LAPS/38/2020, 4.5.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sivistys­valiokunnalle hallituksen esityksestä laiksi oppivelvollisuus­lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Kirjallisen lausunnon pyyntö sivistys­valiokunnalta / HE 54/2022 vp

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi oppivelvollisuus­lakia, perusopetus­lakia, lukio­lakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, tutkinto­koulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettua lakia, vapaasta sivistys­työstä annettua lakia sekä valta­kunnallisista opinto- ja tutkinto­rekistereistä annettua lakia.

Esityksellä vastataan oppi­velvollisuuden laajentamisen toimeen­panon yhteydessä havaittuihin lain­säädännön tarkennus­tarpeisiin.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että oppivelvollisuus­lain täytäntöön­panossa havaitut muutos­tarpeet korjataan pikaisesti.
• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esityksessä ehdotettujen muutosten – ala­ikäisten opiskelu­tarkoituksessa Suomeen tulleiden nuorten rajaaminen oppi­velvollisuuden ulko­puolelle sekä 17 vuotta täyttäneen mahdollisuus jatkaa perus­opetuksen loppuun suorittaminen myös lasten perus­opetuksessa – vaikutuksia seurataan jatkossa. Lapsen edun varmistamisen on oltava ensi­sijainen ratkaisu­peruste myös näissä tilanteissa.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että hallituksen esityksen tavoitteet – jokaiselle oppi­velvolliselle löytyy tarkoituksen­mukainen koulutus­muoto ja opiskelu­paikka oppi­velvollisuuden suorittamiseksi, tuetaan oppi­velvollisuuden suorittamis­mahdollisuuksia, koulutus­polun jatkuvuutta ja toisen asteen tutkinnon suorittamista – ovat yhtenevät oppi­velvollisuuden laajentamiselle asetettujen tavoitteiden kanssa. On tärkeää, että lain­säädännön täytäntöön­panossa havaitut muutos­tarpeet korjataan pikaisesti.

Lapsiasia­valtuutettu pitää esitettyjä muutoksia yleisesti ottaen kannatettavina, mutta kiinnittää huomioita seuraaviin seikkoihin.

Opiskelemaan tulleiden ulko­maisten opiskelijoiden rajaaminen oppi­velvollisuuden ulko­puolelle

Esityksessä ehdotetaan, että opiskelu­tarkoituksessa Suomessa oleskelevat ala­ikäiset opiskelijat rajataan oppi­velvollisuuden ulkopuolelle. Yksityis­kohtaisissa perusteluissa (2.1 §) todetaan, että ehdotetun säännöksen mukaan lapsi katsottaisiin Suomessa vakinaisesti asuvaksi, jos hänellä on kotikunta­laissa tarkoitettu koti­kunta ja hänen maassa oleskelunsa peruste on muu kuin opiskelu.

Esityksen mukaan asian arvioidaan koskevan korkeintaan muutamaa sataa opiskelijaa vuosittain (s. 23). Rajausta perustellaan muun muassa sillä, että opiskelu­tarkoituksessa Suomeen tulleiden nuorten kohdalla on perusteltua säilyttää opiskelun vapaa­ehtoisuus ja että tarkoitus ei myöskään ole ollut, että he kuuluisivat laajennetun oppi­velvollisuuden piiriin. Lisäksi ne nuoret, jotka eivät ole hakeneet tai saaneet koti­kuntaa, ovat jo nyt oppi­velvollisuuden ulko­puolella. Ongelmaksi on myös nähty esi­merkiksi se, että käytännössä näiden nuorten huoltajilla ei ole mahdollisuutta valvoa oppi­velvollisuuden suorittamista, koska nuoret oleskelevat Suomessa ilman huoltajiaan ja yhteyden­pito oppi­laitoksen ja huoltajien välillä voi olla haasteellista (s. 7–8). Esityksessä arvioidaan (s. 25–26) rajauksen lisäävän jonkin verran koulutuksen järjestäjän selvittely­työtä, koska ulko­maisen opiskelijan koti­kunnan lisäksi olisi selvitettävä hänen maassa­olonsa peruste. Toisaalta arvioidaan, että muutos yksin­kertaistaisi yhteyden­pito- ja ilmoitus­velvoitteita ulko­mailla asuvien huoltajien kanssa.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että hallituksen esitykseen sisältyy siirtymä­säännös, jonka mukaan ulko­maisen opiskelijan oikeus maksuttomaan koulutukseen säilyisi ennen muutos­lain voimaan­tuloa alkaneissa opinnoissa, vaikka hän ei enää olisikaan jatkossa oppi­velvollinen.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että jatkossa olisi tärkeää seurata, minne Suomeen opiskelu­tarkoituksessa tulevat nuoret sijoittuvat ja miten he pärjäävät opinnoissaan sekä arjessaan. Ala­ikäisellä, ilman huoltajaa Suomessa opiskelevalla nuorella voi olla suuria haasteita pärjätä, jos hän ei esimerkiksi ole aiemmin tottunut huolehtimaan taloudellisista asioistaan. Opintojen maksullisuus voi mahdollisesti rajoittaa nuorten hakeutumista Suomeen, mutta toisaalta se voi myös asettaa tänne tulevat nuoret hyvin eri­arvoiseen asemaan (esim. vanhempien varallisuuden perusteella) suhteessa toisiinsa. Lisäksi opetuksen järjestäjän harkinnassa oleva maksuttomien oppi­materiaalien tarjoaminen ei-oppivelvollisille opiskelijoille voi lisätä eri­arvoisuutta.

Oppi­velvollisuuden suorittamis­mahdollisuuden laajentaminen 17 vuotta täyttäneille

Esityksellä (oppivelvollisuus­lain 5.3 §) mahdollis­tettaisiin se, että oppi­velvollinen, joka ei vielä ole suorittanut perus­opetuksen oppi­määrää 17 vuotta täytettyään, voisi jatkossa suorittaa perus­opetuksen loppuun myös lasten perus­opetuksessa. Aikuisten perus­opetusta ei järjestetä kaikissa kunnissa eikä siellä ole järjestetty oppimisen ja koulun­käynnin tukea vastaavalla tavalla kuin lasten perus­opetuksessa. Muuhun koulutukseen siirtyminen näissä tilanteissa ei useinkaan ole ollut tarkoituksen­mukainen ja lapsen edun mukainen vaihto­ehto. Muutoksella palautetaan oppivelvollisuus­lain voimaan tuloa edeltänyt tilanne eli koulutuksen järjestäjän mahdollisuus tarjota opintojen jatkamista lasten perus­opetuksessa myös 17 vuotta täyttäneelle.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että muutos on tärkeä ja parantaa usein hyvin haavoittuvassa asemassa olevan lapsen oikeutta opetukseen. Lapsiasia­valtuutettu ehdotti hallituksen esityksen valmistelu­vaiheessa, että jatko­valmistelussa tulisi harkita, että oikeus jatkaa lasten perus­opetuksessa kirjoitettaisiin lapsen subjektiiviseksi oikeudeksi. Joka tapauksessa päätös opintojen suorittamis­paikasta tulee tehdä siten, että se tukee parhaalla tavalla lapsen oikeutta oppimiseen ja hyvin­vointiin. Siten säännöksen (5.3 §) yksityis­kohtaisiin perusteluihin tulisi vähintäänkin tarkentaa, missä tilanteissa ja millä perustein päätös opintojen jatkamisesta lasten perus­opetuksessa jatkamisesta tulisi tehdä.

Hallituksen esityksen kohdassa 5.1 on perusteltu, miksi kumpaakaan näistä ehdotuksista ei ole katsottu tarkoituksen­mukaiseksi. Hallituksen esityksen 5 §:n perusteluissa korostetaan aikuisten perus­opetusta ja muuta oppivelvollisuus­lain 4 §:n mukaista koulutusta ensi­sijaisina vaihto­ehtoina. Lisäksi perusteluissa todetaan, että opetuksen järjestäjä voisi harkita antaessaan oppilaalle ohjausta opintoihin hakeutumiseen myös sitä, ”olisiko lasten perus­opetuksessa jatkaminen mahdollista ja tarkoituksen­mukaisin vaihto­ehto oppi­velvolliselle. Lasten perus­opetuksessa jatkamisen tulisi olla poikkeuksellista ja sitä tulisi käyttää vain silloin, kun se on oppi­velvolliselle soveltuvin oppi­velvollisuuden suorittamismuoto".

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että oppi­velvollisuuden suorittamis­muotoa valittaessa tärkein ohjaava tekijä tulee olla se, että valittu ratkaisu on lapsen edun mukainen. Hallituksen esityksen perusteluissa viitataankin 1.8.2022 voimaan tulevaan perusopetus­lain säännökseen lapsen edun ensi­sijaisuudesta (163/2022). Vastaava muutos on tulossa myös lukio­lakiin (714/2018), ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin (531/2017) sekä tutkinto­koulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettuun lakiin (1215/2020).

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että jatkossa seurataan, miten kyseisen muutos toteutuu käytännössä.

Jyväskylässä 4.5.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, lakimies