LAPS/79/2024, 14.8.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta rangaistuksen määräämistä koskevaksi lain­säädännöksi

Viite: VN/24201/2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotettaisiin, että rikoksen tekeminen osana rikollis­verkoston toimintaa säädettäisiin rangaistuksen koventamis­perusteeksi. Rikos­lakiin sisällytettäisiin myös rikollis­verkostoa koskeva määritelmä­säännös. Viittä­toista vuotta nuoremman henkilön käyttäminen väli­kappaleena tahallisen rikoksen tekemisessä säädettäisiin rangaistavaksi erillisenä rikoksena. Rangaistuksen koventamis­perusteeksi säädettäisiin lisäksi henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tekeminen erityisen nöyryyttävällä tavalla. Ehdotetut säännökset ankaroittaisivat kyseessä olevien tekojen rangaistuksia.

Esityksen tavoitteena on vahvistaa katujengi­rikollisuuteen, alle rikosvastuu­ikäisten lasten hyväksi käyttämiseen rikoksen tekemisessä ja nöyryytys­väkivaltaan liittyvää rikos­lainsäädäntöä. Rikos­lakia selkiytettäisiin säätämällä näihin ilmiöihin liittyvät nimen­omaiset säännökset. Ehdotetuissa säännöksissä huomioitaisiin paremmin yhteis­kunnallinen ja teknologinen kehitys, joiden myötä mainittuihin ilmiöihin liittyy yhä vahingollisempia tekoja.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu kannattaa esitys­luonnoksen ehdotuksia.

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esityksessä tulisi pohtia myös, miten suhtaudutaan rikollis­verkoston tekemiin rikoksiin, jotka tehdään yksityisissä tiloissa, ei-julkisella paikalla sekä verkko­ympäristöissä.

• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu nöyryyttävää tekotapaa koskeva koventamis­peruste on tärkeä parannus erityisesti rikos­uhrin näkö­kulmasta.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että koventamis­perusteen on katsottu voivan kattaa myös sellaiset tilanteet, joissa vakavan­asteista nöyryyttämistä on kuvattu ilman, että materiaalia on jaettu eteenpäin. Lapsi­uhrin kohdalla myös pitkä­aikaisia vaikutuksia on syytä arvioida erityisen tarkasti.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää hyvänä, että moitittavuuden arvioinnissa, kun kyse on alaikäisen käyttämisestä rikoksen tekemisessä, otetaan huomioon muun muassa lapsen ikä ja kehitys sekä lapsen ja välillisen tekijän ikäero. Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen alisteista asemaa tulee arvioida kaikissa tilanteissa.

• Lapsiasia­valtuutettu kehottaa vielä pohtimaan, onko ala­ikäisen oma-aloitteisuudelle tai ymmärrykselle tarpeen antaa lainkaan merkitystä moitittavuus­arvioinnissa, kun kyse on tilanteesta, jossa lasta on hyväksi­käytetty rikoksen tekemiseen.

• Lapsiasia­valtuutettu pitäisi selkeämpänä, että hallituksen esityksessä olisi yhteen kohtaan kerätty lapsiin kohdistuvat vaikutukset, sekä lapsi­uhrien että rikoksen tehneiden alaikäisten osalta. Vaikutus­arvioinnissa tulisi korostaa alaikäisen suojelun näkökulmaa ja käsitellä ehdotuksia erikseen alle 15-vuotiaiden ja 15–17-vuotiaiden kannalta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa esitys­luonnoksen ehdotuksia. Esitys­luonnos on selkeä ja perusteltu. Lapsiasia­valtuutettu esittää luonnoksesta seuraavat huomiot.

Rikoksen tekeminen osana rikollis­verkoston toimintaa

Esitys­luonnoksessa ehdotetaan rikoslain 6 luvun 5 §:ään lisättäväksi uusi 3 momentti rikollis­verkoston määritelmästä sekä siitä, että rangaistusta voitaisiin koventaa sillä perusteella, että rikos on tehty osana rikollis­verkoston toimintaa (1 momentin uudet 6 ja 7 kohdat). Ehdotettavat säännökset sekä niiden yksityis­kohtaiset perustelut ovat pääosin selkeitä. Rikollis­verkostolla ja jo aiemmin säännellyllä järjestäytyneellä rikollis­ryhmällä on omat määritelmänsä, joissa sinänsä on paljon samoja elementtejä mutta myös eroja. Niitä verrataan toisiinsa esitys­luonnoksessa joiltain osin.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota siihen, että säännös­kohtaisissa perusteluissa (s. 40) todetaan, että osittaisen päällekkäisyytensä vuoksi rikollis­verkostoa ja järjestäytynyttä rikollis­ryhmää koskevat koventamis­perusteet saattavat molemmat soveltua joissain tapauksissa ja että ensisijaisesti sovellettaisiin järjestäytynyttä rikollis­ryhmää koskevaa koventamis­perustetta, koska se koskee lähtö­kohtaisesti vakavampia tekoja. Toisaalta esitys­luonnoksessa (mm. s. 5) todetaan muun muassa, että katu­jengien rakenteet ovat löyhempiä kuin esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden ja mainitaan muitakin eroja. Tarkoitetaanko perusteluissa sanotulla, että tekijän voitaisiin katsoa olevan jäsen yhteen­liittymässä, joka olisi mahdollista määritellä joko rikollis­verkostoksi tai järjestäytyneeksi rikollis­ryhmäksi samaan aikaan samoissa olosuhteissa? Missä tilanteissa voitaisiin katsoa, että teko/teot voitaisiin periaatteessa katsoa tehdyksi sekä rikollis­verkoston että järjestäytyneen rikollis­ryhmän jäsenenä? Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että perusteluissa olisi tarpeen avata näiden kahden yhteen­liittymän rinnastamista tässä kohdin tarkemmin.

Hallituksen esitys­luonnoksessa käytetään termiä ”katujengi”, joka sinänsä on hyvin soveltuva puhe­kielinen termi kuvaamaan ehdotettua rikollis­verkoston määritelmää. Perustelujen mukaan (s. 41) verkoston toimintaa ja tarkoitusta kuvaavan määritelmän ei ole tarkoitettu nimen­omaisesti rajaavan mitään rikosta sen tyypin tai vakavuuden perusteella. Edellytys ”ovat omiaan vaarantamaan yleisten paikkojen järjestystä ja turvallisuutta” ja perustelut rajaavat soveltamisen käytännössä fyysisissä yleisissä paikoissa tehtyihin rikoksiin. Esitys­luonnoksessa viitataan tässä kohdin järjestys­lain (612/2003) 2 §:ään. Säännös­kohtaisissa perusteluissa (s. 42) mainitaan, että kyse on erityisesti sellaisesta rikollisesta toiminnasta, joka tehdään näkyvästi. Esitys­luonnoksen perusteella jää epäselväksi, miten suhtaudutaan rikollis­verkoston tekemiin rikoksiin, kuten pahoin­pitelyihin, jotka tehdään yksityisissä tiloissa, ei-julkisella paikalla. Uhrin näkö­kulmasta tällainen rikos on vähintään yhtä vakava ja haitallinen kuin yleisellä paikalla tapahtunut rikos. Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että myös tätä näkökulmaa käsiteltäisiin säännös­kohtaisissa perusteluissa.

Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa lisäksi, että esitykseen sisällytettäisiin pohdinta siitä, miten suhtaudutaan rikollis­verkostojen tekemiin verkko­rikoksiin, kuten huume­kauppaan tai maksuväline­petoksiin. Tällaiset rikokset voivat liittyä yleisillä paikoilla tapahtuviin rikoksiin tai olla itsenäisiä, pelkästään verkossa tehtyjä rikoksia. Tulisiko koventamis­perusteen ulottua myös tällaisten rikosten tekemiseen silloin, kun ne tehdään osana rikollis­verkoston toimintaa? 

Henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tekeminen erityisen nöyryyttävällä tavalla

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu nöyryyttävää tekotapaa koskeva koventamis­peruste on tärkeä parannus erityisesti rikos­uhrin näkökulmasta. Lapsiin kohdistuviin ja usein myös ala­ikäisten tekemiin rikoksiin liittyy tänä päivä yhä useammin se, että rikos, esimerkiksi pahoin­pitely ja siihen liittyvä nöyryyttäminen, kuvataan ja se levitetään joko suorana tai myöhemmin tallenteena joko rajatulle joukolle tai julkisesti erilaisissa viesti­palveluissa tai sosiaalisessa mediassa.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että koventamis­perusteen on katsottu voivan kattaa myös sellaiset tilanteet, joissa vakava-asteista nöyryyttämistä on kuvattu ilman, että materiaalia on jaettu eteenpäin (s. 43). Jo tietoisuus siitä, että nöyryyttäminen voidaan saattaa muiden nähtäväksi, voi aiheuttaa uhrille vakavaa kärsimystä, joka hidastaa tai jopa estää toipumista traumaattisesta kokemuksesta. Lapsi­uhrin kohdalla pitkä­aikaisia vaikutuksia on syytä arvioida erityisen tarkasti. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että perus­muotoisena kunnian­loukkauksena arvioitavaksi tulevissa teoissa, joihin liittyy esimerkiksi kuvaaminen (s. 44), tulisi lapsi­uhrien kohdalla katsoa koventamis­perusteen soveltuvan matalalla kynnyksellä.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa tässä yhteydessä vuonna 2022 tekemästään aloitteesta[1], jossa ehdotettiin, että lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen rangaistavuuden tarvetta selvitettäisiin. Nyt käsillä oleva esitys­luonnos joltain osin lähenee aloitteessa tunnistettua sääntely­tarvetta, mutta ei poista kokonaan tarvetta edelleen selvittää aloitteessa tarkoitettujen tekojen kriminalisointia. Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että lainvalmistelu­toimet edistyisivät kattamaan myös muut aloitteessa tarkoitetut tilanteet.

Alaikäisen käyttäminen rikoksen tekemiseen

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu kriminalisointi on erittäin tarpeellinen lasten tehokkaammaksi suojelemiseksi.

Lapsiasia­valtuutettu julkaisi keväällä 2024 analyysin lasten­suojelun sijais­huollosta luvatta poistuneiden lasten kysely­tutkimuksesta ”Hatkassa lapsen silmin”.[2] Kysely­tutkimuksessa ei suoraan kysytty, oliko lapsia pyydetty tai houkuteltu hatkassa olon aikana tekemään rikoksia tai oliko heitä käytetty tällaiseen toimintaa, mutta analyysi antaa viitteitä siihen, että tällaista toimintaa tapahtuu. Analyysissa tunnistettiin (kuviot 3 ja 4), että hatkaan lähdetään, koska on esimerkiksi halu saada päihteitä ja halutaan osallistua rikolliseen toimintaan (tarve päästä myymään tai välittämään päihteitä tai ansaitsemaan rahaa tai maksamaan velkoja). On selvää, että rikolliseen toimintaan voi liittyä myös ulkopuolisia henkilöitä, jotka käyttävät hatkassa olevia nuoria rikosten tekemiseen.

Esitys­luonnoksessa (s. 46) todetaan, että moitittavuuden arvioinnissa merkitystä tulisi antaa sille, millaisia keinoja välillinen tekijä on käyttänyt saadakseen lapsen ryhtymään rikolliseen tekoon, mutta eri keinojen välisille eroille ei tulisi antaa suurta merkitystä, koska kohteena on vielä kehitys­vaiheessa oleva lapsi. Myöskään sille, että kyseessä oleva lapsi olisi oma-aloitteisesti myötä­vaikuttanut päätökseen ryhtyä rikolliseen tekoon, ei tulisi antaa suurta merkitystä arvostelua lieventävänä seikkana. Säännös­kohtaisissa perusteluissa katsotaan lisäksi, että jos sekä välillinen tekijä että lapsi ovat molemmat lähellä rikos­vastuun ikärajaa eikä lapsi ole ollut alisteisessa asemassa, moitittavuus voidaan arvioida lievemmäksi.

Lapsiasia­valtuutettu pitää hyvänä, että teon moitittavuuden arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa lapsen ikä ja kehitys sekä lapsen ja välillisen tekijän ikäero. Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen alisteista asemaa tulee arvioida kaikissa tilanteissa. Lapset ovat ylipäätään pää­sääntöisesti heikommassa asemassa suhteessa aikuisiin tai lähellä aikuisuutta oleviin henkilöihin. Voidaan katsoa, että asetelma on tällainen lähes poikkeuksetta, kun lapsi on tekemisissä rikollis­verkostoon kuuluvan välillisen tekijän kanssa, silloinkin, kun tekijä on itse vielä alle 18-vuotias. Myös esimerkiksi edellä mainituissa hatka­tilanteissa lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja heidän rekry­toimisensa rikollisiin tekoihin ei välttämättä edellytä suurtakaan, jos minkään­laista, houkuttelua, painostusta tai yllytystä, joten alisteiselle asemalle tulee antaa tällöin selkeä merkitys. Lapsiasia­valtuutettu kehottaa vielä pohtimaan, onko alaikäisen oma-aloitteisuudelle tai ymmärrykselle tarpeen antaa moitittavuus­arvioinnissa lainkaan merkitystä.

Muut huomiot

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että esitys­luonnoksessa ei ole nimen­omaista lapsi­vaikutusten arviointi -kohtaa, vaikkakin vaikutuksia on jonkun verran arvioitu muissa kohdissa. Lapsiasia­valtuutettu pitäisi selkeämpänä, että hallituksen esityksessä olisi lapsiin kohdistuvat vaikutukset, sekä lapsi­uhrien että rikoksen tehneiden alaikäisten osalta, kerätty yhteen kohtaan. Vaikutus­arvioinnissa tulisi korostaa alaikäisen suojelun näkökulmaa ja käsitellä ehdotuksia erikseen alle 15-vuotiaiden ja 15–17-vuotiaden kannalta.

Vaikutus­arvioinnissa olisi hyvä käsitellä ehdotettujen muutosten vaikutusta muun muassa alaikäisten vankien määrään. Esitys­luonnoksessa on myös käsitelty melko vähän ehdotuksia 15–17-vuotiaiden nuorten rikosten tekijöiden näkökulmasta. Vaikka rikollis­verkoston jäsenet poliisin tietojen mukaan ovat yleensä 18–30-vuotiaita (esitys­luonnos s. 5), lienee toden­näköistä, että nuoria on mukana myös verkoston jäseninä, ei ainoastaan verkoston vaikutus­piirissä. Nuorten keskenään muodostamat ryhmät, jotka tekevät myös rikoksia, eivät välttämättä täytä rikollis­verkoston määritelmää, joten siinä on kyse eri ilmiöstä, kuten Poliisi­hallituksen keväällä julkaisemassa analyysissakin[3] todetaan (s. 13). Nuorten tekemien poliisin tietoon tulleiden väkivalta- ja ryöstörikos­epäilyjen määrä on kuitenkin noussut viime vuosina huomattavasti, joten on oletettavaa, että osa rikoksista tehdään osana rikollis­verkostoksi katsottavan yhteen­liittymän toimintaa.

Jyväskylässä 14.8.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi