LAPS/8/2025, 7.3.2025

Lapsiasiavaltuutetun lausunto sisä­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle ulkomaalais­lain muuttamiseksi

Viite: VN/7059/2024

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi esitys­luonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksellä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalais­lakia. Pysyvän oleskelu­luvan myöntämiseksi vaadittava yhtä­jaksoinen oleskelu ehdotetaan nostettavaksi normaali­tilanteessa neljästä vuodesta kuuteen vuoteen. Pysyvän oleskeluluvan voisi kuitenkin yhä saada neljän vuoden oleskelun jälkeen täyttämällä yhden kolmesta vaihto­ehtoisesta lisä­edellytyksestä. Nämä ovat 40 000 euron vuositulot, Suomessa tunnustettu ylempi korkeakoulu­tutkinto tai jatkotutkinto yhdessä kahden vuoden työhistorian kanssa sekä erityisen hyvä suomen tai ruotsin kielen taito yhdessä kolmen vuoden työhistorian kanssa.

Pysyvän oleskelu­luvan voisi saada myös suorittamalla Suomessa ylemmän korkeakoulu­tutkinnon, jatkotutkinnon tai yliopistossa alemman korkeakoulu­tutkinnon. Tällöin oleskelu­lupaan ei liittyisi vaatimusta tietyn pituisesta oleskelusta, vaan se riippuisi siitä, kuinka nopeasti ulkomaalainen olisi suorittanut sanotun tutkinnon. Lisäksi vaadittaisiin vähintään kehittyvää suomen tai ruotsin kielen taitoa.

Esitys­luonnoksessa ehdotetaan myös, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan myöntämis­edellytyksiin lisätään pitkään oleskelleiden direktiivin sallimat kotoutumis­edellytykset kansallista pysyvää oleskelulupaa vastaavasti. Käytännössä kyse olisi suomen tai ruotsin kielen taidon edellyttämisestä.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Esityksen tavoitteet ovat kannatettavia, mutta niiden toteutumiseen vaikuttavia esimerkiksi kotoutumis­lakiin tehtyjä muutoksia ei ole arvioitu.
• Se, miksi pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelu­luvan myöntämisessä ei olisi mahdollista soveltaa ulkomaalais­lain 39 §:n mukaista poikkeamista toimeentulo­edellytyksestä, tulee perustella huolellisesti. Joka tapauksessa tulee muistaa EU-sääntelyyn, kansain­väliseen oikeuteen ja kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvä velvoite huomioida lapsen etu lasta koskevissa päätöksissä.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esitys­luonnoksessa kuvatut tavoitteet, kotoutumiseen kannustaminen ja tulevaisuuden näkymien antaminen (s. 5), ovat kannatettavia. Varhaisessa vaiheessa saaduilla kohdennetuilla ja suunnitelmallisilla palveluilla voi olla merkittävä vaikutus siihen, miten yksilöt saadaan mukaan yhteiskunnan toimintaan. Nyt käsillä oleva esitys­luonnos kohdistuu kotoutumiseen kannustamisen osalta yksilön itsensä vastuuseen, vaikka siinä tunnistetaan kotoutumiseen vahvasti liittyvä yhteiskunnan vastuu (s. 5).

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaakin, ettei esitys­luonnoksessa tuoda esiin esimerkiksi kotoutumis­lakiin hiljattain ehdotettuja muutoksia, vaikka niillä on kiistämättä vaikutusta esitys­luonnoksen tavoitteiden toteutumiseen. Lapset pysyvän oleskelu­luvan hakijoina -otsikon alla huomioidaan kyllä se, että lapsen oleskeluluvan saamiseen vaikuttaa huoltajan kotoutuminen (s. 53), mutta siinä ei ole tuotu esiin kotoutumis­lain muutosten vaikutuksia kotoutumis­mahdollisuuksiin ja -palveluihin. Lapsiasia­valtuutettu suhtautui syksyllä 2024 antamissaan lausunnoissa hyvin varauksellisesti muutoksiin, joilla heikennettiin jo valmiiksi epäedullisessa asemassa olevien palveluja.[1]

On myönteistä, että esitys­luonnokseen sisältyy selkeästi jäsennelty osio, jossa arvioidaan sen vaikutuksia lapsiin. Lisäksi lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että lapsen edun arviointia on esitys­luonnoksessa tuotu esiin. YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Suomea koskevissa loppu­päätelmissään vaatinut, että Suomi tehostaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että maahanmuuttaja­lapsen edun oikeus­periaate otetaan ensi­sijaisesti huomioon kaikissa maahan­muuttoa koskevissa päätöksissä ja menettelyissä.[2]

Esitys­luonnoksessa tunnistetaan toisaalta tarve arvioida pysyvän tai pitkään oleskelleiden oleskelu­luvan osalta myös lapsen etu (s. 101), mutta esitys­luonnokseen sisältyy kuitenkin myös lapsiasia­valtuutetun huomion kiinnittävä väite siitä, kuinka lapsen etua ei tarvitsisi huomioida haettaessa pitkään oleskelleen oleskelu­lupaa (s. 17–18):

”Lapsen etua ja poikkeuksellisen painavaa syytä koskevat poikkeukset eivät myöskään sovellu pitkään oleskelleiden oleskelu­lupaan. Tämä liittyy pitkään oleskelleita koskevaan direktiiviin, jonka 5 artiklan mukaan jäsen­valtioiden on vaadittava kolmannen maan kansalaista osoittamaan, että hänellä on sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheen­jäsenille vakaat ja säännölliset varat. Jäsenvaltiot eivät siten voi myöntää pitkään oleskelleen oleskelu­lupia hakijoille, joiden toimeen­tulo ei ole turvattu.”

Lapsiasia­valtuutetulle jää jokseenkin epäselväksi, mihin perustuu, etteivät lapsen etua ja poikkeuksellisen painavaa syytä koskevat poikkeukset sovellu pitkään oleskelleiden oleskelu­lupaan. Väitteen perustelulle jatko­valmistelussa on painava tarve huomioiden seuraavat seikat. Kuten esitys­luonnoksessakin on tuotu esiin (s. 105), Euroopan perusoikeus­kirjan 24 artikla edellyttää YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artiklan tavoin, että lapsen etu huomioidaan ensi­sijaisesti kaikissa lasta koskevissa viran­omaisten toimissa. Perusoikeus­kirja kuuluu EU:n perus­sopimusten tapaan primaari­normistoon, ja lapsiasia­valtuutetulle jää näin ollen epäselväksi, miksi direktiivissä käytetty sanamuoto katsotaan perusoikeus­kirjassa säädettyä velvoittavammaksi.

Esitys­luonnoksessa on myös viitattu kyseisen direktiivin osalta ulkomaalais­lain 39 §:ään (s. 26), jossa mahdollistetaan poikkeaminen toimeentulo­edellytyksestä poikkeuksellisen painavan syyn tai lapsen edun perusteella. Ehdotetussa 56 d §:ssä tai voimassa olevassa 56 a §:ssä ei ole mainintaa siitä, ettei 39 § soveltuisi pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan myöntämisessä.

Helsingissä 7.3.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi