LAPS/200/2025, 3.2.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta kansalaisuus­lain muuttamisesta

Viite: VN/28598/2023

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitysluonnoksen sisältöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esitys­luonnoksessa ehdotetaan uutta kansalaistamisen edellytystä, jonka myötä hakijan olisi osoitettava riittävä yhteiskunta­osaamisen taso Suomen kansalaisuuden saamiseksi. Edellytyksen täyttyminen osoitettaisiin suorittamalla hyväksytysti kansalaisuuskoe tai tietyissä tilanteissa Suomessa suoritetuilla opinnoilla.

Kansalaisuus­koetta varten kehitettäisiin uusi koejärjestelmä. Maahanmuutto­virasto vastaisi kansalaisuus­kokeeseen liittyvistä viranomais­tehtävistä. Kyse olisi kansalaisuuskoe­järjestelmän yleisestä hallinnointi­vastuusta, johon kuuluisi kansalaisuus­kokeen valvonnan ja kehittämisen ohella kansalaisuus­kokeen laatimista ja järjestämistä koskevien sopimusten tekeminen esityksessä ehdotettavat edellytykset täyttävien toimijoiden kanssa.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kansalaisuuden saamisen edellytyksenä oleva vaatimus riittävästä yhteiskunta­tiedosta voi osaltaan edistää kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää esitysluonnoksen lapsivaikutusten arviointia puutteellisena.
• Esitysluonnoksessa ehdotetun 17 b §:n ja sen perusteluiden perusteella on epäselvää, kelpaako suoritettu ylioppilas­tutkinto osoittamaan riittävän yhteiskunta­tiedon osaamisen myös silloin, kun se on suoritettu muun kuin lukiokoulutuksen päätteeksi.
• Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan yhteiskunta­osaamisen edellytys voi vaikuttaa merkittävästikin lapsen koulupolun valintaan, jos tiedossa on, etteivät huoltajat voi hakea kansalaisuutta ennen lapsen täysi-ikäistymistä.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Käsillä oleva hallituksen esitysluonnos on kolmas kansalaisuuden saamisen tiukennuksia koskeva esitys. Lapsiasia­valtuutettu on antanut lausunnot myös aiemmissa vaiheissa: asumisaika­vaatimusta koskevasta esityksestä vuonna 2024 [1] ja toimeentulo- ja nuhteettomuus­vaatimuksia koskevasta esityksestä vuonna 2025 [2].

Nyt käsillä olevan esitys­luonnoksen mukaan (kohta 3) muutosten yleisenä tavoitteena on tiukentaa kansalaistamisen edellytyksiä hallitusohjelman mukaisesti toteuttamalla kansalaisuus­kokeen käyttöönottoa koskeva kirjaus. Keskeisenä tavoitteena on painottaa suomalaisen yhteiskunnan tuntemuksen merkitystä kansalaistamisen kannalta, sillä riittävää yhteiskunta­tietämystä voidaan pitää perusteltuna osoituksena tavoiteltavasta kotoutumisesta. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että kansalaisuuden saamisen edellytyksenä oleva vaatimus riittävästä yhteiskunta­tiedosta voi osaltaan edistää kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskuntatieto­edellytys tulisi koskemaan esitys­luonnoksen mukaan täysi-ikäisiä, alle 65-vuotiaita kansalaisuuden hakijoita. Kansalaisuus­kokeen suorittaminen ei siten suoraan koskisi lapsia, mutta vaatimus kohdistuu lapsiin, kun heidän huoltajansa hakevat kansalaisuutta ja toisaalta vaatimuksella voi olla vaikutusta esimerkiksi lapsen koulupolun valintaan.

Lapsiasiavaltuutettu esittää esitys­luonnoksesta seuraavat huomiot lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Lapsi­vaikutusten arviointi

Esitysluonnoksen kohdassa 4.2.7.1 kuvataan esityksen vaikutuksia perheisiin ja lapsiin. Kohdassa kuvataan hyvin suppeasti aiempia kansalaisuuden tiukennuksia koskevia muutoksia ja todetaan, että ”[k]ansalaisuus­koe vaikuttaisi siten lasten kansalaisuuden saamisen mahdollisuuteen välillisesti sitä kautta, että lapset voisivat lähtökohtaisesti saada kansalaisuuden yhdessä vanhempansa kanssa vain, jos vanhempi olisi ensin läpäissyt kansalaisuus­kokeen”.

Lisäksi kohdassa todetaan, että lapsen edun mukaisena voidaan pitää sitä, että vanhemmalla on perustiedot suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Muilta osin kuvataan lähinnä nyt esitettäviä säännös­muutoksia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää lapsivaikutusten arviointia puutteellisena. Siitä ei saa käsitystä esimerkiksi siitä, kuinka suureen määrään lapsia muutos vaikuttaisi tai miten huoltajan kansalaisuus­kokeen hyväksyminen tai hylkääminen, eli käytännössä kansalaisuuden saamisen viivästyminen tai kokonaan ilman kansalaisuutta jääminen, vaikuttaisi perheen lapsiin.

Yhteiskunta­tieto kansalaisuuden saamisen edellytyksenä

Kansalaisuuden hakijalta (18–64-vuotiailta) edellytettäisiin jatkossa, että hänellä olisi suomen tai ruotsin kielellä osoitetut riittävät tiedot yhteiskunnasta. Edellytys olisi kielitaito­edellytyksestä erillinen. Edellytyksen täyttymisen voisi osoittaa hyväksytysti suoritetulla kansalaisuus­kokeella tai suomen- tai ruotsin­kielisellä ylioppilas­tutkinnolla. Edellytyksestä voisi poiketa, jos hakija ei pystyisi täyttämään sitä terveydentilansa tai vammansa vuoksi tai muutoin erittäin painavasta syystä. Esitysluonnoksen mukaan erittäin painava syy voisi olla suomen tai ruotsin kielellä suoritettu korkeakoulu­tutkinto.

Kuten esitys­luonnoksessakin todetaan, lapsen edun mukaista on, että lapsen kansalaisuutta hakevat huoltajat osaavat suomea tai ruotsia ja heillä on riittävät perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta ja yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Nämä tiedot ja taidot ovat monin tavoin tarpeellisia ja osin välttämättömiäkin arjessa, opinnoissa ja työelämässä pärjäämiseksi.

Vaadittavan yhteiskunta­tiedon osaamisen voisi osoittaa osallistumalla kansalaisuus­kokeeseen tai suomen- tai ruotsinkielisellä ylioppilas­tutkinnolla. Esitysluonnoksessa todetaan 17 b §:n yksityis­kohtaisissa perusteluissa (s. 70), että ylioppilas­tutkinto suoritetaan noin kolmivuotisen lukiokoulutuksen päätteeksi. Tarkoituksena on, että kansalaisuus­kokeeseen rinnastuvat tiedot lukio­koulutuksessa saanut hakija joutuisi menemään maksulliseen kansalaisuus­kokeeseen. Esitys­luonnoksessa on kuvattu lukiokoulutukseen sisältyvää yhteiskunta­opin sisältöä ja todetaan, että myös ammatillisiin perustutkintoihin sisältyy yhteiskunta- ja työelämä­taitoja kehittäviä opintoja.

Kyseisessä 17 b §:ssä todetaan vaatimus ylioppilas­tutkinnosta, mutta lukiokoulutusta ei säännöksessä mainita. Säännös­kohtaisissa perusteluissa mainitaan nimenomaisesti vain lukio ylioppilas­tutkintoa edeltävänä koulutuksena.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että ylioppilas­tutkinnosta annetun lain (502/2019) 5 §:n mukaan ylioppilas­tutkinnon voi suorittaa myös aiemmin

1. lukiokoulutuksen oppimäärän tai vastaavan ulkomaisen koulutuksen suorittanut henkilö
2. ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitetun ammatillisen perus­tutkinnon tai sitä vastaavan aiemman tutkinnon suorittanut henkilö ja
3. muun kuin 2 kohdassa tarkoitetun perusopetuksen oppimäärälle tai sitä vastaavalle aikaisemmalle oppimäärälle perustuvan vähintään kaksivuotisen ammatillisen tutkinnon tai sitä vastaavat opinnot sekä Ylioppilastutkinto­lautakunnan määräämät lisäopinnot suorittanut henkilö.

On myös hyvä huomata, että ylioppilas­tutkinto ei ole ainoa väylä korkeakoulu­opintoihinkaan. Ammatillisen koulutuksen suorittanut henkilö voidaan valita todistuksella tai pääsykokeen perusteella ammatti­korkeakouluun, ja hän voi hakea yliopistoon valintakokeiden kautta.

Ylioppilas­tutkinnon suorittaminen ei siis edellytä aina lukio­koulutusta. Esitys­luonnoksessa todetaan, että ammatillisen peruskoulutuksen yhteiskunnallisia asioita käsittelevien tutkinnon osien ja lukiokoulutuksen yhteiskunta­opin opintojen sisällöt eroavat jonkin verran toisistaan (esim. s. 57), mutta perustelut sille, miksi vaatimuksena olisi nimenomaan lukiokoulutus ja sen päätteeksi suoritettu ylioppilas­tutkinto, jäävät varsin ohuiksi.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että esityksessä ei myöskään perustella sitä, miksi vaatimuksena on ylioppilas­tutkinnon suorittaminen, vaikka lukion oppimäärän suorittaminen voidaan todentaa lukion päättö­todistuksellakin. Vastaavasti ammatillisesta perus­koulutuksesta annetaan todistus suoritetuista opinnoista. Huomattakoon lisäksi, että ylioppilas­tutkinnossa ei vaadita pakollisena kokeena yhteiskunta­oppia. Sen sijaan yhteiskunta­oppi on pakollinen osa sekä lukion (yksi kurssi) että ammatillisen perus­koulutuksen (sisältyy yhteiskunta ja työelämä -osaan) opintoja.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan kansalaisuus­kokeen kysymykset laadittaisiin kotoutumis­lain mukaisessa yhteiskunta­orientaatiossa käytettävän oppimateriaalin pohjalta. Yhteiskunta­orientaatio­koulutus on osa kotoutumis­suunnitelman mukaisia toimia, ja oppimateriaali sisältää teemat, joiden tulisi sisältyä noin 70 tuntia kestävään koulutukseen. Oppimateriaali on luettavissa kotoutuminen.fi -verkkosivulla [3]. Oppimateriaali vaikuttaa monipuoliselta ja ymmärrettävältä. Hallituksen esitykseen olisi hyvä vielä tehdä selkeä vertailu oppimateriaalin ja lukio- ja ammatti­koulutukseen sisältyvien yhteiskunta­opin oppiaineiden sisältöjen välillä. Se voisi osaltaan tukea sen arviointia, voisiko kansalaisuus­kokeen korvata suorittamalla lukion tai ammatillisen peruskoulutuksen oppimäärän ilman ylioppilas­tutkintoa tai onko perusteltua vaatia lukiokoulutusta ennen ylioppilas­tutkintoa.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan yhteiskunta­osaamisen edellytys voi olla jatkossa merkittävälläkin tavalla kytköksissä lapsen koulutukseen. Kansalaisuuden saamisen tavoite voi vaikuttaa lapsen koulupolun valintaan, jos huoltajat eivät täytä kansalaisuuden hakemisen edellytyksiä ennen lapsen täysi-ikäistymistä. Lukiokoulutuksen valinta voi kansalaisuuden saamisen näkökulmasta olla ammatillista koulutusta houkuttelevampi vaihtoehto, jos yhteiskunta­osaamisen edellytyksistä säädettäisiin esitys­luonnoksessa ehdotetulla tavalla. Onko kuitenkaan toivottavaa, että kansalaisuutta tulevaisuudessa tavoitteleva nuori päätyisi valitsemaan sen vuoksi lukiokoulutuksen, vaikka hänen kiinnostuksensa olisi ammatillisissa opinnoissa? Lukiokoulutuksen merkityksen korostaminen näyttäytyy jossain määrin ongelmallisena myös siksi, että ulkomaalais­taustaisia lapsia usein ohjataan hakeutumaan tai he itse hakeutuvat ammatilliseen koulutukseen lukion sijaan. [4]

Kokoavasti toteamme, että ehdotettu 17 b § 1 momentti ja sen perustelut ovat edellä mainittujen seikkojen takia ristiriitaiset. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan selkeämpää olisi, että kansalaisuus­kokeen voisi korvata joko suoritetulla lukion tai ammatillisen peruskoulutuksen oppimäärällä. Jos vaatimus ylioppilas­tutkinnosta säilytetään, tulisi sitä edeltävänä koulutuksena hyväksyä lukion lisäksi suomen- tai ruotsinkielinen ammatillinen peruskoulutus. Jos tätä halutaan rajata esimerkiksi vain lukiokoulutukseen, tulee siitä nähdäksemme säätää lain tasolla. Luonnollisesti tällainen ratkaisu tulisi voida perustella kestävästi, jotta se täyttää muun muassa yhdenvertaisuudelle asetettavat vaatimukset.

 

Jyväskylässä 3.2.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi