LAPS/75/2024, 27.8.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi rikos­lain 25 luvun 3 §:n muuttamisesta (pakko­avioliiton rangaistavuus) ja toimenpide­aloitteesta avio­liittoon pakottamisen erillisen rikos­nimikkeen säätämisestä ja pakottavan kontrollin rikos­tunnusmerkistön lisäämisestä lakiin

Viite: Laki­valiokunta perjantai 6.9.2024 klo 9.15 / HE 65/2024 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä ja toimenpide­aloitteessa ehdotettuja muutoksia yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esityksen ja toimenpide­aloitteen keskeinen sisältö

Hallituksen esityksen (HE 65/2024 vp) mukaan rikos­lain ihmis­kauppaa koskeviin säännöksiin lisättäisiin, että ihmis­kauppana rangaistavaa olisi teko, jonka tarkoituksena olisi pakko­avioliittoon tai siihen rinnastettavaan liittoon saattaminen.

Toimenpide­aloitteessa (TPA 25/2024 vp) ehdotetaan, että rikos­lakiin lisättäisiin avio­liittoon pakottamisen erillinen rikos­nimike sekä pakottavan kontrollin tunnus­merkistö.

Yhteen­veto lapsiasi­avaltuutetun kannan­otoista

• Lapsiasi­avaltuutettu kannattaa hallituksen esityksen ehdotusta, jonka mukaan pakko­avioliittoon ja siihen rinnastettavaan liittoon saattaminen kriminalisoidaan ihmis­kauppaa koskevassa rikoslain 25 luvun 3 §:ssä. Ehdotettu sääntely edistää lapsen edun toteutumista.

• Lapsiasia­valtuutettu suhtautuu varauksella sääntelyyn, jossa ala­ikäisen avio­liitto tai siihen rinnastettava liitto olisi hyväksyttävissä ja tunnustettavissa missään tilanteissa.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että nyt ehdotetun sääntelyn täytäntöön­panoa ja muodostuvaa oikeus­käytäntöä seurataan tarkasti lain voimaan­tulosta alkaen. Jos osoittautuu, että ehdotettu sääntely ei kata riittävästi käytännössä vastaan­tulevia tilanteita, on oltava valmius ottaa erillissääntely­vaihtoehto uudelleen harkintaan.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Edus­kunnan laki­valiokunta on pyytänyt lapsiasia­valtuutetun kirjallista lausuntoa hallituksen esityksestä ja toimenpide­aloitteesta.

Kommentit hallituksen esityksestä

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa hallituksen esityksen ehdotusta, jonka mukaan pakko­avioliittoon ja siihen rinnastettavaan liittoon saattaminen kriminalisoidaan ihmis­kauppaa koskevassa rikos­lain 25 luvun 3 §:ssä. Säännös­kohtaisten perustelujen (s. 52) mukaan ehdotettu pakko­avioliitto kattaisi avioliiton ja siihen rinnastettavan liiton solmimisen sekä liitosta irtautumisen.

Ehdotetun sääntelyn mukaan tunnus­merkistön täyttyminen ala­ikäisen kohdalla ei edellytä, että siinä olisi käytetty ko. 3 §:ssä lueteltuja keinoja. Käytännössä tunnus­merkistö täyttyy siten lasten kohdalla helpommin kuin aikuisten kohdalla. Lisäksi ala­ikäisen kohdalla törkeä teko­muoto täyttyisi, jos teko olisi kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu sääntely edistää siten lapsen edun toteutumista. Myös hallituksen esityksen vaikutus­arvioinnissa on todettu, että ehdotettua sääntelyä voidaan pitää lähtö­kohtaisesti lapsen edun mukaisena.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen sopimus­teksti ei suoraan kiellä ala­ikäisten avio­liittoa, mutta sopimuksen nykyinen tulkinta ohjaa suuntaan, jonka mukaan lasten avio­liitot lieve­ilmiöineen ovat lapsen edun vastaisia. Vaatimukset lasten yhden­vertaisuudesta (2 artikla), oikeudesta kasvun ja kehittymisen täysi­määräisiin edellytyksiin (6 artikla), oikeudesta koulutukseen (28 artikla), oikeudesta mahdollisimman hyvään terveyden­tilaan (24 artikla) ja lasten suojelusta kaiken­laiselta kaltoin­kohtelulta, hyväksi­käytöltä ja väki­vallalta (erityisesti 19 ja 33–35 artiklat) muun muassa edellyttävät, että jokainen lapsi saa olla lapsi ja kehittyä ja kasvaa rauhassa ja turvassa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleis­kommentissaan nro 18 (2014) määritellyt lapsi- ja pakko­avioliitot lapsiin kohdistuviksi haitallisiksi käytännöiksi (kohta B. 20–24).[1]

Lain­säädäntöä on kehitetty jo aiemminkin myönteiseen suuntaan. Pakko­avioliiton kumoamisesta säädettiin avioliitto­laissa vuonna 2023. Vuonna 2019 tehdyn laki­muutoksen myötä ala­ikäisten avio­liitot eivät ole enää olleet mahdollisia edes poikkeus­luvalla. Edelleen kuitenkin myös Suomessa asuvan ala­ikäisen ulko­mailla solmittu avio­liitto voidaan tunnustaa tietyin erityisin edellytyksin. Lainvalmistelu­asiakirjojen (HE 172/2021 vp, 115 a § säännös­kohtaiset perustelut) mukaan harkinta avio­liiton tunnustamisesta tulisi tehdä ensi­sijaisesti lapsen etua ajatellen, jos tunnustamiseen vetoava on ala­ikäinen tai jos hänellä on lapsia. Arvio olisi tehtävä aina kokonais­arvion perusteella ja yksittäisen tapauksen olo­suhteet huomioon ottaen.

Hallituksen esityksessä pakko­avioliitto tai siihen rinnastettava liitto määritellään säännös­kohtaisissa perusteluissa. Perustelut vaikuttavat kattavilta ja selkeiltä, vaikka on selvää, että tilanteet käytännössä voivat olla hyvin erilaisia ja vaikeastikin arvioitavia. Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, muuttuvassa yhteis­kunnassa ei ole mahdollista ennakoida ja yksilöidä kaikkia avio­liittoon rinnastettavien liittojen muotoja, joten yksittäis­tapauksissa asia jää viime kädessä oikeus­käytännön varaan. Pidämme tärkeänä, että esiin nousevia pakkoavioliitto­tilanteita sekä niistä muodostuvaa oikeus­käytäntöä seurataan tarkasti ja tarvittaessa sääntelyä tarkennetaan.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen mukaan alle 18-vuotiaiden henkilöiden kohdalla voi ilmetä tilanteita, joita ei tulisi katsoa rangaistavaksi ihmis­kaupaksi. Perus­edellytykseksi näissä tilanteissa mainitaan ala­ikäisen selvä ja oma­ehtoinen tahto, jolloin huomioon olisi otettava olo­suhteet, joissa ala­ikäisen oma tahto on muodostunut. Arviointiin vaikuttaisivat ala­ikäisen henkilön suhtautuminen tilanteeseen, hänen ikäänsä ja kehitys­tasoaan koskevat näkö­kohdat, yleiset olo­suhteet, lapsen oikeudet ja ihmiskauppa­säännökseen sisältyvä rangaistavuuden tarkoitus. Kyse olisi käytännössä 16–17-vuotiaan ala­ikäisen oma-aloitteisesti ja vapaasti, ilman minkään­laista painostusta muodostetusta tahdosta.

Yli­päätään ja erityisesti ala­ikäisen kohdalla oman tahdon arviointi kyseisissä tilanteissa voi olla hyvin vaikeaa. Suhtaudummekin varauksella sääntelyyn, jossa ala­ikäisen avio­liitto tai siihen rinnastettava liitto olisi hyväksyttävissä ja tunnustettavissa missään tilanteissa. Lapseen kohdistettu painostus, uhkailu tms. voi olla hyvin hieno­varaista, mutta lapsi voi kuitenkin kokea velvollisuudekseen tai ainoaksi vaihto­ehdokseen antaa näennäisesti vapaa­ehtoisen suostumuksensa avio­liittoon. Tällaisissa tilanteissa voi olla kyse esimerkiksi vanhempien esittämistä toiveista tai perheen tai suvun perinteisistä tavoista.

Hallituksen esityksessä mainitaan, että ala­ikäisen oman tahdon mukaisen avio­liiton solmimiseen voi liittyä esimerkiksi vanhempien osalta kuljetus­toimia, joihin ei ole perusteltua katsoa liittyvän moitittavuutta. On mahdollista, että tällaisiin johto­päätöksiin voidaan tulla joskus täysin riidattomissa tapauksissa. Huomautamme kuitenkin, että Suomessa asuvien ala­ikäisten vanhempien voidaan olettaa tietävän, että ala­ikäisten avio­liitot ovat Suomessa kiellettyjä ja että ulko­mailla ala­ikäisenä solmitun avio­liiton tunnustaminen edellyttää erityisiä syitä ja on siksi epävarmaa. Näin ollen vanhempien ei tulisi kannustaa lastaan avio­liittoon ennen täysi-ikäisyyttä.

Lapsiasia­valtuutettu pitää joka tapauksessa välttämättömänä hallituksen esityksen mukaista linjausta, että alle 16-vuotiaiden saattaminen avio­liittoon tai siihen rinnastettavaan liittoon olisi ihmiskauppa­sääntelyn piirissä riippumatta siitä, mikä ala­ikäisen oma tahto on.

Kommentit toimenpide­aloitteesta

Toimenpide­aloitteen ehdotusta perustellaan muun muassa sillä, että erillis­säännöksellä kaikki pakko­avioliitot tulisivat rangaistaviksi joko ihmis­kauppana tai muuna avio­liittoon pakottamisena. Sen avulla pystyttäisiin paremmin kattamaan avio­liittoon pakottamisen muodot, joita ei vielä tunnisteta.

Hallituksen esityksessä erillis­sääntelyn vaihto­ehtoa on pohdittu laajasti (kohta 5.1.1.). Perusteluina tämän vaihto­ehdon hylkäämiselle esitetään muun muassa se, että ”erillis­säännöksen tunnus­merkistö ei välttämättä olisi helposti laadittavissa rikos­oikeudellisen laillisuus­periaatteen edellytykset huomioiden merkittävästi yksi­selitteisemmäksi kuin ihmiskauppa­säännöksen tunnus­merkistö, ja sen lisäksi uuden säännöksen ja siihen liittyvien muiden säännösten (erityisesti ihmis­kauppaa koskeva säännös) tulkinta­käytännön vakiintuminen saattaisi viedä aikaa” (HE s. 39). Lisäksi esityksessä todetaan (s. 40), että ”[k]un voimassa olevan ihmiskauppa­säännöksen kattamien keinojen ja menettelyjen voidaan avio­liittoon pakottamista koskevan rangaistavuuden alan suhteen arvioida olevan varsin kattavia, on huomioitava, että erillis­kriminalisoinnin merkitys voisi jäädä lähinnä symboliseksi, mitä ei voi pitää riittävänä perusteena erillis­säännöksen säätämiselle.”

Lapsiasia­valtuutettu pitää hallituksen esityksen perusteluja hyväksyttävinä, mutta toistamme: nyt ehdotetun sääntelyn täytäntöön­panoa ja muodostuvaa oikeus­käytäntöä on seurattava tarkasti lain voimaan­tulosta alkaen. Jos osoittautuu, että ehdotettu sääntely ei kata riittävästi vastaan­tulevia tilanteita, on oltava valmius ottaa erillissääntely­vaihtoehto uudelleen harkintaan.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että peruspalvelu­järjestelmällä, varsinaisen ihmis­kaupan auttamis­järjestelmän ohella, tulee olla valmiudet auttaa ja tukea pakko­avioliiton uhreja. Tämä edellyttää, että ammattilaisilla, niin sosiaali- ja terveyden­huollossa kuin muissakin palveluissa on riittävä osaaminen tunnistaa pakkoavioliitto­tilanteet sekä toimia näissä tilanteissa. Erityistä osaamista vaaditaan silloin, kun kyse on ala­ikäisistä tai muulla tavoin haavoittuvassa asemassa olevista uhreista.

Jyväskylässä 27.8.2024

Merike Helander, juristi

Reetta Peltonen, juristi