LAPS/60/2025, 19.5.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto valtiovarain­valiokunnalle koskien valtio­neuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2026–2029

Viite: Valtiovarain­valiokunta keskiviikko 21.5.2025 klo 12.00 / VNS 2/2025 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi selontekoa yleissopimuksen näkökulmasta.

Selon­teon keskeinen sisältö

Valtioneuvoston selonteon mukaan pääministeri Orpon hallituksen talous­politiikka pohjautuu valtiovarain­ministeriön kansantalous­osaston riippumattoman ennusteen mukaiseen tilannekuvaan taloudesta. Talouden näkymät ovat synkät. Vaikka inflaation selvä hidastuminen ja korkojen lasku parantavat kotitalouksien ostovoimaa, talouden epävarmuus jarruttaa kulutuksen kasvua. Investointien nousun suhteen näkymä on optimistisempi, sillä rakentamisen elpyminen, energia­siirtymä ja puolustukseen liittyvät hankkeet lisäävät investointeja. Vuosina 2026–2029 brutto­kansantuotteen kasvun arvioidaan olevan 1,5 %:n tuntumassa.

Selonteossa tunnistetaan maailman­taloudessa vallitsevan epävarmuuden äkillinen kasvu ja Suomen heikko työllisyys­tilanne. Työllisyyden uskotaan kuitenkin kääntyvän kasvuun ja työttömyys­asteen laskuun. Selonteon mukaan työttömyys­aste laskee runsaaseen seitsemään prosenttiin vuosina 2026–2029 ja työllisyys­aste kasvaa 73,7 prosenttiin vuonna 2029.

Julkisen talouden näkymät ovat edelleen alijäämäiset, mutta alijäämän uskotaan pienenevän 3,3 prosenttiin vuonna 2029. Julkisen velan kasvun ennakoidaan jatkuvan, mutta hidastuvan vuoteen 2027 asti. Velkasuhde nousee lähes 90 prosenttiin vuonna 2029.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Hallituksen talous- ja finanssi­poliittinen linja vaikuttaa rakentuvan uusklassisen talousteorian ihmis­käsitykseen, jonka mukaan ihminen on toiminnassaan rationaalinen ja kykenee arvioimaan riskejä. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ihmis­käsityksen laajentaminen on välttämätöntä, jotta hallituksen tavoitteet voivat toteutua.
• Lapsiin kohdistuvien vaikutusten kattava arviointi on ainoa keino tunnistaa lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät siten, että tehtävät päätökset olisivat lasten edun mukaisia.
• Kuntien ja hyvinvointi­alueiden säästö- ja sopeutus­toimet eivät saa vaarantaa lasten, nuorten ja perheiden oikeutta saada tarvitsemaansa tukea.
• Kansalaiset ja ammattilaiset ovat ilmaisseet lapsiasia­valtuutetulle huolensa ehkäisevien ja korjaavien palvelujen puutteista hyvinvointi­alueilla ja kunnissa.
• Hyvinvointi­alueiden ja kuntien säästö­toimenpiteet yhdistettynä järjestöihin ja yhdistyksiin kohdistuviin leikkauksiin saattavat jättää lapset ja perheet vaille tarvitsemaansa tukea.
• Hallituksen kaavailemat muutokset voivat johtaa ulkomaalaisten lasten oikeuksien heikkenemiseen tai jopa heidän oikeuksiensa loukkauksiin.
• Kaikessa päätöksenteossa on noudatettava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeisiä ja läpileikkaavia yleis­periaatteita lapsen edun ensi­sijaisuudesta ja jokaisen lapsen oikeudesta syrjimättömyyteen.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua valtiovarain­valiokunnalle valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2026–2029. On ensiarvoisen tärkeää, että julkista taloutta suunniteltaessa otetaan huomioon lapsen oikeudet.

Julkisen talouden kasvun ennakoidaan pysyvän vaimeana. Julkisen talouden kestävyyttä heikentää nopea väestön ikääntyminen, kun alentuneen syntyvyyden vuoksi uudet ikäluokat ovat aikaisempia pienempiä ja ihmiset elävät pidempään. Tämä havainto korostaa sitä, miten tärkeää on huomioida lapset julkisen talouden suunnitelmaa tehtäessä. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että myös julkista taloutta suunniteltaessa olisi tärkeää arvioida erilaisia skenaarioita ja vaikutuksia lapsi­näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutettu on tarkastellut valtioneuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta 2026–2029 ensin kokonaisuutena kiinnittäen huomiota selonteon taustalla olevaan ihmis­käsitykseen, lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin sekä lapsen edun arviointiin ensisijaisena harkinta­perusteena ja lapsi­vaikutusten arviointiin. Tämän jälkeen lapsiasia­valtuutettu nostaa esiin yksityis­kohtaisia huomioita selonteosta.

Valtio­neuvoston selonteon ihmis­käsitys ja lasten asema

Pääministeri Orpon hallituksen tavoitteena on parantaa suomalaisten elintasoa, kääntää Suomen talous kestävään kasvuun ja taittaa hyvinvointia uhkaava velkaantumis­kehitys (selonteko s. 9). Hallitus pyrkii em. tavoitteisiin tukemalla ihmisten omaa kykyä rakentaa tulevaisuuttaan kouluttautumalla, työtä tekemällä ja yrittämällä. Selonteon mukaan vakaa taloudellinen kehitys luo turvaa ja tukee perheellistymistä. Lisäksi ”(h)allituksen tavoitteena on kasvattaa kotitalouksien ostovoimaa ja huomioida vaikutukset arjen kustannuksiin päätöksissään” (s. 9) [1]. Samassa kohdassa todetaan, että hallituksen tavoitteena on ”Suomi, jossa hyvinvointi­yhteiskunnan tärkeimpien palveluiden rahoitus on turvattu myös tuleville sukupolville.” Epäselväksi jää, mitä tällaiset tärkeimmät palvelut ovat.

Lapsiasia­valtuutetusta hallituksen talous- ja finanssi­poliittinen linja vaikuttaa rakentuvan ihmis­käsitykseen, jonka mukaan ihminen on toiminnassaan rationaalinen ja kykenee arvioimaan riskejä. Talous­nobelisti Richard H. Thalerin mukaan tällainen ihmiskäsitys vastaa uusklassisessa talous­teoriassa vallalla olevaa yksin­kertaistettua ja idealisoitua olentoa, yksipuolisen rationaalisesti toimivaa ”homo economicusta”, joka korvaa homo sapiens -ihmisen. [2] Talous­tieteissä tunnetaan kuitenkin myös toisenlaisia ihmis­käsityksiä. Esimerkiksi käyttäytymis­taloustieteessä tarkastellaan yksilöiden lisäksi organisaatioita ja instituutioita sekä uskotaan vain rajoitettuun rationaalisuuteen ja monimutkaiseen ja epävarmaan maailmaan (mt.).

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että ihmisten hyvinvointiin, elintasoon ja toimeentuloon vaikuttavissa poliittisissa linjauksissa, kuten julkisen talouden suunnitelmassa, ihmis­käsityksen laajentaminen on välttämätöntä, jotta asetetut tavoitteet voivat toteutua. Kasvatus-, käyttäytymis- ja sosiaali­tieteiden pohjalta voidaan perustellusti todeta, että harva ihminen kykenee, voi tai osaa toimia aina rationaalisesti. Siksi joukossamme on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät rakenna tulevaisuuttaan kouluttautumalla, työtä tekemällä tai yrittämällä. Kun tällaiseen ihmisjoukkoon kohdistetaan erilaisia toimen­piteitä, tulee heidän huollossaan olevat lapset ottaa huomioon. Lapset ja nuoret kun eivät voi valita, millaiseen ihmisjoukkoon heidän huoltajansa kuuluvat, mikä on huoltajien elämän­tilanne ja miten heidän huoltajansa käyttäytyvät.

Lasten hyvin­vointiin ja turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ja valtion velvollisuus turvata lasten elintaso

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että ihmisen mahdollisuudet kouluttautua, tehdä työtä tai yrittää ovat heikot tai olemattomat, jos hänen henkinen ja/tai fyysinen terveytensä ja sosiaaliset turva­verkkonsa ovat huonoja. Siksi hyvinvointia edistävät ja pahoinvointia ehkäisevät palvelut ovat tärkeitä. Hyvinvointi­valtiossa näitä palveluja tarjoavat kunnat ja hyvinvointi­alueet, joista monissa taloudellinen tilanne on tällä hetkellä hyvin heikko.

Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee terveyden lisäksi kokonais­valtaisen kokemuksen turvallisuudesta. Julkisen talouden suunnitelmassa ja siitä tehdyssä selonteossa korostetaan puolustuksen merkitystä ja turvallisuus­ympäristön muutosta. Puolustus­voimien toiminta­kyky ei kuitenkaan riitä turvaamaan ihmisten arjen turvallisuutta, vaan myös ihmisten arjessaan kokemalla sosiaalisella ja yhteisön turvallisuudella on suuri merkitys sille, millaiseksi Suomen sisäinen turvallisuus­ympäristö rakentuu. Ihmisten syrjäytyminen on edelleen vakavin sisäisen turvallisuuden riski­tekijä. Syrjäytyminen vaarantaa etenkin lasten turvallisuutta ja hyvinvointia. Syrjäytymistä ehkäistään tehokkaasti koulutuksen, tulon­siirtojen, sosiaali­turvan ja hyvinvointi­palvelujen avulla.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 2. kohdan mukaan sopimus­valtiot ”sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvin­voinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimus­valtiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallinto­toimiin.” Yleis­sopimuksen 27 artiklassa todetaan, että ”(s)opimus­valtiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.” Artiklan mukaan lapsen huoltajilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elin­olosuhteet. Sopimus­valtioiden on kuitenkin ryhdyttävä kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen lapsen huoltajia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen.

Lapsen edun arviointi ensi­sijaisena harkinta­perusteena

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisena harkinta­perusteena otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on käsite, joka voidaan määritellä yksittäisen lapsen, lapsiryhmän tai kaikkien lasten kohdalla. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu tulee ”sopeuttaa ja määritellä tapaus­kohtaisesti kyseessä olevan lapsen tai kyseessä olevien lasten erityis­tilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon heidän henkilö­kohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet.” [3] Komitean yleiskommentissa lapsen edusta (nro 14) on kuvattu laajemmin, miten lapsen etua tulisi arvioida eri tilanteissa.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen edun ensisijaisuuden huomioon­ottaminen siten kuin se Suomessa laintasoisena voimassa olevassa lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa on määritelty, edellyttää, että lapsen / lapsi­ryhmän / kaikkien lasten tilannetta tarkastellaan kokonais­valtaisesti. On ymmärrettävää, että julkisen talouden suunnittelussa keskitytään taloudellisiin vaikutuksiin, mutta samaan aikaan on välttämätöntä, että myös taloudellisten toimenpiteiden suoria ja välillisiä vaikutuksia lasten oikeuksiin ja asemaan arvioidaan monipuolisesti vastaavalla tavoin.

Lapsi­vaikutusten arviointi

Lapsiasia­valtuutettu on tarkastellut valtioneuvoston selontekoja julkisen talouden suunnitelmasta vuosien 2024–2027 osalta lausunnossaan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle 23.10.2023 [4] ja vuosien 2025–2028 osalta lausunnossaan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle 7.5.2024 [5]. Jo laajassa lausunnossaan 23.10.2023 lapsiasia­valtuutettu totesi, että asiakirjoissa esitetyt lapsivaikutusten arvioinnit ovat hyvin puutteellisia tai arviointi puuttuu kokonaan. Lausunnossa todettiin myös, että lapsi­köyhyyden ja toimeentulo­tuen käytön lisääntyminen tulevat vaarantamaan monet hallitus­ohjelmassa asetetut tavoitteet, kuten oppimistason noston, nuorten mielenterveyden edistämisen, lastensuojelun avopalveluja painottavan palvelurakenteen, nuoriso­rikollisuuden vähentämisen ja syntyvyyden kasvun.

Näissä mainituissa muuttujissa – oppimis­tasossa, nuorten mielen­terveydessä, lasten­suojelun palvelu­järjestelmän dynamiikassa, nuoriso­rikollisuudessa tai syntyvyydessä – ei ole tapahtunut myönteisiä muutoksia vuoden 2023 jälkeen. Päinvastoin oppimis­taso on useiden arviointien mukaan heikentynyt, nuorten itsemurhien määrä on lisääntynyt, lastensuojelu­ilmoitusten määrä on kasvanut, nuorisorikollisuus­tilanne on huono ja syntyvyys on matalampaa kuin koskaan mittaus­historian aikana.

On vaikeaa, ellei mahdotonta arvioida, millainen vaikutus jo toteutetuilla, lapsi­köyhyyttä lisäävillä toimenpiteillä, kuten sosiaali­turvaan kohdistetuilla leikkauksilla on ollut edellä mainittuihin kielteisiin kehitys­kulkuihin. Vakuuttava määrä tutkimus­kirjallisuutta kuitenkin osoittaa, että perheen toimeentulon vaikeudet ja etenkin toimeentulo­tuen pitkä­aikainen tarve ovat yhteydessä niin matalaan syntyvyyteen, lapsen heikompaan oppimiseen, lapsen mielen­terveyden ongelmiin, perheen lasten­suojelun tarpeeseen kuin nuorten rikos­käyttäytymiseen.

Lapsiasia­valtuutettu toistaakin, että lapsiin kohdistuvien vaikutusten kattava arviointi on ainoa keino tunnistaa lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät siten, että arviointiin perustuvat päätökset olisivat lasten edun mukaisia.

On välttämätöntä, että selonteossa esitettyjä toimenpiteitä valmisteltaessa tehdään huolellinen lapsi­vaikutusten arviointi ja pyritään löytämään ratkaisut, jotka parhaiten turvaavat lasten aseman, oikeudet ja hyvinvoinnin.

Lapsiasia­valtuutetun yksityis­kohtaiset huomiot valtio­neuvoston selon­tekoon julkisen talouden suunnitelmasta 2026–2029

Lapsiasia­valtuutettu tunnistaa, että selonteossa on myönteisiäkin lapsia koskevia kirjauksia. Näitä ovat esimerkiksi koulupoliisi­toimintaan sekä nuoriso- ja jengi­rikollisuuden torjuntaan, valmistavan opetuksen lisä­opetukseen, varhais­kasvatuksen täydennys­koulutukseen sekä Kelan harkinnan­varaiseen kuntoutukseen kohdennetut lisävarat.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää valiokunnan huomiota seuraaviin asiakokonaisuuksiin, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Kuntien ja hyvinvointi­alueiden talouden sopeutus­toimenpiteet

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 4 artiklan mukaan sopimus­valtiot sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi sopimus­valtiot niin ikään ryhtyvät mahdollisimman täysi­määräisesti tällaisiin toimiin käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ja tarvittaessa kansainvälisen yhteistyön puitteissa.

Lapsen oikeuksien yleissopimus ottaa siten huomioon valtion käytettävissä olevat resurssit mutta asettaa lapsen edun kuitenkin etusijalle myös silloin, kun tehdään talouden sopeuttamis­toimia ja säästö­päätöksiä. Yleis­sopimuksen täytäntöön­panoa valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimus­valtioiden ei tulisi ryhtyä tarkoituksellisesti taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin liittyviin taantumuksellisiin toimiin. Sopimus­valtioiden ei myöskään pitäisi sallia lasten oikeuksien nykyisen toteutumis­tason heikentymistä.

Komitea toteaa, että talouskriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihtoehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.

Selonteossa on käsitelty hyvinvointi­alueiden ja kuntien toimintaa ja taloutta, mutta ei niiden kytköksiä toisiinsa. Molempien taloudessa on merkittävässä määrin talouden tasapainotuksen tarvetta sekä painetta säästö- ja sopeutus­toimille. Molemmat tahot ovat myös järjestämis­vastuussa keskeisistä lasten palveluista, jotka rakentavat lasten arkea kokonaisuutena.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että on tärkeää arvioida ja toteuttaa kuntien ja hyvinvointi­alueiden säästö- ja sopeutus­toimia siten, että vastuuta lasten hyvinvoinnin tukemisesta ei siirretä taholta toiselle. Kuntien ja hyvinvointi­alueiden järjestämis­vastuussa olevien palvelujen toimivuudella ja niiden saumattomalla yhteistyöllä on keskeinen asema lasten hyvinvoinnin tukemisessa ja oikeuksien toteutumisessa.

Lapsiasia­valtuutettu on saanut kansalaisilta yhteyden­ottoja, joissa korostuvat ”reviiri­kiistat” palvelujen järjestämisessä tai palveluista väliin­putoajien asema silloin, kun lapsen tai perheen avun tarve asettuu kuntien ja hyvinvointi­alueiden järjestämis­vastuun välimaastoon ”ei kenenkään maalle”. Lopputuloksena on ollut se, että lapsi tai perhe ei ole tullut autetuksi tai avunsaanti on kestänyt kauan.

Selonteossa hyvinvointi­alueiden rahoitusta pidetään tässä vaiheessa kokonaisuutena riittävänä hyvinvointi­alueiden lakisääteisten tehtävien turvaamiseen. Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä selonteossa esitettyä huomiota siitä, että alueellisten erojen takia ”on olemassa riski, että yksittäisillä alueilla sopeutus­vaade muodostuu liian kovaksi ja valtion rahoitus ja lakisääteiset tehtävät eivät olisi kehyskaudella yhteen­sovitettavissa.” Lisäksi lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä selonteossa käsiteltyä hyvinvointi­alueiden valtion taholta tapahtuvaa ohjausta, jonka ”tarkoituksena on mahdollisimman ennakoivasti vaikuttaa alueiden riittävien palvelujen ja rahoituksen yhteen­sovittamisen varmistamiseen siten, ettei jouduttaisi tilanteeseen, jossa rahoituksen taso uhkaisi vaarantaa riittävien palvelujen toteuttamista”.

Lapsiasia­valtuutettu on saanut yhteyden­ottoja kansalaisilta, joiden kertomana hyvinvointi­alueiden säästö­toimenpiteinä heidän palvelunsa on evätty tai muutettu sisällöllisesti heikompaan suuntaan. Myös sosiaali­työntekijät ja lasten­suojelun sijais­huollon ammattilaiset ovat ilmaisseet lapsiasia­valtuutetulle vakavan huolensa lapsiperheiden ehkäisevien ja lastensuojelun avohuollon palvelujen tilanteesta sekä lastensuojelun sijaishuollon tilanteesta. Osalla alueista avohuollon palveluja on karsittu samalla, kun lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle lykätään tai jätetään kokonaan tekemättä.

Sosiaali- ja terveyden­huollon uudistuksen myötä kuntien tehtävät painottuvat lasten ja nuorten palveluihin, kuten varhais­kasvatukseen ja koulutukseen. Tämän vuoksi kuntien talouden sopeutus­toimissa tai selonteon ehdottamien kuntien valtion­osuuksiin kohdistuvissa säästöissä riskinä onkin, että ne kohdistuvat lopulta yhä enenevässä määrin lapsiin vaarantaen sekä lasten oikeuksien toteutumisen että hallitus­ohjelma tavoitteet koulutukseen ja lasten oppimis­tulosten nostoon panostamisesta. Kunnat ovat myös alueellisesti hyvin erilaisia ja valtion­talouden säästötoimien vaikutukset näkyvät eri tavoin eri kunnissa. Tämän myötä lapset ovat myös hyvin eriarvoisessa asemassa kotikuntansa mukaan. Julkisen talouden suunnitelmassa tulee huomioida alueelliset erot niin hyvinvointi­alueiden kuin kuntien suhteen.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että kunnissa ja hyvinvointi­alueilla tehtävien päätösten tulee perustua riittävään tietoon lasten asemasta ja hyvinvoinnista. Kunnan ja hyvinvointi­alueen budjettia täytyy tarkastella lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, ja talousarvio­päätöksissä tulee arvioida päätösten vaikutukset lapsiin.

Valtionavustus­säästöt järjestöjen ja yhdistysten avustuksista

Julkisen talouden suunnitelman valtionavustus­säästöistä pääosa kohdistuu opetus- ja kulttuuri­ministeriön hallinnon­alalle, jolla säästö kohdistuu eri käyttö­kohteisiin, sekä sosiaali- ja terveys­ministeriön hallinnon­alalle, jolla säästö kohdistuu avustuksiin yhdistyksille ja säätiöille. Järjestöt tekevät tärkeää työtä lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa sekä ennalta­ehkäisevästä että korjaavasta näkökulmasta. SOSTE ry:n toteuttaman Sosiaali­barometrin mukaan hyvinvointi­alueet ovat ohjanneet asiakkaita järjestöihin myös osana säästö­toimenpiteitä. [7] Hyvinvointi­alueiden ja kuntien säästö­toimenpiteet yhdistettynä järjestöihin ja yhdistyksiin kohdistuviin leikkauksiin saattavat jättää lapset ja perheet vaille tarvitsemaansa tukea.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että myös järjestöihin ja yhdistyksiin kohdistuvien valtionavustus­säästöjen vaikutukset lapsiin tulee arvioida huolellisesti.

Aamu- ja iltapäivä­toiminta

Julkisen talouden suunnitelmassa kohdennetaan perusopetus­lain mukaiseen aamu- ja iltapäivä­toiminnan rahoitukseen seitsemän miljoonan euron säästö ja korotetaan toiminnan enimmäis­maksuja. Selonteossa ei oteta kantaa säästöjen käytännön toteutukseen tai arvioida toimenpiteiden vaikutuksia. Toimenpiteet voivat vaikuttaa esimerkiksi aamu- ja iltapäivä­toimintaan osallistumiseen. Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että näiden toimenpiteiden vaikutukset lapsiin tulee arvioida asiaa valmisteltaessa huolellisesti.

Maahanmuuttaja­taustaisten lasten perheiden asema

Selonteossa ehdotetaan erilaisia muutoksia koskien maahanmuuttaja­taustaisia henkilöitä, millä voi olla vaikutuksia lasten oikeuksien toteutumiseen. Näitä ovat kotihoidontuen ehtojen kiristäminen kolmen vuoden asumisaika­vaatimuksen muodossa molempiin vanhempiin kohdistuen sekä uusi kotoutumis­tuki, joka korvaisi maahan muuttaneille maksettavan toimeentulo­tuen ja työmarkkina­tuen ensimmäisen kolmen vuoden ajan maahanmuutosta. Lisäksi laittomasti maassa oleskelevien terveyden­huoltoa rajoitetaan siten, että heille tarjottaisiin jatkossa pää­sääntöisesti vain kiireellinen terveyden­hoito. Muutoksia perustellaan maahan­muuttajien kotoutumisen ja työllistymisen edistämisellä ja kotoutumis­toimien velvoittavuudella.

Lapsiasia­valtuutettu ja yhdenvertaisuus­valtuutettu esittivät 14.12.2024 kirjelmässään ministereille vakavan huolensa hallitus­ohjelmaan sisältyvistä toimen­piteistä, jotka voivat luoda ulkomaalaisia lapsia syrjiviä tilanteita, sekä lisätä heidän haavoittuvuuttaan tavalla, joka vaarantaa heidän turvallista kasvuaan ja kehitystään. [8] Kirjelmässään valtuutetut arvioivat, että hallituksen kaavailemat muutokset voivat johtaa ulkomaalaisten lasten oikeuksien heikkenemiseen tai jopa heidän oikeuksiensa loukkauksiin.

Selonteossa esitetään muutoksia, jotka antavat aihetta kirjelmässä todettujen asioiden kertaamiseen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä päätelmissään Suomelle kesäkuussa 2023 vaatinut Suomea varmistamaan turvapaikan­hakija-, pakolais- ja maahanmuuttaja­lasten oikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin tehostamalla lapsen edun oikeus­periaatteen ensisijaista huomioimista kaikissa turvapaikka­prosesseissa ja maahanmuuttoa koskevissa päätöksissä ja menettelyissä.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen asettamien velvoitteiden lisäksi lainvalmistelussa tulee varmistaa perustuslain (731/1999) takaamien oikeuksien täysimääräinen turvaaminen. Perustuslain 22 §:n mukaisesti julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmis­oikeuksien toteutuminen ja 6.3 §:n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Ulkomaalais­lain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä, ja lain 6 §:n mukaan ulkomaalais­lain mukaisessa päätöksen­teossa on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalais­asioissa lapset ovat aina haavoittuvassa asemassa. Jollei jo lainvalmistelussa huomioida sitä, miten yleiset maahanmuutto­politiikan muutokset erikseen ja kokonaisuutena vaikuttavat lapsiin, saattavat uudistukset asettaa lapset entistä heikompaan asemaan. Lapsen oikeuksien turvaaminen on lainsäätäjän ja lainvalmistelijan vastuulla.

Nämä seikat huomioon ottaen lapsiasia­valtuutettu pitää kyseenalaisena esitettyjä heikennyksiä maahanmuuttaja­taustaisten ihmisten sosiaali­turvaan. On valitettavaa, että selonteosta ei käy ilmi, onko ehdotuksia arvioitu lainkaan maahanmuuttaja­perheiden lasten näkökulmasta. Vaikutukset lapsiin voivat olla joko suoria tai välillisiä, ja yhteis­vaikutukset lapsiin voivat olla merkittäviäkin. Vaikutelmaksi jää, että ehdotetut muutokset kiristävät maahanmuuttaja­perheiden usein jo valmiiksi heikkoa taloudellista tilannetta, mikä ei voi olla näkymättä lasten arjessa ja hyvin­voinnissa.

Lopuksi

Kuten todettua, selonteossa on joitain myönteisiä ehdotuksia lapsen oikeuksien näkökulmasta, mutta myös ehdotuksia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti lapsen oikeuksien toteutumiseen.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että taloudellisten vaikutusten lisäksi tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota valmistelussa olevien sekä jo tehtyjen päätösten yhteis­vaikutuksiin sekä välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin lapsiin ja lapsiperheisiin. Kaikessa päätöksenteossa on noudatettava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeisiä ja läpileikkaavia yleisperiaatteita lapsen edun ensi­sijaisuudesta ja jokaisen lapsen oikeudesta syrjimättömyyteen.

Jyväskylässä 19.5.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Katja Mettinen, ylitarkastaja

Merike Helander, juristi