyden­tilaan (24 artikla). Lapsella on myös oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnon­vapauteen (14 artikla), oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja saada ne huomioon­otetuksi kehitys­tasonsa mukaisesti (12 artikla) ja oikeus mieli­piteen vapauteen (13 artikla).

Lapsella on oikeus suojeluun kaikenlaiselta ruumiilliselta tai henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä (LOS 19 artikla 1. kohta). Tällaisten suojelu­toimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitely­tapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatko­seurannaksi sekä tarvittaessa oikeus­laitoksen asiaan puuttumiseksi (19 artikla 2. kohta).

Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöön­panoa ohjaava ja valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea painottaa ”kaikkien nuorten oikeutta sanan­vapauteen sekä ruumiillisen ja psykologisen koskemattomuuden, sukupuoli-identiteetin ja kehittyvän itsenäisyyden kunnioittamiseen. Se tuomitsee niin kutsutut "hoidot", joilla yritetään muuttaa seksuaalista suuntautumista, ja inter­sukupuolisten nuorten pakottamisen kirurgisiin toimen­piteisiin tai hoitoihin. Komitea kehottaa valtioita poistamaan tällaiset käytännöt, kumoamaan kaikki lait, joissa kriminalisoidaan tai muuten syrjitään yksilöitä heidän seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuoli-identiteettinsä tai inter­sukupuolisuutensa takia, ja hyväksymään lakeja, jotka kieltävät syrjinnän näillä perusteilla. Valtioiden tulisi myös ryhtyä tehokkaisiin toimiin kaikkien lesbo-, homo-, bi -sekä trans- ja inter­sukupuolisten nuorten suojelemiseksi kaikilta väkivallan, syrjinnän tai kiusaamisen muodoilta lisäämällä yleistä tietoisuutta ja toteuttamalla turva- ja tuki­toimenpiteitä.”[6]

Suomen perustus­lain (731/1999, PL) 7 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveyden­tilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Suomen valtiolla on velvollisuus turvata perus­oikeuksien ja ihmis­oikeuksien toteutuminen (PL 22 §).

”Eheytys­hoitojen” kieltäminen lailla

Kansalais­aloitteessa ehdotetaan, että ”eheytys­hoidot” tulisi kriminalisoida kokonaisuudessaan. Aloitteessa todetaan, että joissain tilanteissa ”eheytys­hoito” voisi täyttää jo nyt rikoslain 21:5 mukaisen pahoin­pitelyn tunnus­merkistön, mutta toimintaa ei tunnisteta rikokseksi. Siinä todetaan myös, että ”eheytys­hoitona” tehty henkinen väkivalta voi olla vaikea osoittaa, koska syy-yhteys teosta aiheutuneeseen vahinkoon voi olla vaikea näyttää toteen.  

Mainitun syy-yhteyden osoittamisen lisäksi tällaisen toiminnan tekijän yksilöiminen (erityisesti, kun kyse on tietyn yhteisön harjoittamasta toiminnasta), toiminnan valvonnan järjestäminen ja ylipäätään sen määrittely, millainen toiminta on kielletty, on vaativa mutta ei mahdoton tehtävä. Rikoslain säännöksiltä edellytetään selkeyttä ja tarkka­rajaisuutta.

”Eheytys­hoidot” kieltävää sääntelyä on kuitenkin toteutettu useissa maissa. Ainakin Norjassa ja Islannissa kielto on kirjattu rikos­lakiin. Esimerkiksi Norjassa sääntely (2023) kattaa toista loukkaavat psyko­terapeuttiset, lääke­tieteelliset ja vaihto­ehtoiset menetelmät sekä uskontoon perustuvat menetelmät tai vastaavat systemaattiset toimen­piteet, joiden tarkoituksena on vaikuttaa asian­omaiseen siten, että hän muuttaisi, kieltäisi tai tukahduttaisi seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään. Alle 18-vuotiaan kohdalla tällaiselle toiminnalle tai menetelmille altistaminen on rangaistavaa.[7]

Lapsiasia­valtuutettu ei ota tarkemmin kantaa siihen, miten ”eheytys­hoitojen” kieltäminen tulisi lain­säädännön tasolla toteuttaa. Se on lain­säätäjän ja lain­valmistelijoiden tehtävä. Lapsiasia­valtuutettu pitää kuitenkin tärkeänä, että mahdollisessa sääntelyssä huolehditaan siitä, että kielto koskee riittävän kattavasti myös lapsiin eli alle 18-vuotiaisiin kohdistettavaa toimintaa. Lain­valmistelun yhteydessä on tehtävä kattava, eri sääntely­vaihtoehdot huomioon ottava lapsi­vaikutusten arviointi. Lapsiasia­valtuutettu korostaa myös aihetta koskevan, tutkittuun tietoon perustuvan tiedon lisäämisen tarvetta sekä ammattilaisille että lapsille itselleen.

Muu lapseen kohdistuva terveyttä ja hyvin­vointia vaarantava toiminta

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että lapsiin voidaan kohdistaa myös muun­laista lapsen terveyttä ja hyvin­vointia vaarantavaa ”hoitoa” tai ”terapiaa”, jolle ei ole lääke­tieteellisiä perusteita ja/tai joka ei perustu tieteelliseen tutkimus­näyttöön. Vaikka tällainen toiminta ei olisikaan rinnastettavissa suoraan kansalais­aloitteessa tarkoitettuun ”eheytys­hoitoon”, voi siinä olla hyvin saman­kaltaisia piirteitä. Yhteistä on ainakin se, että toiminta vahingoittaa lasta eikä sille ole perusteita, jotka olisi tieteellisesti hyväksyttävästi osoitettu. Taustalla on myös usein jokin uskonnollinen tai muu ideologinen käsitys, johon lapsen yhden­vertaisuutta, identiteettiä ja koskemattomuutta loukkaava toiminta perustuu.

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelmaan[8] on kirjattu, että hallitus­kaudella selvitetään vaihtoehto­hoitoihin ja ei-lääke­tieteellisin perustein annettaviin esteettisiin hoitoihin liittyvää lainsäädäntö­tarvetta yhdessä työ- ja elinkeino­ministeriön kanssa potilas­turvallisuuden varmistamiseksi (s. 36). Lapsiasia­valtuutettu järjesti aiheesta pyöreän pöydän keskustelun lokakuussa 2023.[9] Keskustelussa tunnistettiin tarve lain­säädännölle, jolla voidaan paremmin turvata alan valvontaa ja turvallisuutta sekä kuluttaja­suojaa. Vaikka virallisen lääke­tieteen ulkopuoliset hoidot ja hyvinvointi­palvelut pääosin edistävät asiakkaiden hyvinvointia, alalla on tunnistettavissa jossain määrin myös lasten turvallisuutta vaarantavaa tai riskejä sisältävää toimintaa. Hallitus­ohjelman mukaisessa selvityksessä olisi tunnistettava lapsen terveyden ja hyvinvoinnin vaarantava toiminta ja kieltää tällaisen toiminnan harjoittaminen yksi­selitteisesti.

Edellisessä pääministeri Marinin hallitus­ohjelmassa[10] todettiin, että inter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeutta vahvistetaan ja luovutaan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääke­tieteellisestä sukuelin­kirurgiasta. Tätä ei toteutettu ko. hallitus­kaudella, mutta ns. translain hallituksen esityksen (HE 189/2022 vp) eduskunta­käsittelyn yhteydessä todettiin, että sosiaali- ja terveys­ministeriö valmistelee tätä koskevan sääntelyn erikseen[11]. Edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunta sekä laki­valiokunta kiirehtivät sääntelyn edistämistä.[12]

Lapsiasia­valtuutettu on useaan otteeseen ottanut kantaa inter­sukupuolisten lasten oikeuteen koskemattomuuteen ja pitää tärkeänä, että lain­säädäntö saatetaan tältä osin vastaamaan lapsen oikeuksia mahdollisimman pian.[13]

Lapsiasia­valtuutettu teki vuonna 2017 opetus- ja kulttuuri­ministeriölle aloitteen uskonnollisten yhdys­kuntien valvonnasta.[14] Sen taustalla oli julkisuudessakin esiin nostettu huoli tilanteista, joissa yhteisöt eivät aina toimi lapsen oikeuksia kunnioittavalla tavalla. Aloite ei johtanut jatko­toimenpiteisiin ministeriössä. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että aloitteen sisältämät ehdotukset uskonnollisten yhdys­kuntien valvonnasta ovat edelleen ajan­kohtaisia.

Lisäksi lapsiasia­valtuutettu[15] ja myös pohjois­maiset lapsiasia­valtuutetut[16] ovat jo vuosia pyrkineet siihen, että poikien ei-lääke­tieteellisin perustein tehtävästä ympäri­leikkauksesta säädettäisiin lailla. Tämäkään aloite ei ole johtanut lainsäädäntö­toimiin, vaikka korkein oikeus on aihetta koskevissa ratkaisuissaan todennut lain­säädännön tarpeen.

Korkeimman oikeuden mukaan (KKO:2016:24, kohta 19) sosiaali- ja terveys­ministeriön asiasta antamaan suositukseen ei voida perustaa rangaistus­vastuuta pahoin­pitelyä koskevassa asiassa eikä suosituksessa oteta kantaa sen vastaisen menettelyn seuraamuksiin (KKO:2016:25, kohta 10). Se korosti (KKO:2016:25, kohta 11), että ”[m]uulla kuin lääke­tieteellisellä perusteella suoritetun ympäri­leikkauksen hyväksyttävyyden arviointi edellyttää laaja-alaista ja moni­tahoista lapsen kokonais­etuun liittyvää punnintaa, jossa otetaan huomioon paitsi lapsen ja lapsen huoltajien oikeudet, myös teko-olo­suhteisiin ja toimen­piteen suorittajaan liittyvät kysymykset. Tällainen punninta on mahdollista vain asian­mukaiseen valmisteluun perustuvassa lainsäädäntö­menettelyssä.”

Lapsiasia­valtuutettu katsoo edelleen, että poikien ei-lääke­tieteellisestä ympäri­leikkauksesta tulisi säätää lailla.

Jyväskylässä 29.2.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi