LAPS/66/2022, 22.9.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta edus­kunnalle laeiksi lapsilisä­lain 7 §:n ja toimeentulo­tuesta annetun lain 11 §:n väli­aikaisesta muuttamisesta

Viite: VN/23904/2022

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan väli­aikaisesti muutettavaksi lapsilisä­lakia ja toimeentulo­tuesta an­nettua lakia. Lapsi­perheiden ostovoiman lisäämiseksi joulukuun 2022 lapsilisä maksettaisiin lapsilisän saajille kaksin­kertaisena. Toimeentulo­tukea myönnettäessä ei otettaisi huomioon joulukuussa 2022 maksettavaa kaksin­kertaista lapsilisää siltä osin, kuin sen määrä ylittää tavan­omaisen lapsilisän määrän. Tämän tarkoituksena on, että perus­toimeentulo­tukea saavat hyötyisivät tuesta täysi­määräisesti.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannanotoista

• Esitys­luonnoksen ehdotukset ovat kannatettavia.

• Ylimääräinen lapsilisä on selkeä käden­ojennus lapsi­perheille.

• Ylimääräisen lapsilisän täysi­määräinen toteutuminen myös toimeentulo­tuen piirissä oleville perheille parantaa erityisen haavoittuvassa olevien lapsi­perheiden asemaa.

• Samaan aikaan on muistettava, että vallitsevassa tilanteessa yli­määräisen lapsilisän maksaminen yksinään ei ole riittävä tuki vähä­varaisille ja muutoin haavoittuvassa asemassa oleville lapsi­perheille.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti sopimus­valtiot ovat sitoutuneet turvaa­maan jokaisen lapsen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityk­sensä kannalta riittävään elin­tason (27 artikla). Ensi­sijainen vastuu elintason turvaamisesta on lapsen huoltajilla, mutta valtion on tuettava huoltajia tässä tehtävässä ja annettava tarvit­taessa erilaista apua ja tukea, joissa kiinnitetään erityisesti huomiota perus­tarpeisiin kuten ravintoon, asumiseen ja vaatetukseen. Myös kansallisen perustus­lain mukaan julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolen­pidosta vastaavien mahdollisuuksia tur­vata lapsen hyvin­vointi ja yksilöllinen kasvu (19.3 §).

Lapsiasia­valtuutettu pitää esitys­luonnoksen ehdotuksia kannatettavina. Inflaation kiihtymi­nen yleisen maailman­poliittisen tilanteen seurauksena näkyy lapsi­perheiden arjessa muun muassa ruoan ja asumis­kustannusten voimakkaana kallistumisena. Ylimääräinen lapsilisä on siten selkeä käden­ojennus lapsi­perheille. Samaan aikaan on muistettava, että vallitsevassa tilanteessa se yksinään ei ole riittävä tuki vähävaraisille ja muutoin haavoittuvassa asemassa oleville lapsi­perheille, vaan jatkossakin on etsittävä keinoja heidän tukemisekseen ja autta­misekseen.

Se, että yli­määräinen lapsilisä ehdotetaan maksettavaksi kaikille lapsilisää saaville perheille, on yhden­mukainen ratkaisu lapsi­lisän universaalisen luonteen kanssa. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että universaaliudesta ei ole tässä tilanteessa syytä luopua, vaikka ylimääräinen lapsi­lisä on tarkoitus maksaa myös perheille, joille lisä ei ole välttämätön toimeen­tulon turvaa­miseksi ja joiden taloudellista tilannetta se ei juurikaan muuta.

Kaikille lapsi­perheille an­nettavalla tuella on kuitenkin symbolinen merkitys: valtio osoittaa, että se pitää kaikkia lapsia ja heidän hyvin­vointiaan tärkeänä. Samalla se ylläpitää hyvinvointi­valtion legitimiteettiä: kaikki kerryttävät mahdollisuuksiensa mukaan yhteis­kunnan voima­varoja ja saavat siitä osansa.

Esitys­luonnokseen sisältyvä ehdotus, jonka mukaan yli­määräistä lapsilisää ei huomioida toimeentulo­tuen määrää laskettaessa, parantaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien, toimeentulo­tukea saavien perheiden asemaa. Kuten vaikutus­arvioinnissakin todetaan (s. 8), hintojen noususta iso osa on kohdentunut elin­tarvikkeisiin, jotka muodostavat toimeentulo­tukea saavissa perheissä merkittävän osan kulutuksesta. Kun ylimääräinen lapsilisä tulee ko­konaisuudessaan perheen käyttöön, tuo se selkeän, tosin hetkellisen avun heidän tilantee­seensa. Tässä tilanteessa ylimääräisen tuen täysi­määräinen toteutuminen on perusteltua.

Lapsiasia­valtuutettu pitää kuitenkin tärkeänä, että jatkossa normaalisti maksettava lapsilisä huomioidaan tulona toimeentulo­tukea laskettaessa, kuten tähänkin asti. Jos tästä peri­aatteesta luovuttaisiin, se tarkoittaisi, että toimeentulo­tuen piiriin tulisi entistä suurempi määrä perheitä ja se pienentäisi työnteon taloudellisia kannusteita. Koska lapsilisää maksetaan pää­asiallisesti naisille (94 prosenttia saajista) ja yksinhuoltaja­korotuksen saajista 89 prosenttia on naisia (s. 8), tämä kohdistuisi erityisesti naisiin. Se olisi selkeässä risti­riidassa niiden toimen­piteiden kanssa, joilla pienten lasten vanhempia ja erityisesti äitejä kannustetaan palaa­maan työelämään pian vanhempain­vapaiden jälkeen.

Jyväskylässä 22.9.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies