LAPS/68/2022, 21.9.2022

Lapsiasiavaltuutetun lausunto ulko­ministeriölle Suomen kuudennesta määräaikais­raportista kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puite­yleissopimuksen täytäntöön­panosta

Viite: VN17642/2022

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 21.9.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf) 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua Suomen kuudennesta määräaikais­raportista kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puite­yleissopimuksen täytäntöön­panosta. Lapsiasia­valtuutetun toimi­valtaan ei kuulu toimen­piteistä tai lainsäädäntö­uudistuksista päättäminen, mutta erilaisten uudistusten arvioiminen lapsen oikeuksien näkö­kulmasta on merkittävässä osassa lapsiasia­valtuutetun työtä.

Lapsiasiavaltuutettu keskittyykin lausun­nossaan erityisesti tuomaan esille lasten näkemyksiä ja kokemuksia kansallisten vähemmis­töjen oikeuksien toteutumiseen liittyen. Lasten kokemukset tuovat arvokasta lisätietoa siitä, miten erilaiset toimen­piteet ja uudistukset toteutuvat käytännössä. 

1. Lisätään ja vahvistetaan viharikoksia käsittelevien lainkäyttö­viranomaisten resurs­seja ja tarjotaan tarvittavaa koulutusta, jotta viharikoksia voidaan ehkäistä ja torjua tehokkaasti ja jotta kantelujen käsittely­aikoja voidaan lyhentää. Suvaitsevaisuutta ja kulttuurien­välistä vuoropuhelua edistävien toimien rahoituksen osalta siirrytään hanke­pohjaisesta rakenteellisempaan ja kestävämpään lähestymis­tapaan.

Sekä saamelais- että romani­lapset ovat kertoneet lapsiasia­valtuutetulle toivovansa yhteistä tekemistä sekä ”dialogisuutta” pää­väestön kanssa. Romani­lapset ovat todenneet, että syrjintää voisi ehkäistä esimerkiksi puhumalla enemmän romaneista ja heidän kulttuuristaan koulussa sekä muualla. 

Lapsiasiavaltuutettu pitää rakenteiden jatkuvuuden kannalta myönteisenä toimen­piteenä, että kansallisen lapsistrategia­työn jatkuvuuteen yli hallitus­kausien on panostettu sopimalla Kansallinen lapsi­strategia -toiminnon perustamisesta. Samalla on syytä huomioida, ettei toiminnan perustaminen yksinään ratkaise lapsi­strategian toimen­piteiden hanke­pohjaisuutta. Myös lapsi­strategian toimen­piteiden osalta tulee kiinnittää huomiota niiden jatkuvuuteen sekä siihen, että toimen­piteiden toteutumista voidaan seurata ja arvioida. Hallitus­kausittain tehtävä toimenpide­ohjelma ei hanke­luontoisuutensa vuoksi yksin riitä turvaamaan lasten oi­keuksien huomioimista. On esimerkiksi selvää, että saamelais­lasten ja romani­lasten hyvin­voinnin ja oikeuksien toteutuminen edellyttää lapsi­strategian hanke­pohjaisten toimen­piteiden lisäksi rakenteellisempaa lähestymis­tapaa.

9. Selkeytetään tiiviissä yhteis­työssä saamelaisten kanssa laki­sääteisiä oikeuksia, jotka koskevat saamen­kielisiä terveyden­huolto- ja sosiaali­palveluja saamelaisten kotiseutu­alueella, ja määritellään saavutettavissa olevat ja mitattavissa olevat tavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä olisi oltava riittävät budjetti­varat. Lisäksi viran­omaisten olisi arvioitava saamen­kielisten palvelujen tarve, ja tarvittaessa harkittava tiettyjen saamen­kielisten palvelujen tarjoamisen tukemista saamelaisten kotiseutu­alueen ulko­puolella.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että esimerkiksi terveyden­huolto­palveluja järjestettäessä tu­lee kuulla lasten näkemyksiä käytännön toteutukseen liittyen. Saamelais­lapset kertoivat lapsiasia­valtuutetulle syksyllä 2021 tulkkaus­järjestelyistä, joita pidettiin epä­tarkoituksen­mukaisina:

”Siinä on sillai sellanen outo järjestelmä, et siinä on tulkki, joka on silleen et kukaan ei oikeesti halua sitä, et siinä on toinen ihminen, joka on tarkotettu vain siihen et se tulkkaa. Joillain tyypeillä se on ollu joku sukulainen, että ei oo niinku ihmisiä. Mä en ainakaan haluis et mun äiti olis tulkkaamassa mun jotain terkkari­käyntejä.”

10. Vahvistetaan tukea saamen kielen opetukselle kiinnittäen erityistä huomiota kieli­pesiin, etä­opetukseen ja opettajan­koulutukseen. Lisäksi viran­omaisten olisi lisättävä ponnistelujaan romani­kielen ja karjalan kielten elvyttämiseksi edistämällä aktiivisesti näiden kielten opetusta ensimmäisenä kielenä kouluissa.

Lapsiasiavaltuutetun tapaamat saamelais­lapset kertoivat pitävänsä tärkeänä saamen­kielisten opettajien pätevyyttä ja kouluttamista. Kouluttautumisen tosi­asiallinen mahdollistaminen työn ohella on todella tärkeää, ja opettaja­koulutuksen tulee olla joustavaa sekä aika­taulullisesti että paikallisesti.

Saamen kielten opetuksen vahvistamisessa on kiinnitettävä huomiota kielten välillä vallitse­vaan epä­tasa-arvoon. Syksyllä 2021 saamelais­lapsia tavatessaan lapsiasi­valtuutettu kiin­nitti huomiota siihen, että yhdellä pohjois­saamelaisella ryhmällä miltei kaikki opetus oli saa­tavilla saameksi, ja tämän ryhmän oppilaille pohjois­saame olikin suomea vahvempi kieli. Toi­sella pohjois­saamelaisella ryhmällä saamen kielen opetusta oli vain kaksi oppi­tuntia viikossa. Koltan­saamen­kielisessä ryhmässä kahden saamen kielen oppi­tunnin lisäksi muuta opetusta oli saatavilla saameksi, mutta koska valtaosan äidin­kieli oli suomi, he opiskelivat suomeksi. Inarin­saamelaisen ryhmän oppilaat taas olivat saamen kielen luokalla, jossa opetus oli inarin­saameksi mutta oppikirjat suomeksi.

Lapsiasiavaltuutettu haluaakin kiinnittää huomiota myös oppi­materiaalin saatavuuteen. Vaikka opetusta annettaisiin vähemmistö­kielellä, ei oppi­materiaaleja ole välttämättä saatavilla ja niiden tuottaminen saattaa jäädä yksittäisen opet­tajan harteille.

Saamelaiset lapset ovat kertoneet syksyllä 2021 seuraavasti:

”Nii et meitä opetetaan saameks, mut se oppi­materiaali ei oo saameks.”

”No ala-asteella on saameks jotain kirjoja, ainaki esi­opetukses, ykkös–kakkos­luokilla, tai ne opettajatki saattaa tehä niitä ite semmosia. Mutta niinku yläasteella ei oo mitään kirjoja inarin­saameks.”

Romanikielen opetuksen saatavuudessa on paljon haasteita. Lapsiasia­valtuutettu on osana kansallisen lapsi­strategian toimeen­panoa selvittänyt romani­lasten näkemyksiä heidän oi­keuksiensa toteutumisesta. Alustavien haastatteluissa saatujen tulosten mukaan merkittävä osa selvitykseen osallistuneista lapsista haluaisi oppia romani­kieltä koulussa oppiaineena. Lisäksi lapset ovat toivoneet romani­kielen elpymistä koti­kielenä sekä vapaa-ajan kerhoja, joissa kieltä voisi käyttää. Toiveita romani­kielen opetuksesta koulu­päivän aikana on esitetty lapsiasia­valtuutetulle muissakin yhteyksissä.

12. Muuta puite­yleissopimuksen täytäntöön­panosta

Lapsiasiavaltuutetun tapaamisissa saamelaisten lasten kanssa nousi esille myös vapaa-ajan osuus kielten elävöittämiselle. Lapset muun muassa pitävät tärkeänä saada saamen­kielistä ja saamelaisuudesta kertovaa nuoriso­kulttuuria esimerkiksi musiikin, kirjojen, sarjojen ja pe­lien muodossa.

”Ois hyvä, jos tulis lisää saamen­kielistä eri radiokanavia ja kirjoja ja sellasia.”

”Mun mielestä olis hyvä et ois jotain semmosii nuorten sarjoja tai jotain tällasta, niinku kaikilla saamen kielillä.”

”Sitä tehään aika paljon räppiä ja perinteistä joikua ja leu’ddia, nii mun mielest ois kiva et ois moni­puolisesti sitä musiikkia.”

Lapsiasia­valtuutettu haluaa vielä painottaa havaintoaan alueellisesta vaihtelevuudesta mah­dollisuuksissa käyttää saamen kieliä. Saamelais­lapset ovat myös kertoneet kokemuksistaan liittyen eri saamen kielten asemaan ja niiden yhteen niputtamiseen:

”No se on yks iso asia, että niinku ei aina ajateltais, että saamelaiset on pelkästään pohjois­saamen­kielisiä, että on muitakin saamen kieliä, ja että niitä sitten huomioi­daan.”

”Kaikki kyltit pitäis olla vaikka just pohjois­saameks, inarin­saameks ja koltan­saameks. Ja just vaikka Inarin kyltit, tuolla lukee Inari, niin mieluummin että siinä olis ekana vaikka inarin­saameks, sitte tyyliin suomeks, sit pohjois­saameks tai koltan­saameks.”

”Se on outoo että tää on ainoo paikka missä puhutaan inaria, mut silti kyltit on pohjois­saameks.”

Lapsiasiavaltuutettu alleviivaa, että lasten yhden­vertaisuuden kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota ja panostaa eri kieli­ryhmien oikeuksien toteutumiseen. Erilaisista toimen­piteistä huolimatta ja lasten kertoman perusteella on selvää, että lasten kielelliset oikeudet eivät to­teudu täysi­määräisesti ja että yhden­vertaisuudessa esimerkiksi saamen kielten välillä on edelleen paljon työtä.

Helsingissä 21.9.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies